Tänään työhuoneelle kävellessäni mietin, onko mulla jotain sanottavaa tästä tänään vietettävästä Yrittäjän päivästä. Yrittäjät ansaitsevat päivänsä – kyllä, yrittäjät ovat rohkeita ja innovatiivisia – sitäkin, yrittäjyys on rankkaa – voi olla, yrittäjät pitävät yhteiskunnan rattaat pyörimässä – osaltaan kyllä.
Yrittäjyys on käsitteenä valtavan laaja – se kattaa pienissä nyrkkipajoissaan tahkoavat toiminimiyrittäjät yhtä lailla kuin kasvutavoitteiset suuremmat yritykset. Yrittäjyyspuhetta leimaa helposti sen rankkuuden korostaminen, toisinaan uhriutuminenkin. Monesti saa lukea, kuinka verot ja velvollisuudet on perseestä, eikä asiakkaatkaan ymmärrä käydä ostoksilla.
En voi väittää, etteikö samanlaiset fiilikset olisi joskus leimanneet omaakin ajattelua. Etenkin kivijalkayrittäjänä muistan lukuisia kertoja päivitelleeni kulujen määrää, puhumattakaan niistä kuuluisista säännöksistä. Taisi meitäkin silloin yhtä aikaa sekä itkettää että naurattaa, kun kiinnitettiin vessaan kaksi lavuaaria vierekkäin, koska rätti tarvitsi oman. Tai kun ruuvattiin rättipatteria pieneen vaatekaappiin, jossa sitä ei koskaan olisi voinut turvallisesti edes käyttää, mutta sellainen piti kuitenkin olla.
Olen jo varmaan kymmenen kertaa ehtinyt kertoa, ettei mun tuon ensimmäisen yritykseni jälkeen pitänyt lähteä tähän enää toistamiseen. Kokemus oli juuri sellainen raskas, vaativa ja yksinäinen kuin varmasti aika monella yksinyrittäjällä. Yritys ei myöskään tuottanut tarpeeksi, mikä oli luonnollisesti viimeinen naula sen arkkuun. En voi edes kuvitella, kuinka paljon meitä samanlaisen kokemuksen omaavia, pikkuputiikki-unelman luukulle lapun laittaneita Suomessa on. Voin vain otaksua, että aika paljon.
En olisi halunnut enää uudestaan yrittäjä-leimaa, koska en kokenut kuuluvani suurten innovaattoreiden ja kasvuhaluisten, sen enempää kuin toisaalta kivijalkakärsijöidenkään joukkoon. Minä halusin vain tehdä itselleni mielekästä työtä, omilla ehdoillani. Käytännössä omassa tilanteessani oma yritys nyt vain sattuu olemaan siihen järkevin ja kannattavin tapa.
Juuri nyt en koe olevani erityisen rohkea tai pitäväni pyörimässä muita rattaita kuin ehkä omani. Työ viestintäyrittäjänä ei ole myöskään aiheuttanut samalla tapaa taloudellisia murheita kuin kivijalkakaupan pyörittäminen. Olen onnekas, kun töitä on riittänyt, ja tosi onnellinen, että uskaltauduin tähän uudestaan.
Muutamia yhtäläisyyksiäkin tuotteen ja palveluiden myynnissä kuitenkin oman kokemukseni mukaan on. Hinnoittelu tuntuu omaa ammattitaitoa ja aikaa myydessä ehkä vielä vaikeammalta kuin suklaalevyn hinnan asettaminen. Työn ja vapaa-ajan raja on usein häilyvä, ja edelleen on vaikea sanoa monelle jutulle lopullisesti ei.
Taloudellisesti tavoitteenani on pärjätä. Mulle riittää se, että rahaa on tarpeeksi, eikä sitä ole tarvis joka hetki miettiä, ja että joskus voi pitää pätkän lomaakin. Itse arvostan korkeammalle työnteon vapauden ja päivittäisen onnellisuuden kuin isojen massien mukanaan tuomat hankinnat.
Nämä kuluneet pari vuotta viestintäyrittäjänä ovat kuitenkin olleet tähän asti elämäni parhaat työvuodet. Pidän siitä, mitä teen, pidän tyypeistä, keiden kanssa saan sitä tehdä. Saan aikatauluttaa työni, arkeni ja elämäni itse. Ennen kaikkea yrittäjyys antaa mulle mahdollisuuden tehdä itselleni merkityksellisiä töitä, käyttää luovuuttani ja tuntea olevani sellaisten asioiden äärellä, jotka ovat mulle tähdellisiä. Ja ne ovat mulle kaikkein tärkeimpiä elementtejä työnteossa.
Jos ensimmäinen yrittäjyyskokemukseni olikin raskas ja vaikea, tämä toinen kerta on parhaita asioita, joita mulle on tapahtunut. Yrittäjyyden ei tarvitse olla pelkkää hampaiden kiristelyä, eikä se melko varmuudella ole toisaalta myöskään kadehdittavan helppoa luksus-elämää. Yrittäjyys voi olla myös ihan vaan tällaisen tavallisen Päivin keino tehdä työtä, jossa se kokee olevansa parhaimmillaan.
Minä juhlin Yrittäjän päivää tänään vätystelemällä aamulla puoli tuntia normaalia pidempään sängyssä ja hurraamalla sitä, että sain viimein eilen kiikutettua heinäkuun läpyskäpinon kirjanpitäjälle. Molemmat tapahtumat liittyvät hyvin olennaisesti omaan yrittäjyyteeni.
Hyvää Yrittäjän päivää myös kaikille teille muille saman tittelin alla majaileville!
-Päivi
Erinomainen Frank Martelan kolumni työnteon merkityksellisyydestä löytyy tämän päivän Hesarista.
