Että mää kärsin taas. Ootteko joskus kokenu vastaavan tilanteen, vai ollaanko me vaan maailmankaikkeuden kusisimpia kasvattajia?
Maanantai-ilta. Kammetaan töistä kotiin. Vastassa odottaa kaksi, joilla on nälkä, koska “koulussa oli pahaa ruokaa” ja yksi kintuissa tarhasta kotiin kulkenut, joka on muuten vaan pahalla tuulella, koska maanantai. Jääkaappikin huutaa, tosin vain tyhjyyttään. Paskapaperi on loppu, joten viimesimmät sipasut on sutastu servetteihin.
Siispä kenkiä riisumatta käännös ovella ja kauppaan. Leipää, maitoo, jiilihaa, kanasuikaleita ja vessapaperia. Joku jugurtti. Tehdään kanakastike ja huomiseksi valmiiksi makaronilaatikko. Hyvä.
Paitsi että kuulemma ei. Kun kuorossa kiljuttuun “mitäsyödäänkoskasyödäänmitäsyödään” -kysymykseen vastaat suunnitelmasi mukaan, huomaat, että ihan paska suunnitelmahan se olikin. Mm. koska “en tykkää kanasta”, “mä en syö mitään kastikkeita”, meil oli just koulussa makaroonia”, “riisi on pahaa” tai “vihaan paistettua kanaa”.
Juuri, kun olen heilauttamassa itteäni pihalle lapioimaan ämpärillisen soraa kakaroille iltamurkinaksi, löytyy upea ja ravitseva kompromissi; nuudelia ja kanaa. Ei kastiketta.
Menköön. Mäejjjaksa. Loppuillan oon näin:
Semmonen maanantai. Kuis teillä?
-Päivi-
* edit. Olipa hyvä kompromissi. Esikoinen ilmotti just, että “en kyl tykkää nuudeleista”. Mistäköhän lähtien? Multa niin irtoo pää…
*****************************************************************************
Mutta arvatkaapa mitä?! Noista ämpyilijöistä huolimatta Sportian pipoarvonnan voittaja on selvillä! Ja voittaja on…
REETTA K! Kommentilla: “Mukana ollaan! Itselläni olisi vaatteiden osto myös edessä painon noustua reilusti, ja ei oikein tee mieli kaupoille lähteä 
“
Onnea Reetta!!! Laitteletko yhteystietosi sähköpostitse nakitjamutsi@gmail.com, ni pannaan postipoika polkemaan! 🙂
Ja kiitos jokaiselle osallistuneelle, teitä oli valtavasti ja jätitte ihania kommentteja! Puss!
Onnea uudelle pipopäälle 🙂 Mä jatkan sitten tukka hulmuten järki jäässä lenkkeilyäni 😉 Joskus voi ruokana olla “Meil ei ol mittä ku kukka eikä kettä tyk mistä”. Hirmu pitkä nimi hyvälle ruualle, mutta seuraavana päivänä voi jo maistua kanakastike ja nuudelitkin 😉
Meillä on saman henkisiä ruokia paaaaljon! 😀
Plääh niin tuttua jo tuon 1v8kkn ikäsen ittepäisen tyttären kanssa, pienempi neiti jumittaa tissillä, ni tää isompi on ny pari kk syöny ruuallaan ehkä pikkiriikkisen lusikankärjellisen. Välillä sitä vaan miettii miks tekee ruokaa suht säännöllisin ruoka-ajoin kun ei tuo syö, näkertää mielummin kissanraksuja… Iltapalaksi kelpas jo sentään ruisleipä, nakilla ja juustolla, on sekin jo jotain vaikka päivän mittaan on lohkoperunat ja lihapullat lennelly pitkin seiniä. Äiti on ilkeä kun ei ole ostanut mehua, tuo on ihan hysteerisenä huutanut sen perään, mehua ei tuu ja piste, se on loppu ja sitä ei osteta ennen ko opitaan syömään ruokaakin.
Oi hemmetti, toi on kans oma aikansa. Enkä väitä että olis ikävä… Nää isommat sentään jo ymmärtää, miksei kaikille oo eri ruokaa, vaikkeivat aina myönnäkään ymmärtävänsä. Tsemppiä!
Ah niin tuttua. Mä oon aina vaan, että “suu poikki, muruset, nyt on tällaista ruokaa”. Toki yritetään välttää sellaisia ruokia, joista lapset ei oikeasti yhtään pidä (koska eihän tässä nyt mitään sadisteja olla)…
Mutta, kuten kaikki hyvin tietää, nehän saa tosta vaan olla tykkäämättä ruokalajeista tai – aineista, jotka on ennen olleet ihan fine. Joten napinaa kuuluu tasaisin väliajoin. Oon ehkä natsimutsi, mutta sit vaan totean, että tykätä ei tarvii, mutta sen verran kantsii syödä, että seuraavaan ruoka-aikaan saakka pärjää. Kyllä ne sit aina jotain syö.
Nauratti toi teidän ostoslista. Perussetti. Joskus jhl:n tai kanan tilalle jotain lohta tai parhaassa tapauksessa (lasten mielestä) pinaattilättyjä. :-
“nehän saa tosta vaan olla tykkäämättä” piti olla, että nehän SAATTAA tosta vaan olla tykkäämättä. Jos multa kysytään, niin eivät saisi kyllä. Hitsin rasittavaa takinkääntämistä sellainen ruokamieltymysten vaihtelu.
Hahaha, no just ni! Noi samperin ämpyt voi päivässä muuttaa makuaan niin, että eilinen ruoka onkin ihan kamalaa. Uskomatonta sakkia!
Ja hei, pinaattilätyt on meillä monienmonien arkisäätöpäivien hätäapu. Onneks noi tykkää niistä. 😀
http://www.someecards.com/usercards/viewcard/MjAxMy1kNTc5NGUwMTFhYTAyMTU4
Aaahahahaha! Loistava!!! 😀
Hehheh, tuttua joo. Mut jos tulee napinaa ruoasta mä otan tyypillisen “ei vois vähempää kiinnostaa sun ininät”-ilmeen ja sanon, että sen ja sen verran pitää vähintään syödä. Muuten ruokamieltymykset ja inhokit menee täysin ristiin, mut kumpikin rakastaa tulisia thairuokia, erityisesti kanasellaisia ja inhoaa keitettyä porkkanaa. 🙂 Silti eilenkin oli tarjolla keiton seassa noita inhottavia oransseja kuutioita, muahhahhaa.
Noi kans inhoaa vähän millon mitäkin. Eli vaikka kuinka koittais ajatella, ettei tee kenenkään inhokkia, ni se voi silti olla. 😀
Niin on tuttua maanantai tohinaa! Toimii tuo kuvio myös muina päivinä, kokemusta on. Onpahan teillä ainakin pyllyt pyyhitty tyylikkäästi, oliko Vallilan vai Marimekon servetit?
Meiltä löytyy neljä rakkauden hedelmää ikähaarukassa 5-17vee ja jokaisella on jokin ‘ruokarajoite’. Meillä on yleensä aina sama menu: Take it or leave it. Ja tämä on penskoille suomennettu. Seuraavalla ruokakerralla yleensä syövät sitten vähän paremmin, jos ovat aiemmin valinneet sen Leave it -annoksen.
Mutta ei se kyllä mieltä ylennä kun aina joku valittaa ruuasta, varsinkin jos on itse ajatellut olleensa kätevä emäntä ja vuoden äiti kun on oikein suunnitellut ruuat jopa kahdelle päivälle.
Tsemppiä 🙂
On tää äitiys kyllä varmaan maailman epäkiitollisin ammatti. 😀 Aina tulee jotain ininää, teit miten päin vaan. Mut ehkä noista kasvaa sit tän ansiosta oikein helkkarin hyviä ihmisiä. 😀
Tsemppiä arkeen, ja ehkä tosiaan kokeilet joskus sitä sangollista soraa – millaisetkohan ilmeet siitä syntyisi! 😉
Hahah, kyllä mä joku kerta vielä tempasen! 😀
Niin ihanaa! Tuo töistä kotiin paluu ja kauppareissu siihen samaan syssyyn on niin ihanaa. Mitä syödään ja äkkiä sitä ruokaa ku mullon meno. Ihan sama, on vastaus jos kysyy että mitä sitten toivotaan, mutta se ihan sama, ei sitten kuitenkaan oo ihan sama, kun eihän se just sitä tarkottanu. Ainainen keksiminen, mitä tänään syötäisiin on niin rasittavaa. Eikö joku vois toimittaa kotiovelle joka päivä lämpölaukussa valmiin, herkullisen ruuan? Semmosen joka kävis kaikille?
Toi on ehkä maailman paras idea!!! Sit ku joku vielä kävis siivoamassa työpäivän aikana, ni hommahan pelais ku unelma! 😀
Ah, luulin olevani ainoa skeida kasvattaja. Onneksi meitä on muitakin.
Onneks on melkeen perjantai.
Onneks! Vertaistuki. <3
Mä aina välillä oon miettinyt, et tommonen hyvä ja hieno käytös pitäis ehdottomasti palkita ja heittää lapsille, et “nyt ootte käyttäytynyt niin hyvin, et voidaan mennä heseen”. Olis mielenkiintoista nähdä miten ne reagois. Sais itsekin relattua, ku ei tarttis tehdä ruokaa ;).