Sain kesken työpäivän puhelun esikoiselta.
“Ollaan kavereitten kans meillä. Voidaanks paistaa lättyi?”
Kannustavana, spontaaniuteen ja luovuuteen rohkaisevana vanhempana vastasin tietenkin välittömästi “KYLLÄ!”.
Paitsi että en vastannu.
Parissa sekunnissa sieluni harmaakaihiseen silmään piirtyi kuva keittiön tapetteihin sotketuista kananmunista, koko huoneeseen pöllyävistä jauhoista ja järkyttävistä rasvaroiskeista. Lopulta paistohomma olisi kuitenkin päätynyt koko töllin palamiseen. Joten kielsin. Sain kuulla olevani tyhmä. Kielsin uudestaan. Olin jo idiootti.
Hetki puhelun jälkeen alkoi mietityttää. Olinko mä nyt ihan kalkkis, vanhanaikainen ja epäreilu, kun en luottanut tyttäreeni. Teinhän mäkin ton ikäsenä jo kaikkea makkarakastikkeesta sämpylöihin. Millä oikeudella mä nyt sitten kielsin?
No vanhemman oikeudella tietenkin. Tyttö kun ei ole osoittanut minkään valtakunnan kiinnostusta ruoanlaittoa kohtaan, joten ehkä syystäkin parempi kerrata sitä hellan käyttöä ensin yhdessä. Ja toisaalta varmaan myös korkea aika. Tällä menolla muijasta kasvaa aikuinen, joka ostaa kaurapuuronkin valmiina.
Mitä sä olisit tehnyt? Tai mitä teidän muiden 11-12 ikäiset muksut osaa keittiössä? Onko langoilla juniormaastötseffejä, vai tollasta onnettomampaa “leikkaanleipääkäytänmikroojaosaantehänuudeleita” -osastoo?
-Päivi-
Nyt on pakko brassailla; poika on tehny muusit jo alle kymmenvuotiaasta ja nyt 17-vuotiaana leiponu äidille synttärikakun jo vuosia. Oli siinä se vaihe kun keittiö näytti Beirutilta ja äiti nieleskeli kirosanoja, mutta perskule, se oppi! 🙂
Kyllä toi meidän mukelokin auttelee, mutta ei kovin innokkaasti. Pitäis varmaan rohkasta enemmän. Pääsis lopulta itekin helpommalla! 😀
P.s. Mullekin saa tulla leipomaan synttärikakkuja. Tai kakkuja ylipäänsä. 😀
Oon opettanut perusjuttuja eli 10-12- vuotiaina osaavat keittää kattilassa perunat, riisin, pastan, nuudelit, vihannekset, munat. Pannulla paistavat munia, munakasta, lättyjä, pyttipannua, jauheliha- ja kanakastiketta. Uunissa lohifilee, kanankoivet tai mureketaikina pötkönä, pyöryköinä ja pihveinä. Mikrossa puuro ja lämppärileipiä. Porkkanaraaste ja tavis vihersalaatti kurkulla, paprikalla yms. hallinnassa sekä majoneesin teko kastikkeeksi. Leipomuspuolelta pannari tai vohvelit raudalla ja marjapiirakka hanskassa. Teeleipäkin taitaa onnistua. Seuraavaksi on tarkoitus opettaa peruskeittojen keittely. Kerran onkin jo tehty yhdessä niin kala- kuin jauhelihakeitto, joten saattaisivat ohjekirjan mukaan jo onnistua. 13 täyttänyt on nyt innostunut kokkailemaan herkkuja omin päin: tuulihattuja, voisarvia, suklaapiirakkaa, suklaakiisseliä, mustikkapaistosta on nyt valmistunut kahden viikon sisällä ja huomennakin on jotain uutta luvassa.
Ei olla mastertasolla, mutta tarkoitus on, että muutamat perussapuskat opetan ja ehtivät niitä riittävästi treenata ennen pesästä lentoa ☺️
Oi, määkin haluan tollasen kokkilapsen! Määkään en varmaan osais tehdä suklaakiisseliä! 😀
Ööö, lämmittää mikrossa safkaa…? Ei oo mastercheffii ja kyl tuo ehtii treenata. Nyt vasta kiinnostus heräämässä. Auttelee mukana ja kovasti kyllä kerron. Mutta että lettuja keskenään! No ei. Kaurakeksejä ne on leipassu kyl. Siis 11-12v teinimonsterialut.
Oih. Ihanaa, synninpäästö! Helpotti. Tänks! 😚
Musta se riippuu niin lapsesta. Hyvähän niiden lasten ois oppia tekemään, mutta turha niille on mitään opettaa, jos ei kiinnosta. Ei pakolla. En mäkään olis sinuna antanut lupaa. Yhdessä pitää ensin käydä asioita läpi. Sanotaan, että lapsen pitää antaa tehdä. Joo, pitäis, mutta en mä tykkää, että homma menee sitten ihan sotkemiseksi ja jälkien siivoaminen jää vanhemmille! Mulla niin tuoreena muistissa, kun 11v. pojat teki mustikkapirtelöä. Voi tsiisus, mikä sotku! Parempi opetella sitten yhdessä, kun joku aikuinen on siinä neuvomassa ja vahtimassa, ettei homma karkaa käsistä.
Joo, oon kyllä ihan samaa mieltä. Jospa niitä vastuita koittais pikkuhiljaa antaa, jos se innostuskin sitä myötä heräisi.
Enkä tasan tarkkaan olisi antanut lupaa. Yksin ehkä olisi voinut hanskata homman kun olisi keskittynyt siihen, mutta porukassa oisivat tasan tarkkaan polttaneet talon (kivisen kerrostalon :)). Porukassa huomio kiinnittyy muualle ja tulee sähläyttyä kaikkea muuta samalla. Ensin harjoitellaan äidin johdolla ja sitten kun homma sujuu voi saada lisää vapauksia.
Just näin! Mä en ois kyllä uskaltanut ehkä antaa sen yksin tehdä, vielä, mutta ehkä me otetaan nää lätyt treenilistalle lähiaikoina.
Älä huoli, se on niin persoonasta kiinni! Meillä ei vanhin pojista (21 v) osaa varmaan keittää edes perunoita vielä ja hänen bravuurit onkin pakastevihannesten lämmittäminen ja nuudelien valmistaminen, mutta näilläkin pysyy hengissä 🙂 Nuorin pojista on taas kokkaillut varmaan 10 vuotiaasta alkaen sekä luvatta että luvan kanssa. Vielä ei oo talo palanut vaikka näitä enemmän ja vähemmän master cheffejä on yhteensä 5 kpl. Hienointa on se, että kiinnostus lähtee omasta itsestä!! Älä tule paha kakku 😉
Oi, ihana kuulla! 😀 Onhan noi kaikki keskenään niin erilaisia, toista kiinnostaa jokin, mikä toista ei sitten yhtään. Onhan sitä lapsen luontaista mielenkiintoa kuunneltava. Ja aika hyvin toikin jo itelleen jotain safkaa taikoo, että tuskin nälkään pääsee kuolemaan. 😉
No tota. Varmaan ihan samalla tavalla olisin vastannut kuin sinäkin.
Vähän tosin tekee pahaa tehdä niin koska oma mutsi kielisi noin suurinpiirtein kaiken keittiössä tekemisen, joka osaltaan sitten johti siihen että kun muutin omaan kotiin, soittelin kavereille ja kyselin miten perunat kuuluu keittää.
Mies saa vieläkin hoitaa sen osuuden ruoanlaitosta meillä.
Itekin tulee kyllä joskus kiellettyä, jos haluisivat auttaa. Kun ei muka jaksais, eikä ois aikaa. Siinä vois kyllä skarpata. Jos vaikka oppisivat pian vahingossa jotain. 😉