Sinne se meni. Joulu. Ja loma. Tänään olis kai koitettava nukahtaa ennen puoltayötä (eli siis käytännössä pyöriä hiessä kolmeen) ja aamulla saatava itsensä seiskalta ylös. Talossa, jossa on helposti yön jäljiltä aiiiika vähän plus-asteita. En väitä, että houkuttelis.
Pakko kuitenkin myöntää, että kuusi seisoskelee nurkassa edelleen. Toisaalta voin ehkä turvautua tähän lounais-suomalaiseen perinteeseen, jossa kuusi viedään ulos vasta Nuutinpäivänä, 13.1. Tai ehkä kuitenkin tässä loppuviikosta vielä…
Lupaan kuitenkin, että nyt on viimeiset kuusikuvat tähän jouluun liittyen. Ja mahdollisesti myös viimeiset rennot fiilarit hetkeen. Tästä se pyöritys taas alkaa. Ja ensi viikolla on se tutkintopäiväkin. Shit.
Tsemppiä arkeen sulle, mulle, meille!
-Päivi
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Tsemppiä! ?
Täällä on jo mänty (meidän jokavuotinen perinne) riisuttu, mutta tuossa se vielä nököttää. Tällä viikolla olis kyllä kai tarkoitus pilkkoa se, on se ehkä vähän pöljän näköinen koristeeton havupuu sisällä, ja vielä tuossa ikkunan edessä… Mutta arki alkamassa, kun likat menee huomenna hoitoon, tai toinen pääsee vasta perjantaina, kun huomenna puheterapia. Itsellä taas vaihteeksi päivät ihan sekaisin, kun jo kolmas viikko, että pyhäpäivä keskellä viikkoa. En mä meinaa muutenkaan olla aina päivistä selvillä, kun oon ns kotiäiti.
Jaahas, aloin puhella ihan omiani ilman mitään oikeeta asiaa. Tarvisikohan sitä enemmän kodin ulkopuolisia kontakteja?:D
Yllättävän kivuttomasti on arki täällä alkanut, tosin muksut aloittaa koulun vasta ensi viikolla, joten hard corea luvassa ehkä vasta sitten.. 😉
Ja hei, tämä jos mikä on oikea paikka puhella ihan omiaan. Niin mäkin teen! 😀
Arjen aloittaminen on taas kuin kylmään avantoon laskeutuisi! Että mennäkkö hitaasti hivuttaen vaiko pommilla vaan jään aukosta veteen?
Olen huomannut tässä lomaillessa, että jo “pelkästään” äitinä olo on ihan täysipäiväistä työtä. Vaikka siihen hommaan omistaisi vuorokaudestaan sen 24 tuntiaan, ei luppoaikaa juuri jää. Joten ei se sitten ihme ole, että arjessa on aina kiire, kun päivästään on kahdeksan tuntia myynyt työnantajalle ja se aika pitäisi kiriä aamuissa ja illoissa kiinni, kotta ehtisi vanhemmuudessaan kaiken hoitamaan…
On ollut niin mukavaa, kun on ollut aikaa olla yhdessä ja kuunnella. Erityisesti olen nauttinut siitä, että olen voinut tarjota jälkikasvulleni sellaista ravkntoa, jota tahtoisin heidän voivan syödä ihan jokaisena vuoden päivänä. Vaan eipä mamma repeä tavis-tiistaina kuorimaan, pilkkomaan ja hauduttamaan alusta asti ja rakkaudella…
Mistä löytyisikään taas motivaatiota arjesta nauttimiseen?
Toi on muuten niin totta. Ihan täysipäiväisesti tää äitinä oleminenkin työllistäisi, saati sitten kun suurin osa hereilläoloajasta tulee vietettyä töiden parissa.
Arjesta nauttiminen ei olekaan mikään ihan kepeä pala kakkua… mutta jos edes joskus hetkittäin muistaisi yrittää..? 🙂
Onpa ihanan virkistävää huomata, että löytyy edes yksi blogikoti, jossa kuusi saa viettää rauhassa joulun 😉
Välillä tuntuu ihan hullulta, että joka blogissa joulu siivotaan pois viimeistään Tapaninpäivänä ja alkaa kevään(!!) odotus. Ja siis joo… Voihan sitä odottaa, mutta ei se sieltä ihan hetkeen tule 😉
Mä taidan olla tällainen vastarannankiiski, mutta paljon mielummin velloisin ihan rauhassa joulunjälkeisessä pimeydessä joulukilojeni kanssa kuin lukisin kaikkialta uudesta kevyestä elämästä, hohtavan valkoisesta kodista jossa katse on jo keväässä tulppaanien myötä ja salijäsenyydet uusittu muiden lupausten lisäksi.
Nostan hattua, että teidän joulukuusenne on saanut arvoisensa kohtalon: palvella pitkään ja tulla kaadetuksi sen takia, että siitä nautitaan koko joulunaika. Hih…. Nyt alan kuulostaa niin puunhalaajalta, että lopetan paatokseni tältä erää 😉
Hyvää alkanutta vuotta – ja mä odotan Nuutinpäivän kuusikuvia virkistävänä vaihteluna =)
Hih, niinhän se helposti taitaa olla! Mä tykkään kyllä pitää kuusta yleensä sinne loppiaiseen asti. Jotenkin tuntuu niin tyhmältä nähdän hirveä vaiva sen kanssa ja parin päivän jälkeen reuhtoa se pois. Ihan Nuutinpäivään asti se ei yleensä ole saanut olla, mutta jotenkaan nyt ei ole toisaalta kiire sitä viedä poiskaan. Ehkä se jotenkin vielä omalta osaltaan jatkaa joulun rentoa tunnelmaa.
Ehtii niitä tulppaaneja sit myöhemmin. Salijäsenyys taitaa jäädä tänä(kin) vuonna hankkimatta. 😀