Vatkaa, vatkaa – maailman parhaat kuppikakut!

Tehän tiedätte jo, että en ole mikään ruoanlaittaja. Tai no, vedetään nyt vähän takaisin. Olen kai ihan kohtalainen ruoanlaittaja, mutta arki pakkolaatikkoruokineen on jotenkin onnistunut tappamaan suurimman innostukseni keittiössä.

Leipominen on kyllä ruoanlaittoa enemmän ollut aina mun juttu – omanlaistaan arkipakoa kai sekin. Mies aina kaiholla muistelee kotiäitivuosia, jolloin ainoa harrastukseni oli leipominen. (tein siis ilmeisesti jotain muutakin kuin vollotin!) Tuohon aikaan löysin ensimmäiset leivontablogit, Hellapoliisin etunenässä, ja kokeilin innoissani kymmeniä juusto- ja täytekakkureseptejä, muffineja ja pikkuleipiä.

Vuosien saatossa tämä(kin) harrastus on jäänyt kaiken muun jalkoihin, mutta kun joskus harvoin on kokonaan aikatauluttamaton vapaa, huomaan jauhopeukaloni nostavan varovasti päätään. Näin kävi juuri tänä viikonloppuna, kun heräsin yllättäen perjantai-iltana siihen tietoisuuteen, että edessä on kokonaan töistä, turnauksista tai muista pakollisista menoista vapaat kaksi päivää.

Rustasin ostoslistalle kuppikakkujen, burgundinpadan ja tacopiirakan ainekset ja olen viettänyt aikaa keittiössä enemmän kuin moneen kuukauteen. Rasti seinään!

Muffinit on aina olleet sellanen mun juttu. Helposti sekoittamalla valmistettava taikina, jota voi varioida mahdottoman monilla tavoilla, tai vaikka piilottaa sisälle suklaasydämen. Kaikenmoisia kuorrutteitakin olen kokeillut, löytämättä kuitenkaan oikeanlaista tarpeeksi napakkaa ja makeaa koostumusta.

KUNNES viime kesänä ilmestyi Sweet Food O’mine -blogin kirjoittajan Sari Spåran Mestarikokki – Lasten keittokirja*. Arvon mammat: täydellinen kuorruteresepti on löytynyt!

Tuon itse leivososion voi valmistaa käytännössä millä tahansa ohjeella, suklaisella, sitruunaisella tai vaikka sillä yllärisydämellä. Näissä kuppikakuissa kuorrute on niin valloittavan vaniljaista ja makeaa, että kakulle jää lähinnä osaksi kannatella tuota kuohkeaa ihanuutta.

Kuorrutteessa juju piilee paitsi makeanrasvaisissa raaka-aineissa myös huolellisessa vatkaamisessa. Joten nyt vatkauslihakset pinkeiksi, nää on todellakin sen arvoisia!

Maailman parhaat kuppikakut

Muffinit:

3 dl vehnäjauhoja
1 3/4 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
100 g voita sulatettuna
1 kananmuna
3/4 dl maitoa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita ensin keskenään kaikki kuivat aineet, sen jälkeen voi, muna ja maito. Sekoita lopuksi kaikki ainekset yhteen, kunnes taikina on tasaista.

Aseta paperiset muffinivuoat muffinipellin koloihin ja täytä ne n. 3/4 osaa täyteen. Paista muffineja uunin keskitasolla noin 20-25 minuuttia. Nostaa jäähtymään ritilälle ja koristele vasta kokonaan jäähtyneinä.

Taikinasta tulee noin 8 jättimuffinia, 12-16 keskikokoista ja 24 minimuffinia. Miniversioiden paistoajaksi riittää n. 15 minuuttia.

Vaniljainen voikreemikuorrutus

180 g kylmää voita
6 dl tomusokeria
1 tl vaniljauutetta
1 rkl kermaa
(elintarvikeväriä)

Jaa tomusokeri kolmeen osaan ja kuutioi voi pieniksi kuutioiksi. Vatkaa voi sähkövatkaimella tai yleiskoneella vaaleaksi, n. 5-7 minuuttia.

Lisää ensimmäinen osa tomusokerista ja vatkaa kunnes seos on tasaista. Sekoita joukkoon myös vaniljauute.

Lisää toinen osa tomusokerista ja vatkaa vielä noin 3 minuuttia.

Lisää vielä viimeiset tomusokerit, kerma ja mahdollinen elintarvikeväri. Jatka vatkaamista vielä noin 5 minuuttia. 

Kuorrutteen voi levittää kakkujen päälle joko ihan lusikoimalla tai pursottamalla. Itse käytin pursottamiseen kertakäyttöpursotinpusseja, jossa on myös samassa paketissa kolme eri pursotuspäätä – ei kovin ekologista, mutta ehdottomasti kätevintä! Ja pursottamista ei muuten kannata pelätä. Se ei voi olla kovin vaikeaa, jos minäkin osaan. Ja lasten kanssa ihan kivointa hommaa!

Tuo vatkaaminen on vähän sellaista hommaa, missä meinaa jossain kohtaa usko loppua. Etenkin, jos käytössä on kohtuullisen vanha sähkövatkain, joka ilmoittaa loppuvaiheessa kuumenemalla haluavansa jo eläkkeelle. Eli suosittelen kyllä yleiskonetta, jos sellainen sattuu kotoa löytymään.

Tämä kuorrute on siis oikeasti napakkaa ja pysyy kauniina leivosten päällä. Parin euron hintaisilla elintarvikeväreillä näihin saa myös hauskaa vaihtelua – pari viikkoa sitten meillä syötiin keltaisella kuorrutettuja kuppikakkuja, nyt vaaleanpunaisia.

Näitä meillä meinattiin vatkata myös ensi kesän rippijuhliin. Ehkä ne lusikkaleivät on sittenkin jo vähän nähty.

-Päivi

*kirjan pressikappale saatu blogin kautta