Niin paljon kuin tuhnuisen talven jälkeistä kevätaurinkoa rakastankin, se paljastaa pilkottaessaan nykyään ihan liikaa. Joo, kyllä, rasvatahrat keittiön kaakeleissa, kaakaotahrat lattioissa, lukemattomat sormenjäljet ovissa ja kärpäsenpaskat ikkunoissa. Oikeesti tätä lian näkymisen tragediaa liiotellaan vahvasti, koska nehän saa kyllä halutessaan siivottua. Vähän kun suihkasee ja pyyhkäsee, ni johan on taas edustuskelpoista. Tai sit vaan totuttautuu siihen, että on vähän sinne päin. Suomessa on kuitenkin kahdeksan kuukautta vuodesta säkkipimeää, eikä ne näy kuitenkaan.
Henkilökohtaisesti pidän suurempana tragediana sitä, mitä peili kirkkaassa kevätauringossa paljasti. Vielä muutama kuukausi sitten satunnaiset harmaat hiukset ovat saaneet kavereikseen kokonaisen kimpun hopeisia valokaapeleita. Samalla sai talventörröttäjätkin aivan uuden merkityksen. Tykkäsin itse enemmän niistä risuista.
Koko naama tuntuu vähän valahtaneen. Iho on kulahtanut ja silmien ympärillä on tummat rinkulat. Mikä on toisaalta ihan hyvä, koska tummuus peittää silmäluomiin ilmestyneet, epämääräiset näppylät. Vanhuusnäppylät. Siinä luomessa töröttävät. Ilkkuvat oikein, että siinä rouvalle rasvapattia. Turhaa puristaa, ei lähe. Silmäkulmien ryppyjä joku kutsuu kuulemma leikkisästi harakanvarpaiksi. Huvitti ennen, ei enää.
Viimeisiä henkosiaan vetävän loisteputkilampun valo oli niin paljon armollisempi. Kalpea, stressaantunut ja nyt jo ihan oikeasti vanhentunut, muutaman viikon yli 35-vuotiaan pärstä jotenkin pysäytti. Seuraava vaihe onkin varmaan jo varsiluomet ja korvista sojottavat mafiosokarvatupsut.
Oikeasti ihailen tyylikkäästi ikääntyviä naisia. Mutta siinäpä se onkin. Tähän asti olen saanut ihailla heitä etäältä, vähän kuin ulkopuolisena. Että sitten minäkin aikanaan haluan tuolla viisiin arvokkaasti vanheta. Pienenä yllätyksenä tuli, että muija alkaa kalkkeutua yhden talven aikana.
On siis otettava käyttöön järeämmät aseet. Juo vettä, sanovat ne tyylikkäät ikääntyneet. Ja minähän juon. Niin, että otsassa kuplii ja konehuoneessa on juostava monta kertaa tunnissa. Yöllä sitä herää kusihätäänsä, rahnustaa kömppäjaloin vessaan ja tuijottaakin loppuyön kattoon. Ei tuu kattokaas enää uni. Paitsi tietysti sitten juuri ennen herätyskellon soittoa. Silloin väsyttää niin helvetisti.
Liiku, ne kehottavat. Ja minähän liikun. Niin, että saan itselleni aktiiviurheilijoiden rasitusvamman ja haisen monta päivää ihan kinttuihini levityteltä lääkelinimentiltä.
Piti mun viime kuussa järjestää juhlatkin ikääntymiseni kunniaksi. Hurjat bileet, virtaavaa kuplajuomaa ja tanssimista aamuun. Mutta kattokaas, kun en jaksanut. Sekin on kai vanhuusoire. Kun mieluummin könöttää sohvalla analysoiden siitepölytiedotetta ja rasvaa vanhuusnäppylöitään kuin survoo madaltuneita jalkapöytiään korkkareihin.
Ensiapuna varasin kuitenkin ajan kampaajalle, joka saa taikoa talventörröttäjäni piiloon. Aamulla läträsin pitkästä aikaa värivoiteen kanssa ja laitoin huulipunaa. Tilasin uuden puseron ja korvikset. Piristi hetkellisesti.
Ja tiedänhän minä, etten ole vanha. Ikä on mielentilaa ja pelkkää numeroa ja ei sillä ole väliä, jos et ole juusto tai viini tai muuta diibadaabaa. Eikä sillä olekaan. Mutta viimeisen vuoden aikana oma, fyysinen vanheneminen on ensimmäistä kertaa hätkähdyttänyt, iskenyt tajuntaan. Etten olekaan ikuisesti siloposkinen ja kaiva energiaa jostain pohjattomasta laarista, vaikka unet olisivat jääneet kuinka vähiin. Sitä ihminen rypistyy ja menee kasaan, tulee kolotuksia ja vaivoja, ja kun ennen bileet kesti kolme päivää ja krapula muutaman tunnin, nyt sekin menee toisin päin.
Mutta ei kai siinä. Meen nyt töppösissäni lämmittelemään ittelleni iltamaitoa ja rasvailemaan näppylöitäni. Ehkä tää kolmeviis on uus musta.
-Päivi
P.S. Voisko joku viedä mut ulos..? Pian.
35-vuotiaana mä aloin noin viikkoa etukäteen pelkäämään krapulaa jota sitten parhaillaan olen potenut sen 3pv. Tervetuloa perässä.
Kun täytin 30, meni heti polvi. Sitten tuli uusi akne. Siitä pitäen kohta 6 vuoden ajan on tullut joka vuosi joku uusi vaiva tai selkeä ulkonäöllinen rapistuminen. Mutta hitto minähän poljen menemään vaikka leukapielet roikkuu, toinen silmäluomi painuu pian silmän päälle ja puolen tunnin lenkin jälkeen on pidettävä kolme lepopäivää. Lisäksi henkiset muutokset – ei taivu aivo enää uusien taitojen oppimiseen yhtä notkeasti kuin ennen. Mutta sinnikkäämpi olen, ja rohkeampi. Kaverini sanoikin, että hyvä me sisuuntuneet keski-ikäiset naiset! Kyä näin o!
Ihan samat fiilikset täällä, joku harmaa kummitus tuijottaa peilistä takaisin! Ikää aika tarkasti vuotta vähemmän, mutta eka vuosi äitinä noin kutakuinkin voiton puolella ja kyllä tää vuosi onkin rypistänyt, harmaannuttanut ja kuivettanut. Niin monesti olen lukenut lehdistä otsikoita esim. alkoholin ja meikkaamisen radikaalin vähentämisen nuorentavan ja vähennystä em. aineissa toden totta on tapahtunut… vissiin siinä samassa ajanjaksossa ei pidä synnyttää 😀
No ei muuta kuin hymy naamalle ja aurinkoa naururypyille. Vai lähtiskö sitä sittenkin vain Victoria Beckham-tyylisesti, viileän kivikasvoisena, tummiin laseihin verhoiltuna, sinne lähimarkettiin valmisvellejä valkkaamaan.
Onneksi rillipää saa armoa kevätauringossa likaisten silmälasien sumennusefektistä!
Näin otsikon ja pelästyin.
Kirjoituksesi osuvat poikkeuksetta aina, ovat kuin omadta elämästäni kirjoitettuja. Joten – ei saatana – onko mullakin nyt jotain sellasia vanhuusnäppyjä, joita en ole edes huomannut…
Mutta totta puhut. (Tai kirjoitat)
Rypyistä viis, niiden kanssa olen sinut. Meidän auvusaa vaan kaikki naiset ovat ryppyjeb peittämiä jo nuoresta pitäen, joten eivät tule yllätyksenä. Tulevat jo syntymässä.
Mutta noi harmaat hiukset!
Kankeat, paksut ja vahvat karvat. Ihan eri paria noiden mun OMIEN hiusten kanssa. Kolmen-neljän sentin mittaiset ja tukevasti kohti kattoa sojottavat. Mistä nää nyt tuli? (Ja mitä ihmettä niille tehdään?!?)
Mulle kyllä sopis sellainen valkoinen polkkatukka. Sellainen kuin hienosti ikääntyneillä vanhoilla taiteilijoilla. Tasainen ja graaffinen. Mutta hei, en ymmärtänyt, että sekin pitää kasvattaa karva kerrallaan…
Ps. Voitko vaihtaa aihetta?
Totuus sattuu, kun se tulee liian lähelle.
Voi teitä nuorehkoja keski-ikäisiä 😉 kuhan tuutte tähän “pyhään” 42vuoden ikään niin katotaampas kuulkaas ? ps.tuskanhiki pukkaa ku vanhenemis siis siihen neljä ja kaks on enää reilu viikko ?
Tuo veden juonti on kyllä viheliäistä hommaa. Onko siinä tarkoitus viettää puolet elämästään vessassa?
Itse sain ekan lapseni 35-vuotiaana, ja laitoin sen piikkiin kropan rapistumisen, valtavan väsymyksen ym vaivat. Ja nyt sä väität, et se olikin vanhuuden alku!
Vaaleista hiuksista on onneksi se hyöty, ettei harmaat näy niin helposti. Isälläni huomasin hatmaata vain parrassa, en ikinä hiuksissa. Tähän luottaen porskuttelen luomukuontalolla. Liian laiska edes raidoittamaan tai muuten piristämään, eläköön talven jälkeinen maantiesävy!
Mut hei, kun sitten päsähtää 40 mittariin, niin morjens!
Ennen sitä sai suht vähällä vaivalla itsensä aika “simpsakan” näköiseksi kun lähti juhlimaan, nyt (siis jos nyt yleensäkään viitsii lähteä mihinkään…kun joutuu valvomaan ja se krapulakin kestää monta päivää…) sitä sutii ja sutii maalia naamaan, eikä se “simpsakan” näköinen mimmi siltikään katso peilistä! Mitä vattua, mihin se on hävinnyt??!!
Moi Päivi!
Pahoittelut viime aikojen radiohiljaisuudesta täällä kommenttiboksissa mun osaltani. Kevät on ollut raskas. Niin kuin se taittaa kohdallani olla nykyään joka vuosi. Väsyttää ja pohdituttaa mitä elämällään tekisi. Ja sit toisaalta, kun ei just jaksais tehdä yhtään mitään. Miksi tää yhtäkkinen valo viekin voimat?! Joka tekstin olen kuitenkin lukenut ja mielessäni hymistellyt. Äänenikin annoin sulle sinne taistoon nuorempia vloggareita ja tubettajia vastaan. (Ja miks, oikeesti miks ne ei oo omissa sarjoissaan?) Oon tehnyt saman löydöksen hiusten harmaantumisesta. Ihan hurjaa, että tässä niinku pitäisi alkaa värjätä harmaita piiloon. Ja se harmaiden nyppiminen tosiaan nostaisi hiusrajaa jo monella sentillä..et ei kande. Jotenkin sitä edelleen kuvittelee olevans työpaikalla sitä ns. nuoriso-osastoa, kunnes tajuaa et jumankauta, täällä nuorimmat on mua 15 v. nuorempia eli voisin melkein olla heidän mutsi.
Unenlaatukin on tosiaan hanurista, ravaan ennen nukahtamista posliinilla istumassa ja aamuyöstä on mentävä taas. Siinä sitten voikin klo: 04.30 odotella nuorimmaisen tunnin päästä koittavaa herätystä. Et ihan kuin sekään ei olis riittävän aikaisin. Prkl. Minkäs teet, ylivilkkaita, niin rakko, kuin lapsikin.
Mun esikoinen oli myös muuten tubetour-risteilyllä. Pyöri siellä pari vuotta vanhemman serkkunsa kanssa tyytyväisenä esiteininä. Sanoi muuten tultuaan, että äiti, “se sun Nakkimutsi varmaan istui meidän vieressä.” Heh. Mun Nakkimutsi. No, sitähän sä olet.
Pidemmittä jorinoitta halusin vaan sanoa, että täällä ollaan. Hopeaisten hapsien, silmäkulmien harakanvarpaiden, rasvaläikkien ja näppylöiden kera. Ennen tarkoitti muuten pääsiäisvapaatkin biletystä. Nyt, jos sitä vähän mämmiä ja ajoissa nukkumaan.
Sylvia
Voi hurja, nauratti jutut. Totta kuitenkin, vanhuus ei tule yksin… Minä syytän huonolaatuisia meikkejä viiruista silmäkulmissa… Ryppejähän ne eivät ole. Tietystikään.
http:://westendmum.fi
Ah! Pystyn niin samastumaan, vaikka kohta pamahtaa mittariin 40! Siis en voi tajuta. Olo ei tunnu yhtään niin “vanhalta”. Mutta oon päättänyt, että 40 on uus 20! Ja kaikkea siltä väliltä.
Mä NIIIN räkätin tätä lukiessani. Olenhan rouva viis ja yks. Ja tällä Jenkkilässä -pojat sentään- on tää vanheneminen taidetta -kato ku eihän nuo intialaiskaunottaret ja aasialaispetitet vanhene ollenkaan, paranee vaan ikääntyessään. Toista se on slaavilaishenkinen suomineito -allit lerppuu, tissit tippuu ja ou nou -alaosasa ei mainita halaistua sanaa. Elämä on vitsi!
Ou nou, mää oon 35! Taidanpa mennä heti tiirailemaan peilin eteen, josko niitä harmaita ja ryppyjä näkyisi 😀 Ei vaan, ymmärrän tuskasi! Ei tästä enää nuorruta!
NYT JÄRKKÄÄT NE BILEET. Ryhmä Facebookkiin tai Whatsuppiin, jokainen tuo pullon viiniä ja ostat kaupasta valmista naposteltavaa. Mä lupaan, et oot siinä infernaalisessa krapulassakin sairaan onnellinen illasta ja sun ystävätkin rakastaa sua, kun vielä joku järkkää bileitä ja nekin pääsee ulos. Tässä iässä (I feel ya sista) iltojen ilta muodostuu siitä, että ihmiset vaan pääsee vapaalle hengaamaan toistensa kanssa, nauttimaan lasillisia kuohuvia ja yllättäen aamuyöstä klubille joraamaan. Lupaathan? ❤
Sitä minäkin ihmettelen, että miten tää kurpsahtaminen kävi noin vain. Ei mitään varoittanut vaan yhtäkkiä alkoi peilistä katsella joku kuluneempi versio itsestä.
Onhan ne pikkukrempat kai tässä mua varoitelleet, että vanhenen, mutta että näin 🙁
P.s Luin vasta just ton sun P.s-tekstin. Lähetään ulos, porukalla! Mä matkustan mihin vaan täältä stadista. Pakkaan eväät tupperiin (noot) ja otan vineton kainaloon (jeees).
Sylvia
[…] reilu vuosi sitten ja onhan sitä konkreettisia ryppyjä, näppylöitä ja harmaita hiuksiakin ikä jo ehtinyt tuoda tullessaan. Mutta vaikka ikääntyminen on herättänyt monenlaisia mietteitä, pelkojakin, koen kuitenkin […]