Reput ja penaalit. Kynät, kumit, viivottimet. Todistukset nimmareineen. Kontaktimuovirulla.
Huomenna alkaa arki. Tänä vuonna koulujen alku tuntuu lähinnä helpottavalta, ei niinkään haikealta. Taas yksi pitkä kesäloma saatiin jotenkuten hoidettua, lapset ei kuolleet nälkään, eikä repineet toisiltaan (kaikkia) hiuksia päästä oltuaan monta viikkoa päivät kaksin. Kumarran perusopetuksen suuntaan lämpimästä kouluruoasta ja kouluterveydenhuollosta. Jokailtainen “mitäs noi huomenna syö” -paniikki väistyy “onks noilla huomenna liikuntaa” -paniikin tieltä. Onneksi tässä on muutaman viikon pehmeä lasku ennen hardcorearkirytinää ja harrastuksia.
Mun ensimmäinen lomapäivä sujahti sukkelasti arkeenpaluusiivouksessa. Lapset nukkuvat taas omissa huoneissaan, tavarat ovat suunnilleen siellä, mihin kuuluvat ja ruokaviikko korkattiin kaikkien arkiruokien äidillä; makaronilaatikolla.
Kuopuksen eskarin aloitus tuntuu myös kovin arkiselta. Aamulla talsitaan samaan tuttuun päiväkotiin, ainoastaan osasto vaihtuu. Säästelen haikeuteni ensi syksyyn. Nyt jatketaan arkea suunnilleen siitä, mihin keväällä jäätiin. Alotetaan vitonen ja kakkosluokka. Edetään läksykriisistä toiseen, niinkuin ennenkin.
Mun kaasujalka ei vielä paina mitään muuta, kuin kengänpohjaa, mutta muistattehan kaikki ajella rauhallisesti, pieniä koululaisia varoen. Yksikin onnettomuus on liikaa.
Vielä tähän syyskauden alkuun sopiva linkkivinkki. Näillä perusjutuilla homma sujuu… ainakin toisinaan.
Ihanaa arkea kaikille!
-Päivi-
Kiitos tuosta todistusvinkistä! Olisin kokonaan unohtanut ne. (Taas)
Haa! Kerrankin mä muistin jotain, mitä joku muu ei! Saako tuulettaa?! 😀 Ihan varmaan jotain kyllä unohdinkin… 😉
Uhhuh, mä en tiedä olenko mä vielä valmis. On tässä kouluun pakkailtu jo vahakangasta, julistetta, juomamukia tietty niiden peruskamojen lisäksi. Sateinen ilma toi lisähaastetta näin helleloman jälkeen, mitä hemmettiä mä pakkaan 3-v.rymyeetulle mukaan, ei kai nyt kukaan sentään kurahousuja..Tällä viikolla jo valokuvaus(Muista lappu!), seuraavaksi vanhempainillat ja voi helevetti, missattinko jo ekat koristreenit?! Tästä se lähtee, syksy, ota musta koppi.
Ainiin ja aivan sama tilanne mulla ollut tuon autolla-ajon suhteen. Vuodet pääkaupungissa vei tarpeen ajaa autoa ja nyt opettelen sitä täällä perheenäitinä pikkukaupungin kaduilla. Haluan edelleen taittaa pikkumatkat jalan tai pyörällä , mutta samalla osata hypätä ratin taa kun tarve vaatii. Me ostettiin tätä varten vanhahko automaattivaihteinen jolla suhailen jo melko sujuvasti lähitienoolla. Motareille liittyminen ja pääkaupunkiseudun monet kaistat, niihin en yksin
Ryhdy. Vielä. Mä haluan tavoittaa sen vapauden, kun mies tekee pitkää päivää töissä, että voin heylen mielijohteesta pakata pesueen ja viipottaa vaikka
stadiin kavereille. Road tripeistä puhumattakaan. 😉
Tsemppiä sullekin, oot hyviläinen!
Voi vitsi, ku se oliskin joskus niin päin, että ite ottais kopin syksystä, eikä toisin päin?! 😀 😀 Mut kai me taas selvitään, niinku aina ennenkin… väsyneinä ja myöhässä, mutta lopulta kuitenkin hengissä.
Mä en oo vielä uskaltautunu tohon ajohommaan… Katotaan ny kuinka mun käy! 😉