Vähän tuossa vuodenvaihteessa omassa pienessä mielessäni mietin, että pitäis järkevöittää tota some-hommaa. Kun se niin kamalan helposti tuntuu lipsahtavan lapasesta. “Pikainen tsekkaus” venähtää helposti jopa puoleen tuntiin, eikä taida tehdä kenenkään silmille hyvää tuijottaa kännykän ruudulta samoja päivityksiä monta kertaa illassa, puhumattakaan homman järkevyydestä. Sosiaalinen media on kaikkineen loistava keksintö. Erinomainen keino ystävyyssuhteiden ylläpitoon, yritysten markkinointiin, viestintään ja tiedotukseen, uutisten jakamiseen ja vaikka mihin. Oikeasti tehokas ja hyvä väline. Mutta siinä vaiheessa, kun ennen nukkumaanmenoa maataan vierekkäin toinen silmä pikkuruudulla ja toinen telkkarissa ja aamujen alkaessa uutisvirran silmäilyllä, on aika vislata peli poikki.
Päätin sammuttaa someni vajaan vuorokauden ajaksi. Koska tiesin, että olisin kuitenkin fuskannut, pidin puhelimen kokonaan kiinni eilisillasta klo 18. saakka tänä iltana. Lähinnä halusin kokeilla, selviänkö vajaasta vuorokaudesta vieroitusoireitta, vai löydänkö itseni kylmänhikisenä pureskelemassa pihkaa.
No pihkaan en näin lyhyellä aikaa vielä tarttunut, mutta omanlaistaan mielenlujuutta homma vaati. Someton mieli vaelsi kieltämättä vapaammin, mutta ajatuksen tai idean mieleen putkahtaessa olikin otettava käyttöön perinteinen ruutulehtiö, kun Word ei ollut käden ulottuvilla muistiinpanoja varten, saati Google tiedonkeruuseen. Huomasin myös, ehkä jopa hieman yllätyksenä, kuinka moneen asiaan konetta olisin tarvinnut. Tai tottumushan sitäkin tietysti sanelee. Kun on useamman vuoden googlannut mieleen juolahtavat kysymykset välittömästi, ruutuvihkoon siirtyminen tuottaa turhautunutta huokailua.
Näpit täristen en puhelinta kuudelta tänä iltana avannut, vaan ihan käytännöllisestä syystä, kun olin vailla pannukakun ohjetta. Sitä kun ei ruutulehtiöstä löytynyt. Niinkuin ei paljon muutakaan nykypäivänä. Mikä on tavallaan harmi, varsinkin kun olen ollut aina sellainen suttupaperifanaatikko. On mulla niitä toki vieläkin, koska jäsennän jotenkin helpommin vanhaan malliin.
Otin aika rennosti koko päivän. Katsoin pitkästä aikaa telkkaria, luin ja aloitin vihdoin sen aarrekartankin. Paljon ehdin siis ajatella päivän aikana. Keskeyttämätön ajattelu on harvinaista. Yleensä aina jossain kohtaa nappaa puhelimen, tsekkaa jonkun asian ja kas, löytää itsensä hetken kuluttua Facebookista, Twitteristä tai Instasta. Ihan vaan kuluttamasta aikaa. Se on ehkä se juttu, mitä pyrin nyt tietoisesti vähentämään.
Mitä sitten tästä opin? Tuskin varsinaisesti mitään. Ehkä muistutin enemmänkin itseäni. Että vois olla enemmänkin läsnä ja vähemmän hengailla puolivaloilla somen johdosta. Toisaalta muistutin itseäni myös siitä, kuinka tärkeä työväline Internet on, niin työssä, opinnoissa, kuin mun tapauksessa harrastuksissakin. Käytän konetta ja kännykkää jatkossakin paljon, turhaa some-notkumista pyrin kuitenkin vähentämään.
Suosittelen lämpimästi muillekin tuollaista, vaikka nyt vuorokauden mittaista some-taukoilua. Kyllä se vähän herättelee.
Ainakin hetkeksi.
-Päivi-
Mä olin viikon kesälomalla ilman puhelinta ja nettiä. Teki hyvää kun ei tiennyt maailman menosta mitään. Jäi enempi aikaa.
Jos ei töiden tai sit esmes tän blogihomman takia tarttis, tekis kyllä hyvää pitää kunnon tauko. Se niin helposti repsahtaa, kun muutenkin joutuu käymään…
Mietin kuule tänään tota samaa. Tosin mun ajatus pyöri siinä, että kestäisikö sitä viikon. Viikon niin, ettei yksikään työilta luuhaisi netissä. Lukisi uutisia ja selaisi blogeja. Mulla helposti lähtee se homma lapasesta just niin, että päätän katsoa vaan muutaman blogin ja naamakirjan ja siinä olen sitten vielä puolen tunninkin päästä.
Teen kuitenkin työkseni tietokonehommia joten olen päivittäin koneen äärellä jo 8-10 tuntia. Sen päälle vielä illalla “satunnainen” some surffailu niin siinähän on näppis jos kasvanut sormen päihin kiinni. Lähinnä ajattelin sitä, että sitä varmaan saisi kotona kaikkea fiksua aikaan kun ei huomaamatomasti roikkuisi netissä.
Nytkin olin menossa nettipankkiin maksamaan laskuja ja kappas vaan missä olen…. täällä kommentoimassa 🙂
Päkkänä!!! Ihanaa, ku oot vielä messissä! Tiätkö, meinasin jo laittaa susta etsintäkuulutuksen, ku ei susta kuulunu. Hätäännyin. 😀 Huh helpotus, että et oo karannu. 🙂
Toi on just se ongelma. Että meet kattoon jotain tiettyä juttua ja töttöröö, kohtaa ootkin tunnin surfannu eestaas. Lukis sit vaikka blogeja, mutta se facen jatkuva refreshaaminen ei oo kovin tehokasta ajankäyttöä. 😀
Ja kiitti, muistin just, että laskujahan munkin piti maksaa! 😀
Joululomalla Ranskassa ei ollut netti käytössä päiväsaikaan. Teki hyvää päästää välillä irti, mutta kyllä myös huomasi, että aika tiiviisti siinä on kiinni, juuri se, että jos on hetkenkin tauko, niin sormi hakee puhelimesta jotain somenamiskaa. Mä olen välillä onnistunut pitämään itselläni sääntöä, että ennen lounasaikaa en someta, tai että yhdeksältä illalla pistän kanavat kiinni, ja se kyllä heti rauhoittaa fiilistä.
No se on just toi, että kun on hetken rauha, heti se on täytettävä somella. Sit ei oikein ees saa alotettua mitään järkevää, ku luppoajan täyttää tollasella turhalla.
Lomalla vois kyllä yrittää pidemmäkin ajan olla ilman. 🙂
Hitto mä unohdin mitä mun piti kirjoittaa :D. Aloin miettii välissä, monta karkkia oon syönyt, ja ajatus heti karkas. Ehkä luen uusiks sun tekstin, jospa vaikka tulis mieleen :P.
Joo, nythän mä muistin. Mä poistin puhelimesta Facebookin sovelluksen, sillä väheni fb:n käyttö (ainakin hetkellisesti) tosi paljon.
Hahaaaa, ihana ruuhkavuosipää! Mä en kans muista MITÄÄN! Oon meinannu jo vuorata itteni post it -lapuilla, eihän tästä muuten mitään tuu!
Toi on oikeesti ainakin tehokas keino! Mutta myönnän, en varmaan pystyis…
Hei! Hiljainen lukija tässä terve. Hyvänä vinkkinä noiden post it -lappuvuorten sijaan voin suositella Bullet Journal -vihkoa. Periaatteessa vaan kaikki laput samoissa kansissa, ja siihen päälle kaikki muutkin muistiinpanot (http://www.bulletjournal.com/). Toimii paremmin kuin mobiili-muistiinpanot tämmöiselle paperi-ihmiselle.
Mulla myös oli pitkiä some-taukoja joululomalla Thaimaassa. Tuli luettua enemmän kirjaa. Mutta kyllä tähän jonkinlaisia vieroitusoireita oli havaittavissa: heti kun tultiin hotelliin tai ravintolaan, jossa oli wifi, alkoi kännykkä polttaa sormissa. :/ Mutta mulla on FB-aika vähentynyt, kun olen aktivoitunut Instasa ja blogosfäärissä! Kaikkeen ei tyhjät hetketkään vissiin riitä…
Juu, kyl se niin on, että kaikkeen ei aika riitä. Ja hyväkin niin! Mä oon nyt lukenut taas paljon enemmän, tekee oikeesti hyvää, kun päättää olla vähän pois somesta välillä. 🙂
Minä kummajainen en kuulu Facebookiin. En ole koskaan kuulunutkaan. En instaan, en Twitteriin.
Silti puhelin kourassa saa kulutettua aikaa yli omien tarpeiden. Nopea tauko, pään tyhjennys…
Mutta kun en noihin palveluihin ole vielä itseäni koukuttanut, pääsen vielä aika helpolla. Iltalehti, muutama blogi, ehkä joku nettikirppis… Liikaa turhaa aikaa ehkä menee noissakin.
Kyllähän sitä aina jotain löytyy, mitä voi kännykällä kurkkia.. Siinäpä se. Jospa kerran viikossa koittais olla vähän vähemmän “on-line” ja enemmän läsnä livenä. Siinä meikäläiselle ainakin haastetta. 🙂
Olen yrittänyt ehdottaa miehelle, että mitä jos pidettäisiin koko perhe yksi netitön päivä. Ei siis saisi käyttää tabletteja, kännyköitä eikä läppäreitä. Pystyttäisiköhän me siihen?.