Mä oon ennenkin valitellut tästä. Kun väsymys tuntuu olevan ainut ystävä, energiaa ei riitä mihinkään ja ne pienet vapaahetketkin käyttäisi mieluiten nukkuen. Oon kuitenkin melkein poikkeuksetta laittanut kaiken tän kaaos-arjen piikkiin. Koska onhan sekin totta, että jos useampi arkipäivä viikossa menee kaavalla työ-koti-harrastus-koti-työ… ei siinä kovinkaan rutkasti mihinkään muuhun jää aikaa. Mutta kai ne tunti tai kaksi, mitä nukkumisen ohella kotona ehtii olla, pitäisi pystyä jotenkin hyödyntämään? Vai onko se vaan liikaa vaadittu?
Kaikkein turhautunein mä taidan olla itseeni. Kun en vaan ole illalla myöhään enää jaksanut edes niitä pieniä kodin “ylläpitohommia”. Mä ehkä vähän tyhmästi odotan että joku muu tekis niitä, kun itse olen muualla, mutta eipä täällä kukaan juuri ehdi sen enempää. Paitsi noi mukulat. Ne ehtii kyllä sotkea ihan kiitettävästi.
Mutta pitäiskö mieluummin opetella sietämään sitä kaaosta, vai raapia lisää energiaa jostain, jotta pahimmat kaatopaikkafiilarit sais karkotettua? Ja miten tälläset energiavajarit hoidetaan?
Tilanne on kaikkein persein siksi, että niin hirveästi, kun mä teatterihommia rakastankin, meidän arki kusahtaa täysin, kun mä luuhaan taiteilemassa. Tuntuu tietty ihan hirvittävän epäreilulta, koska luonnollisesti minä haluan kaiken ja vähän päälle. Mutta myönnettävä se kai on. Yhtälö ei toimi. Ja sehän on vähän paskempi juttu, se.
No, pointti oli joka tapauksessa se, että oon energiavajakki, koko ajan väsyttää, mikään määrä unta ei riitä ja oonko sit, niinku Pipsa Possun mutsi? No en ole.
Auttakaa nyt, hyvät kanssasisaret! Mitä litkuja te vedätte, että jaksatte näitä ryydyttäviä vuosia?
-Päivi-
Kuva lainassa.
Oriflamen shaket on aika hyviä. Auttaa yövuorossakin valvomisessa. Ja tietysti riittävästi vitamiineja
Noi vitamiinit on kyl sellanen, mihin pitäis vähän paneutua. Lepo ja oikea ruokavalio taitais olla aika hyvä yhdistelmä…
I feel u! Mulla auttoi e-epa (just se tohtori Tolosen). D-vitskut tulee siinä samassa. Ihan selkeä ero oli siihen jumittavaan päähän ja ikuiseen väsymykseen. Varsinkin pimeänä aikana. Ja tarkemmin ku mietin niin juoksu lenkit antoi myös lisä virtaa. Ja tupakoinnin lopettaminen. Ja ja ja..
Tsempit!!
Tohtori Tolosen terveystuotteeeeet! 😀 Täytyy pistää korvan taakse! Ulkoilu tekis kyllä tosi terää, mutta just viime viikkoina ei vaan ole ollut aikaa. Jos mä en ite oo ollu treeneissä, mies on vuorostaan, eikä pienintä voi vielä jättää kotiin pitkäksi aikaa ilman vanhempia. Ja sit tietty helposti vaan laiskotteleekin… Mutta työmatkat kävelen sentään, että vähän tulee hyötyliikuntaa. 🙂 Tänks!
Vai että vajakki 🙂 Nyt mä kyllä repesin. Siinähän on uusi lempparinimi mullekin.
Ja, että mitenkö siitä selvitään. Noh, ei kauhean hyvin, mutta selvitään.
Ensimmäiseksi ehdotan keskustelua miehen kanssa. Meillä kerran keskustelu alkoi asialla, että minä olen kuulemma talon sotkuisin ihminen. Noh, tästä yllättäen kyllä ;), päädyttiin syvälliseen keskusteluun kotitöistä ja vastuista yms. Aika yllättäenkin keskustelun tiimoissa mieheni tunnusti, että kun minä olen kotona, koko muu perhe pistää aivot narikkaan, sillä äiti hoitaa homman. Kun olen työmatkoilla, sen homman hoito siirtyy muulle perheelle ja silloin jokainen hoitaa osuutensa, koska kodinhoitaja ei ole kotona. Tunnustan, että väsyneenä olen sotkuinen mutta yleensä vain minun sotkut eivät ole minun sotkujani vaan, että koko perheen sotkun on mun sotkuja. Ei ole aina ihan hirveän reilu juttu. Kannattaa siis kunnolla puhua koko perheen kanssa ja sopia kuka tekee minkäkin asian, jotta illat sujuu helpommin.
Mulla koomataso vaihtelee. Välillä ei auta muu kuin kotihommista luistaminen ja nukkuminen. Kaikista parhaimmaksi keinoksi olen havainnut sen, että pitää antaa itselleen se lupa. Jos päätät ja annat itsellesi luvan, että tänään mennään muiden äitien sapuskalla eikä siivota niin silloin lepäät sen illan kunnolla ilman huonoa omatuntoa. Jos yrität lepäillä ja samalla se pikku hemmo olkapäällä sättii sua koko ajan niin ei se lepo ole silloin kunnollista.
Minkään vippaskonstin en ole huomannut auttavan asiaan. Tosin välillä pitää ottaa vaan itseään niskasta kiinni ja sopia itsensä kanssa, että tänään hoidetaan hommat kuntoon väsytti tai ei. Sen jälkeen on kyllä yleensä paljon pirteämpi mieli.
Ja muuten, mitens sen sun kahvinkeitin asian kanssa kävi?
Mikään ei voi aloittaa päivää paremmin kuin se kunnon kahvi. Sillä saataa pelastaa kurjemmankin päivän alun.
T:Päkkänä
PS: tänään päätin siivota eteisen. Päädyin kuitenkin käkkäränkkäilmeään viis veen kanssa kauppaan. Söin roskaruokaa ja nyt on vasta sen kokoinen kun olisin 6 kk raskaana. Päivän toinen kauppareissun tuloksena tuli todettua, että tiramisua ei sitten tehdä huomenna, sillä tuhat muuta on keksinyt saman idea ja ostaneet kaikki keksit ja mascarponet kaupasta. Summa summarum: eteinen on edelleen hullun myllyn, puhumattakaan muusta kämpästä sillä päivä hupeni kahteen kauppareissuun. Huomenna tulee vieraita eikä hajuakaan mitä pitäisi leipoa. Mutta nyt mä heitän aivot narikkaan ja siirryn kohta putouksen pariin.
Mukavaa lauantaita!
Voi hitsi, kun mulla on maailman ihanimmat lukijat! <3 Sä olet, perhana vieköön, ihan täysin oikeassa! Kyllä, meidän pitäis oikeesti jutella tästä kodinhoitoshowsta, niinku monesta muustakin asiasta. Mutta voi maailma, kun se jää niin kovin helposti vaan toteuttamatta. Millon on liian väsynyt, millon liian kiukkunen. Ja oon mä vähän ajatellut niinkin, että kun kerran "saan" harrastaa näin vaativaa hommaa, en voi vaatia, että muut duunaa kaiken täällä kotona....
Mut kyllä oot siinäkin oikeassa, että armoa pitää itselleen antaa. Ja lupa levätä. Ja kai se on myönnettävä, että kaikkeen ei vaan pysty itse aina. Mutta perhanan vaikeeta se tuntuu olevan....
Hei tiäkkö, mä sain testiin nyt tollasen kapselikoneen, ihana! Parhaillaankin juon aamu(päivä)kahvia ihanan lämpimänä! 😀
Ainoa keino on oppia sietämään asioita. Omat taiteilut – on ne sitten mitä tahansa – ovat paljon tärkeämpiä kuin se, onko pyykit lajiteltu tai kolmeen viikkoon edes imuroitu. Se on ainoa asia, jolla koitan pärjätä. Ikävä kyllä ei siihen vitskut ole auttanut.
Sä olet mun idoli, Mari! Ja hitsi, kun oot vielä niin oikeassa! Kiitos synninpäästöstä, mä koitan opetella ajattelemaan myös noin. <3
Jos väsymys on koko ajan ihan kauheaa niin kilppariarvot tarkistuttamaan. Lisäks suosittelen myös miehen vastuun lisäämistä 🙂
Mies ottaa kyllä vastuuta ihan kiitettävästi, mutta nää kotihommat… no, se on mies. 😉 Kilppariarvojen tarkistuskaan ei huono idea ole!
Tuttuja tuntemuksia! Mä olen itse vielä mammiksella toisesta lapsesta ja olen huomannut miten mieheltä on kotitöiden teko lipsunut kun-mähän-olen-kotona-kaikki-päivät-tekemässä-niitä… No mutta. Mun kärsivällisyysrima on nyt hieman korkeammalla koska ehdin toki vähän niitä päiväsaikaan tekemään mutta olen antanut jo ekan huomautuksen miehelleni että kun palaan (10kk päästä mutta tää on aloitettava ajoissa!;) töihin, täyshoito loppuu. Miesten kanssa pitää puhua asiat suoraan auki, sopia kuka tekee mitäkin ja myös tyytyä heidän tasoon ja tapaan tehdä kotihommia.
Ja mun pikkuvinkit arkeen on lisäksi ne et sunnuntaisin koitan (huom. Koitan) tehdä pari arkiruokaa. Ma-ti syödään toista ja pakkasen kautta ke-to toista. Ja kun tekee perus arkiruokaa, tekee aina tuon kahden päivän satsin tuplana ja heittää puolet pakkaseen odottamaan sitä viikkoa kun äidillä on työmatka. Siivouksen osalta mä olen päätynyt miehen kanssa siivoojaan, joka käy kerran kuussa tekemässä tehosiivouksen. Maksaa satasen kuussa mut se on tuonut todella paljon “työrauhaa” meidän arkeen. Lisäksi teen vaan “pakolliset” viikkosiivoukset tässä välissä. Lattioita en esim. pese kuin pakon edessä. Tää saa riittää ja on riittänyt.
Kannattaa myös kysellä jos lapsille saa välillä hoitajan. Ei se hoitajan ottaminen aina edellytä suurempia syitä kuin sen että joku lähtis niiden kanssa puistoon ja sä saat raivota rauhassa joulusiivouksen!
Voimia, hyvin sä vedät ❤
Ja oikeesti tää vaatis multa nyt vaan oikeeta asennoitumistakin. Kun mä etukäteen tiedän, että seuraavat 4 viikonloppua olen kiinni teatterilla, sen kyllä kestää. Mutta aina se kotiin tullessa vaan iskee vasten kasvoja…
Oi, siivooja! Mä haluan joululahjaks sellasen!!!
Ja kiitti! <3
Mie oon opetellu kaaoksen ja sotkujen sietämistä kotona,koska aina ei vaan ehdi ja jaksa kertakaikkiaan siivota,vaikka kuinka haluaisi. Välillä vaan potuttaa sotkut enemmän ja välillä vähän vähemmän.
Ehdottelin jo pahimman sotkun vallitessa jos hankkisimme siivouspalvelusta kerran viikossa jonkun puunaamaan kodin siistiksi..kumma kyllä ehdotus ei saanut kannatusta 😀
Syksyn väsyyn oon hankkinu tänä vuona kirkasvalolampun,ja se on saattanut vähän auttaakkin väsymykseen,tai sitten vain kuvittelen vaikutuksen kun “istun auringossa” 🙂
Tsemppiä sinne !
Blogiasi on hauska lukea,ja kiva kun olet jaksanut kirjoitella vaikka kiirus onkin 🙂
Mä oon kans kuullu tosta kirkasvalolampusta paljon, mutta tiä sitten toimisko mulla. Vois tietty kokeilla.
Ja voi vitsi, siivoja olis ihana! Vaikka parin viikon välein tai edes kerran kuussa. Oih!
Kiitti kivasta viestistä! Vähän huonosti oon ehtiny kirjotella nyt (siitäkin hiukan huono omatunto….), mutta kyl se varmaan taas pian helpottaa.:)
No en mä vedä mitään. Paitsi teinin puolesta “tarttisko sun ottaa jotain rauhoittavaa”. Nytkään en jaksanut mitään enää tehdä, ajattelin että tyhjään koneen sit aamulla, huomenna, joskus… Ja siihen yksi viriviritööttööt tyhjentää konetta tuolla mielen osoituksellisesti. Vetäis nyt samalla raivolla noi pyykitkin. Hah!
Aaaahahahaha! Ihanaa! Voitais kyl yhdessä vetää vähän rauhottavia (ja vaikka pari lasia punkkua). Ja noi viriviritööttöötit vois ottaa jonkun oman, rauhottavan meditaation. 😀
Oon vaan nostanut kädet pystyyn! Meillä ei ole koskaan siistiä ja oon sen kanssa ihan sinut 🙂 Jos alkaa ahistamaan ettei koti oo kondiksessa, lähen pihalle niin ei tarvi katella sitä 😀
Hitto, miten tohon pystyis! Mäkin usein johonkin pisteeseen asti pystyn katteleen, mutta sit tulee aina hetki, jolloin kamelin selkä napsahtaa. Ja sit sen huomaa kyllä koko sakki. 😀
Tsemppiä! Myös meillä kotiväki tunnustaa tekevänsä vähemmän kotitöitä silloin, kun minä olen enemmän kotona. Kun on tarpeeksi vähän kotona, ei kaaosta oikein huomaakaan. Se hyppää silmille vasta, kun ehdin katsella sitä pitempään. Itse käytän aamuisin Floradix-monivitamiinivalmistetta ja kirkasvalolamppua näinä aikoina. Myös niinä päivinä kaaos tuntuu vähemmän vakavalta, kun pääsen päivänvalossa ulos lenkille.
Meillä ei oo tota tunnustettu, mutta tosiasia se on! Tosin huomaan itsekin saavani paljon enemmän aikaiseksi, jos mies on poissa. Mutta johtuen siitä, että silloin en odota keltään toiselta mitään. Noi odotukset on pahoja. Niistä pitäis päästä eroon.
Valoisaan aikaan lenkkeily on parasta! <3
Niinpä! Olisipa ihanaa kun aamulla herätessä ensimmäinen ajatus EI olisi, että koska pääsee nukkumaan takaisin ?! Ja mä saan nukkua pitkään väsymystäni pois useana aamuna viikossa, mutta tuntuu ettei mikään uni riitä. Kilppariarvot on tsekattu ja masennuslääkkeitä syön. Seuraavaksi uniapneakokeeseen, olisi kyllä jotenkin helpottavaa löytää tälle väsymykselle ja sumussa elämiselle jokin syy. Helposti tästä elämästä (etenkin äideillä) tulee suorittamista eikä aikaa jää oikein millekään omalle. Puuuuuh.
Voi itku, kuulostaa inhottavalta. Mä en oo vielä käyny lääkärin pakeilla, kun ajattelen, jospa tää kuitenkin olis vaan “itseaiheutettua”. Mut tsemppii meille, ei tää aina niin helppoo oo…
Moi! Mä kun hain opiskelemaan työn ohessa, tarkistelin moneen kertaan, että näin voin varmasti tehä. Joojoo, hoidan joka toisen viikon kotityöt kuului vastaukseksi. Joka toisen viikon mies on illassa, joten mä vastaan iltapuuhista. Täytyy kiitellä, että kyllä tää on toiminu. On selkee työnjako: toisella viikolla mies hoitaa iltaruuat ja harkkoihin kuskailut + läksytappelut, mä hoidan silloin sen minkä ehin töiltä/koululta siivoukset (vajavaiset) ja pyykkäykset. Joka toisella viikolla se on sit toisin päin, mä hoidan iltajutut ja mies on aamupäivät kotona se hoitaa pyykkäykset ja siivoukset. Hiukan marinaa tulee, kun oon kotona vielä silloin kun ruokaa aloitetaan tekemään ja usein ehdin syödäkin, mut tekee silti ja mä yritän muistaa kiitellä. Paremmin siivotaan sitten yhdessä, ku keritään. Molemmilla lähinnä koko ajan ylläpitosiivousta. Lasten kanssa (parhaimmillaan asui taloudessa 5 lasta, enää 2) on sovittu, että kerran viikossa jokainen tyhjää tiskikoneen (välillä aikaisemmin laseja/lautasia meni rikki, kun 5 vuotiaana ovat tyhjäysvuoron saaneet ja siedän astioiden ettimisen) nykyään nuorimmainen on 10v ja AINA tapellaan tiskikoneen tyhjäyksestä, mutta kyllä ne sen tyhjää. Lasten huoneita siivoan ehkä kolme kertaa vuodessa, muuten hoitavat ite. Nyt ku vanhempi on jo 13v ja nuorempi 10v, he välillä tekevät helppoja ruokia ite, koska mies iltatuurissa ja mä koulussa. Ne kun on ottanu pienestä pitäen mukaan kotihommiin ja painottanut että ne auttaa myös niiden omaa elämään, niin muutaman vuoden päästä ne tekee jo osan hommista mukisematta 🙂
Omaan jaksamiseen oon aloittanu nyt juoksemisen, kävelyllä en ehdi millään ja en ollu juossu 15 vuoteen. Aloitin alle kilsalla elokuun puolivälissä ja nyt menee 3 kertaa viikossa 5-8 km, auttaa jaksamiseen tosi paljon ja aikaa vie 40-70 min+ tietty venyttelyt/suihkut.. Mut nykyään en tiedä parempaa tapaa aloittaa lauantaita, kuin aamulla seiskalta lenkkikamppeet päälle ja juoksemaan <3
Jaksamista! Blogiasi on kiva lukea läksyjen teon lomassa 🙂
Yksi tärkeä juttu on myös veden juominen.aamulla ensimmäisenä kun herää,hörppästä lasillinen vettä,niin lähtee aineenvaihdunta liikkeelle. Päivässä Pitäis se pari litraa ainakin vettä juoda,niin ei kuivu kroppa ja tule nuutunut olo.toki kevyt ruokavalio ja liikunta ja plää,plää..mutta eihän sitä nyt kaikkeen ratkee.:) Itsekkin olen sokeri riippuvainen ja jo sillä saan itselleni päivästä toiseen väsyneen pöhnän.
Mä en ole koskaan kärsinyt minkäänlaisesta kaamosväsymyksestä, joten en osaa arvioida, miten lamauttavaa se on. Monet kuvailevat aika kamalaksi.
Mä jaksan suht hyvin, kunhan saan öisin nukuttua. Jos siinä puolessa on jotain häikkää (ja pienten lasten kanssa nyt monesti on), niin sitten en kyllä meinaa jaksaa oikein mitään… Mutta muutamia juttuja mulla on, jotka tuntuis auttavan jaksamisessa:
– Se riittävä yöuni. Jos oon väsähtänyt, niin meen reippaasti klo 21 lasten kanssa yhtä aikaa nukkumaan. Ja jos on yöheräilyjä, niin joka toinen yö toinen vanhemmista menee kellarin vierashuoneeseen nukkumaan.
– Liikunta ja ulkoilu. Kun urheilen muutaman kerran viikossa ja saan raitista ilmaa päivittäin vaikka sitten työmatkat kävelemällä, jaksan selvästi paremmin.
– Vitamiinit, vedenjuonti, vihannekset.
– Omia kivoja menoja ja puuhia. Joskus se voi olla ystävättärien kanssa vietetty viikonloppu, joskus tieto siitä, että saan illalla katsoa yksin rauhassa hyvää leffaa ja juoda lasin punaviiniä. Pääasia että on pieniä ja isompia kohokohtia.
– Kotitöiden jakaminen niin etteivät ne kuormita yksin minua. Tämä on pakollinen asia. Rima saa olla suht matalalla, mutta päivittäisten perushommien pitää hoitua niin, ettei niitä tarvitse oikeastaan edes ajatella.
Kotitöiden suhteen koulukunnat on aika hauskoja. Itse kuulun sellaiseen, että pystyn relaamaan vasta kun akuuteimmat on hoidettu. Muhun ei siis tepsi ollenkaan sellainen, että “siedä vaan kaaosta ympärilläsi”. En siedä. Ahdistun. Mutta kun pahin kaaos on taltutettu, pyykit narulla, astiat tiskikoneessa ja lelut laatikoissa, niin ei mua muu sitten niin häiritse. Ei tarvii olla tiptop.