Unelmahommissa – sopiva kattaus pilvilinnoja ja realismia

*kirjan arvostelukappale saatu blogin kautta

Nyt olen kuulkaa liihotellut pääkaupunkiseudulla tapahtumissa parin viime viikon aikana ihan koko vuoden edestä. Juuri, kun ehdin ajatella jokseenkin toipuneeni Inspiration-gaalasta, löysin itseni jälleen takapuoli puutuneena köröttelemästä isolle kirkolle. Tällä kertaa pääkohteena oli bisnesfestari PING Helsinki, ja pari varsin sopivasti ajoitettua pressitilaisuutta lisäksi.

Torstai-iltapäivänä löysinkin itseni posket pinkeinä, freesi GT kädessä hymyilemästä yhteisöllisestä työtila MOW:sta, jossa vietettiin Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa*-kirjan julkkaritilaisuutta. Itse opus on ollut myynnissä jo jonkin aikaa, mutta koska molemmat kirjailijat viettivät kirjan julkaisuhetkellä aikaansa eri puolilla maailmaa, julkkareita päästiin juhlimaan vasta nyt. Ja hyvä mulle! Kerrankin pystyin vastaamaan kutsuun myöntävästi, kun olin muutenkin menossa Helsinkiin.

Blogiskeneä sukkuloivat tunnistavatkin varmaan Rämön ja Valtarin nimet. Islannissa asuva Rämö kirjoittaa Salamatkustaja-blogia, Valtari on nainen, uskaltanen sanoa, Suomen suosituimman perheblogin, Lähiömutsin takana. Molemmat naiset olivat mulle entuudestaan tuttuja blogiensa kautta, Satua pääsin tapaamaan torstaina ensimmäistä kertaa.

Itse tilaisuus sai jo heti alusta lähtien ihoni kananlihalle. Siellä minä istuin, upottavan sohvan syleilyssä, hikoileva GT näpeissäni ja koitin olla itkemättä. Niin suuri merkitys oli kuulla muiden luovien yrittäjien ajatuksia siitä, kuinka joku muukin vihaa turhia sälähommia ja haluaa vain luoda, tai kuinka muutkin raapivat rasittavia kuitteja viime hetkellä lompakonpohjalta kirjanpitäjälle. Yht’äkkiä olin keskellä huonetta, joka pursui kaipaamaani vertaistukea. Ihmisiä, jotka ymmärsivät, kuinka suuri tragedia on siirtää itselle rakkaimpia kirjoitushommia sivuun jonkun pakollisen ja puuduttavan pakkotyön tieltä, joiden kanssa pystyisi puhumaan suoraan rahasta tai kysymään neuvoja ja mielipiteitä itseä kalvaviin kysymyksiin vaikkapa kirjan kirjoittamisesta. Keekoilin vitsi huulessa tietysti tilaisuuden loppuun asti, maistoin kaikkea raakaa, luomua, vegaania ja shikaania, ja lähdin suuresti odottamani kirja kainalossa hotellille, naurettavan tyytyväinen hymy kasvoillani.

Perjantaisen PING Helsingin jälkeisessä kohmelossa tarkoitukseni oli hieman selata kirjaa ja sen tunnelmia, mutta koukutuin heti ensimmäisestä luvusta, ja ahmaisin koko hoidon PING-, vappu- ja elämänkrapuloissani parissa päivässä. Tämä on juuri se kirja, joka mulla olisi pitänyt olla näpeissäni jo vuosi sitten hypätessäni tarjotusta vakityöstä kohti unelmahommiani. Mutta yhtä lailla tarpeeseen opus tuli nyt.

Kirja rohkaisee unelmoimaan ja tekemään itselleen työn siitä mitä rakastaa. Kliseistä? Ehkä. Mutta pelkkien hattaraisten haaveiden lisäksi Satu ja Hanne lataavat tiskiin ihan totista faktaa. Siitä, kuinka unelmahommissaankin voi väsähtää, miten voi erehdyksissä päätyä haaveilemaan enemmän työn ajatuksesta kuin itse raa’asta duunista, ja kuinka pitkän ja polveilevan matkan takana oman unelmaduunin löytyminen voi olla. Pilvilinnat ja realismi oli onnistuttu punnitsemaan kirjaan niin tasapainoisesti, ettei tarina lipsahtanut kertaakaan siirappisen liirumlaarumin puolelle, vaan keikkui sateenkaarten ja excelien inspiroivassa välimaastossa.

Myös rahasta puhuttiin virkistävän suoraan ja kerrottiin konkreettisia esimerkkejä. Erittäin tervetullutta!

Teos oli suorastaan kuin kohdennettu mulle. Kirjoittajista Hanne bloggaa päätyökseen ja Satu tekee blogin lisäksi kaikkea viestinnästä putiikin pitämisen kautta hevosvaelluksiin. Heppoja ja puotia lukuunottamatta siis juuri sitä, mitä minäkin! Kirjoittamista, viestimistä ja ihan ehtaa silppua.

Itse olen viime aikoina päästänyt työmoodin (taas) hallitsemaan liikaakin ja toivoin myös käytännön vinkkejä työstä irrottautumiseen, tai siihen, kuinka määritellä itselleen sopiva määrä duunia. Hyviä pointteja löysin kirjasta tähänkin ja takaraivon perukoille asettui jälleen ajatus siitä, kuinka hyödyllinen sana on ei. 

Kaikkiaan Unelmahommissa on varmasti inspiroivin kirja, jonka olen koskaan lukenut. Mun elämän- ja työtilanteeseen sen sisältö osui täysin nappiin. Kirja herätti valtavasti ajatuksia siitä, mitkä on juuri niitä mun unelmahommia, teenkö niitä juuri nyt, ja jos kun en, miten linkutella vähitellen unelmakokonaisuutta kohti. Käytännön ohjeiden ja vinkkien ansiosta jo aiemmin täälläkin paljastamani haave romaanin kirjoittamisesta ei tunnukaan enää yhtään ylivoimaiselta, vaan inspiroivammalta kuin kertaakaan aiemmin! Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, näiden muutaman päivän aikana taulukoiden hakkaamisesta vapaat aivolisäkkeeni kehittelivät kokonaan uuden tarinan kerrottavaksi. Tuosta vaan. Kun maltoin hetken olla, inspiroitua ja antaa aikaa.

Tätä kirjaa voin vilpittömästi suositella kaikille. Olit sitten yritysjohtaja, lähihoitaja tai postinkantaja, tällä kirjalla on annettavaa, jos olet sadasosasekuntiakaan miettinyt, mikä olisi juuri se sun unelmaduunisi. 

Eikä unelmahommat todellakaan ole pelkkää yrittämistä, taiteilua tai fiilistelyä, vaan ihan vain sellaisia asioita, joista pitää. Oli ne sitten toisen leivissä tehtäviä, tai omaan lukuun askaroituja.

Satu ja Hanne; Kiitos. Mun polku on hetken ollut haarautumassa hieman vääriin suuntiin, mutta viimeistään tämän myötä aion palauttaa sen vähitellen takaisin oikealle tielle.

-Päivi