Turkinpippurisuklaa-kuppikakut Halloweenin henkeen

Ihan ensteks on pakko sanoa, että blogista ei nimestään huolimatta ole tulossa ruoka- tai leivontablogia, vaikka näitä ohjeita onkin tässä nyt tullut muutamia viime aikoina. Näitä vaan on kiva julkaista tällaisina aikoina, kun muuten ei meinaa aivotoiminta jaksaa rullailla mitään yleviä ajatuksia kirjoitettavaksi.

Ja toiseks näiden kuppikakkujen Halloween-henki on kyllä ihan meikäläisen omassa päässä, mutta tällaiset teema-asiathan kuulostaa aina kauheen komeilta.

Mutta nyt asiaan. Tuleeko teille koskaan sellaisia hetkiä, että herätessänne tiedätte, että juuri tänään on tehtävä jotain tiettyä? Mulle tulee. Harvoin, mutta joskus. Esimerkiksi viime lauantaina herätessäni päätin, että leivon. En yhtään tiedä mitä tai miksi, mutta oli ihan hurja tarve leipoa.

En olekaan rippijuhlien jälkeen juurikaan leiponut. Tai olen, mutta lähinnä kasaan lätkittyjä mokkapaloja ja piirakoita turnausbuffetteihin, ja kaikkihan tietää, että se on ihan eri asia.

Leipominen on ollut mulle aina yksi sellainen lempiasia, jonka parissa viihdyn ja rentoudun. Samalla tavoin kuin vaikka lukeminen ja uiminen. Oma juttu, jossa koen olevani ihan hyvä ja josta kovasti tykkään. Siksikin oli kiva leipoa lauantaina pitkästä aikaa.

Ajatuksena oli tehdä kuppikakkuja Halloweenin sävyissä, eli mielikuvissani kuorrutteesta olisi tullut ihanan säkenöivää kurpitsaisen oranssia. Punainen ja keltainen elintarvikeväri eivät kuitenkaan iiiihan toimineet ajatusteni tavoin, plus että keltainen meni ja loppui kesken. Niinpä lopputulos oli enemmänkin tuollainen 90-luvulla muodikas hempeä persikka, mutta hei, ajatus on tärkein.

Vaikka kuorrute on näissä se juttu, halusin itse muffinitaikinaan myös jonkin hauskan ja yllättävän jutun, joten lisäsin taikinaan runsaasti turkinpippurisuklaata. Kun suklaan heittää mukaan tarpeeksi isoina paloina, se jää ihaniksi sattumiksi valmiisiin kakkuihin. Ja tiätty koska osa lapsista on vähän salmiakkivastaisia, puoleen taikinasta käytin salmiakkisuklaan sijaan ihan tavallista maitosuklaata.

Kuten tämä edelleen viikottain luetuimpien joukossa keikkuva maailman parhaiden kuppikakkujen resepti, myös tämä on lainattu Sari Spåran Mestarikokki -keittokirjasta.

Turkinpippurisuklaa-kuppikakut

Muffinit:

3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
1 3/4 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
100 g voita sulatettuna
2 kananmunaa
2 dl maitoa
1 1/2 dl suklaarouhetta (saatoin ite laittaa esim. 3 dl, mut kuka näitä laskee…)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita keskenään kaikki kuivat aineet, sen jälkeen sekoita ensin keskenään sulatettu voi, munat ja maito ja lopulta sekoita yhteen kaikki ainekset. 

Lisää taikinaan rouhittu suklaa ja sekoita tasaiseksi. 

Aseta paperiset muffinivuoat muffinipellin koloihin ja täytä ne n. 3/4 osaa täyteen. Paista muffineja uunin keskitasolla noin 20-25 minuuttia. Nostaa jäähtymään ritilälle ja koristele vasta kokonaan jäähtyneinä.

Taikinasta tulee noin 8 jättimuffinia, 12-16 keskikokoista ja 35 minimuffinia. Miniversioiden paistoajaksi riittää n. 15 minuuttia. (nämä mun on noita minejä)

Vaniljainen voikreemikuorrutus

180 g kylmää voita
6 dl tomusokeria
1 tl vaniljauutetta
1 rkl kermaa
(elintarvikeväriä)

Jaa tomusokeri kolmeen osaan ja kuutioi voi pieniksi kuutioiksi. Vatkaa voi sähkövatkaimella tai yleiskoneella vaaleaksi, n. 5-7 minuuttia.

Lisää ensimmäinen osa tomusokerista ja vatkaa kunnes seos on tasaista. Sekoita joukkoon myös vaniljauute.

Lisää toinen osa tomusokerista ja vatkaa vielä noin 3 minuuttia.

Lisää vielä viimeiset tomusokerit, kerma ja mahdollinen elintarvikeväri. Jatka vatkaamista vielä noin 5 minuuttia. 

Lisää kuorrute jäähtyneiden muffinien päälle lusikoimalla tai pursottamalla. Mulla on edelleen käytössä nuo kertakäyttöiset pursottimet, jotka toimii kyllä älyttömän hyvin! Muistaakseni merkki on Eskimo ja ihan perusruokakaupasta olen niitä ostanut. 

Mä lisäsin kuorrutteen päälle vielä lakupaloja, koska halloweeni, mutta mikä tahansa strösseli, karkkirouhe tai suklaanappi ajaa saman asian.

Olin muuten jo ennen niitä rippijuhlia ihan varma, että meidän melkein 20 vuotta vanha sähkövatkain sanoo sopimuksensa irti, kun kuorruttelin 150 kuppikakkua, mutta vielä tuo vaan jaksaa hönkiä! No ehkä vähän pelottavasti kuumeni, että ehkä ensi kertaa varten sitten jo uusi vempain.

-Päivi