En muista yhtään vuotta, jolloin tässä vaiheessa joulukuuta olis ollut joulu tässä huushollissa näin levällään. Ei valoja, ei koristeita. Tossa noi kainalolta haisevat trikoopyykit roikkuu kuivumassa keskellä olohuonetta ihan niinkuin koska tahansa muulloinkin. Jouluisin asia näillä huudeilla taitaa olla jääkaappiin kuivahtanut Saarioisten äitien tekemä maksalaatikon puolikas.
Jouluminäni kärsii, mutta arkiminäni on niin loppu, ettei se meinaa jaksaa välittää. Vähän paskaa. Mummit ja kummit kyselee lasten lahjatoiveita ja minä viskelen niitä lähinnä hatusta, joten aattona revitään varmaan lahjapaperien lisäksi tukkaa, kun pieleen meni. Nuorimman kirjoittama toivelista nökötti tuossa tietokonepöydän nurkalla niin monta päivää, että sen pinnalle ehti muodostua pölyä. Selitä siinä sitten, miksei tonttu ole muistanut taaskaan yöllä käydä sitä hakemassa. Dementoitunut tai kännissä varmaan.
En ole ostanut yhtään lahjaa, mutta vielä pahempaa; en ole edes suunnitellut! Yleensä tässä vaiheessa lompakosta löytyy sievästi taiteltu ruutupaperi, joka kertoo vallitsevan lahjanhankintatilanteen. Nyt sieltä löytyy kuitteja. Rahaa ei löydy, kun verottajanperkele vei vähätkin. Ehkä mä erikoistun tänä vuonna antamaan sit sellasta hengen ravintoa lahjaksi. Niinku vaikka laulun. Vieeeraaalla maalla kaukaaanaaa…
Noin äkkilaskemalla jouluaattoon on tasan kaksi viikkoa. Ehkä nyt on aika kaivaa se ruutupaperi esiin ja raapustaa kodeiinipäissään lahjalistat valmiiksi.
Mites teillä menee?
-Päivi
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
No just samalla lailla menee. Tai no ei ihan yhtä huonosti, jotain on jopa jo hankittu. Mutta muuten meniskö nyt sitten niitä kortteja askarteleen…
Ja toivottavasti kukaan ei heitä mitään tulee-se-joulu-vähemmälläkin-kommentteja. Ihan kiva ois edes se minimi!
Mutta kyllä tää Päivi tästä… 🙂
Joo, toihan on ihan totta, että tulee se joulu vähemmälläkin. Mut eniten harmittaa just se, että kun ennen oon ollu ihan jouluhömppä ja oikeasti haluaisin laittaa ja valmistella nytkin, mutten vaan ehdi, enkä jaksa. Se on aika tyhmää.
Mut menee miten menee, kai me selvitään. 😉
Tsemppiä jouluvalmisteluihin! Mun teini-ikäiset muksut karkaa Suomeen sukulaisiin joulunviettoon, me jäädään miehen kanssa kahdestaan. Ei siis stressiä täällä. Ei lahjoja, jouluillallinen ystäväperheen luona ja kynttilät ja takka saavat hoitaa joulukoristeiden viran. Niin ja jouluradiota kuuntelen silloin tällöin!
Vähän erilainen joulu! Mutta aika kiva varmaan vaihteeksi. Ystävät, kynttilät ja takka kuulostaa tosi hyvältä. 🙂
Nokummää en koristele jouluks ikinä, niin ei ny silleen mitään. Lahjoja oon ihme kyllä hommannut jo melkein jokaiselle, ne vaikeimmat on vielä hankkimatta. Parille kaverille todettiin, että viedäänpä vaan glögiä (eli viinaksia :D), kun ei niille oikein muuta keksi. Kun on vaan nätti pullo, niin eikös se vähän aja saman asian kun nätti lahjapaperi? 😀
Just eilen mietin, että se on lopulta aika huvittavaa, kun joidenkin ystävien kanssa vaihdetaan päikseen viinipullot. 😀 Mutta nätti pullo on just tosi tärkee! Sillä mä aina lähden liikkeelle. 😀
Niin tuttua että… tosin osa lahjoista hankitiin tänään, YES! Kiitos miehen. Keittiön ikkunalla valot – kynttilöitä EI voi polttaa = huusholli kuin kaatopaikka…. ja minä olen sentään jouluihminen… ainakin ollut – joskus… joulupostimerkit odottavat nuolijaansa, kun olisi vain valmiina mihin liimata… Hengessä siis mukana…
Minäkin oon ollu jouluihminen! Tai sit muistan tosi väärin… mulla menee lahjojen ostaminen ensi viikkoon, sitten varmaan juoksenkin kieli vyön alla kaupasta toiseen. 😀
Tsemppii meille!
Aika samalla mallilla täälläkin?en siltikään jaksa ressata. Jos ens viikol alkais miettii lahjoja tai kerkee sitä sit viel sen jälkeselläki?
Totta kyllä! Mulla on vaan se stressigeeni jossain niin syvällä, etten oikein osaa olla stressaamatta. Kyl on hankalaa. 😀
Voi sua… Koitahan parantua. Jouluun on vielä aikaa monta päivää…
Kiitti! Selkä alkaa olla jo aika paljon parempi. Enköhän mä tästä vetreydy. Onneks on vielä pari viikkoa kuitenkin aikaa…