Tuo miekkonen yllätti mut muutama kuukausi sitten syntymäpäivänäni tatuointilahjakortilla. Tai yyyyllätti ja yllätti, mutta sellaisen kuitenkin toiveestani sain. Vaikka pidän itseäni noin kaiken kaikkiaan aika spontaanina ihmisenä, tätä olen veivannut edestakaisin nyt ihan liian kauan.
En ole vielä varannut edes aikaa, vaikka tiedän jonon kyseiseen lafkaan olevan monen kuukauden mittainen. Mutta kun en ole varma. Ja siinä vaiheessa, kun meinaa loppuelämänsä elää jonkun musteroiskeen kanssa, siitä olis hyvä olla aika varma. Nimim. otin 15-vuotiaana tribaalin…
Sen verran tiedän, että tatska tulee olemaan teksti. Tähänkin on vielä kaksi vaihtoehtoa. Mutta se paikka! Luulis, että meikäläisessä kanvaasia riittää, mutta kun en millään nyt löydä sitä oikeaa kohtaa. Ku sen pitää olla just pööfekt.
Siispä käännyn jälleen rakkaan nakkiyhteisöni puoleen. Suttaanko mää a.) käsivarteni tai ranteeni, kas tähän tyyliin:
Vai b.) hartialinjani, tähän malliin:
Vai c.) kenties dekolteen yläosan, tän tyylisesti:
Ni. Että sanokaas ny. Ranteeseen nää mun tekstit taitaa olla liian pitkiä, mutta tykkään tosta ideasta. Eikä mun hartialinja ole lainkaan noin kuuma, ku noissa kuvissa, mutta pidän tuostakin kohdasta hurjasti. Ja tietysti sen saisi paremmin tarvittaessa piiloon. Kuten tuossa solisluun tienoillakin. Jos nyt vaikka teatterissa tarttis.
Auttakee, auttakee!
-Päivi
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Kuvat bongattu Pinterestistä.
Ranteeseen vaikka se voikin olla hieman kivulias. Noiden muiden paikkojen kohdalla itselläni tuli ekana mieleen, että kun rintavia ollaan, niin kauheesti ei tule pompittua vaattehissa ilman olkaimia jolloin teksti näkyisi.. 😉
Se on kyllä totta. Mietin itse samaa, että tuolla hartialinjassa tai dekolteessa näkyisi vaan aika harvoille ja valituille. 🙂
Mä ottaisin just tollai käsivarteen eli pisteet sille 🙂
Se oli mun ihan eka ajatus. Ja useinhan se on se paras. 🙂
Noista valitsisin tuon hartian. Nuo muut on ehkä liian esillä. Käsitatskoista en kyllä pidä ollenkaan.
Mullakin on kaksi. Ei ne kaduta, mutta nyt jättäisin ottamatta. Otin ne parikymppisenä eli kymmenen vuotta sitten.
Mulla on myös kaksi. Tosiaan, toi 15-vuotiaana otettu tribaali, josta en nyt kovin ylpeä ole, mutta eletystä elämästä kertoo sekin. Ja sitten jalkapöydässä on kolme tähteä, niinku noi mun muksut. Siitä tykkään ihan hurjasti.
Asiahan ei minulle kuulu, mutta kun kysyt niin ehdotan, että unohdat koko tatuoinnin. Minusta ne on kerrassaan rumia, jotenkin halpoja. Jos kuitenkin otat, johonkin piiloon sitten 🙂 Mukavaa kesää sinulle, pidän reipasotteisesta blogistasi.
Eikääää! En ala! 😀 Kyllä mä tämän yhden vielä ainakin otan, katsotaan nyt mihin se lopulta päätyy… 🙂
Mä valkkaisin B. Juuri sen takia että on helppo piilottaa. Vaikka onhan niitä meikkejä millä ranteestakin saa piilotettua.
On joo meikkejä. Mutta niiden kanssa pelaaminen on niin ärsyttävää… viimeksi näytelmässä tuputtelin noita jalkapöydän tähtiä piiloon ja se oli aika rasittavaa. Toisaalta se nyt on vaan joku tietty, lyhyt ajankohta, kun sellasia tarvii tehdä. 🙂
Itselläkin paha tatskakuume (ollut noin viisi vuotta varmaan, mutta koko ajan oon ollut raskaana tahi imettänyt, niin..) ja tämä teksti laittokin taas kihinän päälle… Tykkään eniten tosta keskimmäisestä, koska sitä näkee vähiten! En ollut oikeestaan ees ajatellut, että tohonkin vois, mut oma kuva (siis ei omakuva, vaan valkkaamani kuva :D) ei ehkä natsaa tohon kohtaan.. Mulla on kolme tatuointia, ja jostain kumman syystä ne on kaikki lintuaiheisia.. Siis ei suunnitellusti, mutta nyt neljännen kohdalla en taida viitsiä poiketa linjasta. Löytyy yksinäistä kurkea, kurkiauraa ja Kaj Stenvallia.. Täytyykim varata kohta aikaa! Mies on myöntynyt, että yksi vielä..:D
Mun mies hiukan ötköttelee kanssa, siis yleisesti suurille tatskoille. 😀 Mulla on vaan mustia kuvia ja sitä tulee varmaan olemaan seuraavakin. Ku nyt vaan se paikka…
Muuten, nyt kun luin ton viestini uusiks, niin se mun pointti oli aika monella tapaa tulkittavissa.. Eli “sitä näkee vähiten”, tarkoittaa mun kielellä, että se onnns harvinaisin ja esim rannejuttua on tosi monilla. En siis tarkoittanut, että se näkyy esim paidan alta vähiten. Tykkään siis tatuoinneissa siitä, että kaikilla ei tuu samanlaista vastaan…
Mulla on just toi käsivarsi tatuoitu, sen voi helposti piilottaa ja vaikka olis näkyvilläkin, se ei “huuda” et mullapa onkin tatuointi. Toisaalta jos ottaisin uuden, niin ottaisin sen hartialinjaan, kuten kuvassa b. Hyvin tehdyt ja kantajalleen sopivat tatskat ovat kyllä ilo silmälle.
Mä tykkään kans! Ja itse tykkään, että mulla pitää olla kuvissa joku pointti. Joku mulle tärkeä. Ikäänkuin markkeeraamassa just sen hetkistä elämää ja fiiliksiä.
Ranteen saa peitettyä. Kauluspaita peittää parhaiten ja sellainen yleensä laitetaan esim työhaastatteluun. Nimimerkki kokemusta on. Toi hartia on toinen hyvä.
Ihan totta kyllä. Ja toisaalta on vähän niinkin, että haluaako sitä edes töihin johonkin, missä ei saa olla kokonaan oma itsensä..?
Mielestäni sellainen paikka on hyvä, jonka voi tarvittaessa piilottaa. Joissakin työpaikoissakin tatuointi on ehdoton EI. Tai siis se ei saa näkyä “siisteys syistä”…ja koskaanhan ei voi tietää, mitä tässä elämässä vielä tekee, vaikkei nykyisessä työpaikassa tatskan näkyminen olisikaan este 🙂
Tekstitatskat on musta kaikkein kivoimpia!
Toi on ihan tosi totta myöskin. Lähtökohtaisesti varmaan karttelisin paikkoja, joissa ei saa olla juuri sellainen kuin on, mutta olen sellaisissakin paikoissa töissä ollut, missä tatuoinnit tai lävistykset ei olleet sallittuja. Joten good point!
Toi hartia vois olla hyvä, sopii nimenomaan tekstille kivasti kun siinä on tilaa.
Siinä olis kyllä tilaa reilusti. Vaikka mun teksti mahtuis varmaan käsivarteenkin. On tää vaikeeta kyllä! 😀
Hartian linjalla minäkin. Mun oma tatuointi on juurikin hartiassa sen takia, että sen saa piiloon, jos tarve vaatii.
Ps. Tatuointikuumetta havaittavissa täälläkin! En vain tiedä, että mitä (teksti vai kuva) ottasin ja mihin. Ehkä joku omiin lapsiin liittyvä juttu..? Onpa tässä vielä aikaa miettiä, kun masuvauva (ja kohta toivottavasti tissivauva) estää kuvan ottamisen toistaiseksi. Mut kyl mä joskus vielä!! 😉
Mäkin olen miettinyt tätä ihan tosi kauan! Ja sitä sopivaa tekstiä mietin pitkään, kunnes vaihtoehdot kapeni kahteen. Nyt ei tartte enää päättää kuin kumpi. 😀
Tossa solisluun tuntumassa se jää aina rintsikan/bikinin/topin/mekon olkaimen alle, ellei satu asumaan jossain kuuman kosteassa Mombasassa ja käyttämään aina vaan olkaimettomia!
Totta! Ja vaikka mä asuisin Mombasassa, ei näillä riippareilla paljon ilman olkaimettomia olla. 😀
Teksti hartialinjassa näyttää noista vaihtoehdoista silmääni luonnikkaimmalta. Ranteeseen/käteen tehdyt kirjoitukset kun tuovat mieleeni yläasteen epätoivoiset lunttausyritykset ?
Solisluun kaarikin voisi olla kaunis, mutta ainakin itselläni alusvaatteet “rikkoisivat” tuollaisen tekstin aina. Eikä tätä vartaloa enää ilman kunnon liivejä kanneta ?
Itselleni ehdoton “no, no”-paikka on nilkat (ja jalat ylipäätään). Ehkä mikään ei ole niin hassun näköistä kuin tatuointi ja ohuet sukkahousut -yhdistelmä.
Omia suosikkipaikkoja taas olisi lapaluu.
Hahah, toisaalta kädestä vois aina luntata, että mites mun tää elämä pitikään elää..?! 😀
Ja sama, ei paljon tätäkään kroppaa ilman rintsikoita pystyssä pidetä. Joten mietinnän paikka sekin.
Mulla on jalkapöydässä tähdet ja niistä tykkään älyttömästi. Nilkka ei paikkana sytytä. Ja sukkahousuja en käytä, jos ei ole iiiiiihan pakko! 😀
Pienesti puolueellisena liputan solisluun puolesta, se on tosi nätti paikka.
Ja yllättävän huomaamaton, mun omalla isällä (jolle olin uusimmat tatuoinnit tuoreina jo esitellyt) kesti puoli vuotta huomata, että mulla on tatuointi solisluulla.
Käsi on vähän mälsä ja tylsä, hartia ihan kaunis, mutta näkymättömissä itselleenkin.
Toki tässä solisluullakin olkaimet peittää käytännössä aina osittain, mutta siitä näkee silti edes osan joka kerta kun katsoo peiliin (jos ei nyt satu olemaan kaiken peittävä paita päällä) ja muistaa, miksi sen tekstin on siihen kirjotuttanut. 🙂
Ihanaa kun pääsee ihan luvan kanssa jakelemaan mielipiteitään! Äänestän vaihtoehtoa B. mun näkemyksen mukaan se on omaperäisin tekstipätkälle ja juuri se, että saa enemmän peittoon tai näkyviin tuntuu hyvältä ajatukselta. Mun kuume on kestänyt vissiin ainakin viis vuotta. Kolmekymppisenä en voinu itselle lahjaksi ottaa ettei ois klisee, mutta etten ois jo lähempänä neljääkymppiä ennen kun uskallan. Aihe ja paikka olis kyllä jo valmiina…