Maailmankaikkeudelle kiitos, tämä syksy on ollut pitkään kaunis ja lämmin. Oman pään sisällä vallinnutta matalapainetta on ollut huomattavasti iisimpi kestää, kun vettä ei ole kaadettu saavista kuin ihan satunnaisina päivinä ja lämmittäähän nuo syksyn värit esteetikon silmää.
Mutta vaikka somessa hehkutellaankin syksyn pyhää kolminaisuutta villasukin, kynttilöin ja glögein, kyllä ne useimpien arki-illat taitaa oikeasti pyykkikoneen, ruokakaupan ja hellan vielä pyhempää kolminaisuutta noudattaa. Jottei nyt ihan pelkästään tympeäksi kitkutteluksi tämä synkkä aika kuitenkaan menisi, kokosin kituvien ruuhkisäitien yhteishengessä vinkkilistan, jonka avulla selvitä alkuun nyt vaikka jouluun asti.
Kirja:
Laura Lähteenmäki: Korkea aika
Laura Lähteenmäki oli mulle pari vuotta sitten täysin tuntematon nimi, kunnes tartuin jonkun suosituksesta koskettavaan sukutarinaan Ikkunat yöhön. Eikä Lähteenmäki pettänyt toisellakaan kertaa. Kesällä ahmaistu Korkea aika oli irrallisuuden tunteesta, paosta ja päättäväisyydestä niin voimakkaasti, että itkin, ahdistuin, kauhistuin ja rakastuin. Hienosti punottu tarina, joka pelastaa varmasti pari sadeiltaa.
Sarja:
Netflix-originaalissa vuosia poliisityöstä sivussa ollut Marcella Backland kokee yllättävän avioeron ja vähintään yhtä yllättävän paluun poliisivoimiin. On helvetin ahdistava sarjamurhaaja, suhdedraamaa ja psyykkisiä ongelmia. Äärimmäisen koukuttava ja yhtä aikaa todella kauhistuttava ja ahdistava. Jos Silta on suosikkisi, tykkäät melko varmasti myös tästä. Valitettavasti vain yksi kausi tarjolla tähän hätään.
Dokumentti:
Nerokkaasti katsojat osallistava Docventures pettää harvoin. Viime viikkoista ohjelmaa lähdin katsomaan ennen kaikkea, koska keskustelussa oli mukana veljeni, mutta yllätyin sekä itse An honest liar -dokkarista että huijaamista käsittelevästä keskustelusta positiivisesti. Äärimmäisen mielenkiintoinen aihe ihmismielen, uskomusten ja huijaamisen kiemuroista. Katsottavissa Yle Areenassa.
Elokuva:
Bridget Jones’s Baby
No olinhan mää vähän skeptinen. Että mitä ne nyt vielä sitä Bridgettiä alkaa. Ja kun Renée Zellweger on ihan liian laiha ja ihan liian leikattukin. Leffan ensimmäisessä kohtauksessa näytti, ettei Bridgetin naama tosiaankaan liiku kunnolla ja olin jo vähän rikki. Mutta hitto. Sehän yllätti. Oli oikeasti hulvaton, ihana ja just oikeanlainen. Nauratti ja itketti. Ihana.
Kirja:
Sadie Jones: Kotiinpaluu
Mä sitten rakastan hyviä kirjoja. Ja tää oli viimeisen päälle hyvä kirja. Jälleen niitä ulkopuolisuuden ja irrallisuuden tunteita (kertooko tää musta jotain?!), jotain maagista, joka piti otteessaan kirjan ensimmäisestä sanasta sen viimeiselle sivulle asti. Niitä tarinoita, joiden ei olisi halunnut päättyvän. Tästä on tehty myös minisarja, mutta myöhästyin viikon esityksestä kesällä. Arvatkaa harmittiko!
Sarja:
Jos joku nyt ei vielä ole Granthamin sukuun ja sen palvelusväkeen tutustunut, alkaa olla korkea aika. Väittäisin, että yksi nerokkaimmista ja parhaiten tehdyistä tv-sarjoista kautta historian. Kaikki kuusi kautta löytyy vihdoin Netflixistä ja uusintoja näytetään parhaillaan myös Ylellä.
Ystävät:
Illanistujaiset
Syksy vaatii syvääluotaavia istuntoja ystävien kanssa punaviinipullon ja hyvän ruoan äärellä. Me jouduttiin valitettavasti siirtämään jokasyksyinen ystäväporukan piirakkailtamme lähemmäs joulua, koska kalenteripaine. Mutta piirakoista ei toki luovuta, teemaa vaan siirretään enemmän jouluun sopivaksi. Suosittelen monistamaan tämän teemaillan, on älyttömän toimiva!
Teatteri:
Saattaa olla epäilyttävää suositella jotain, mitä ei ole vielä nähnyt, mutta koska rrrakastan Palmuja ja kyseisen kipaleen on ohjannut parin vuoden takaisin Pokka Pitää -näytelmän ohjaajamme Joel Elstelä, luotan sen olevan törkeän hyvä. Aion käydä syksyn aikana katsomassa. En tosin tiedä, koska hitossa meinaan ehtiä.
Urheilu:
No hei. ME (Korihait) noustiin keväällä takaisin koriksen pääsarjaan. MEILLÄ (Uudessakaupungissa) pelataan nyt kahden vuoden tauon jälkeen mestaruustasolla jotain urheilua. Ja koska tää korishomma nyt vaan vie meidän perheen arjesta leijonanosan. Ja huomenna se alkaa. Korisliiga. Ja vielä kotipelillä. Oon ihan liekeissä!
Sarja:
“The Bouquet residence, the lady of the house speaking!” Ihana Hyacinth is back! Yle näyttää siis legendaarisen Pokka pitää -sarjan alusta lähtien. Mahtavaa aivot narikkaan -huumoria, jonka vain britit taitavat. Melko varma harmaiden syyspäivien piristäjä.
Eikös näillä jo yhden syksyn lusi? Jos vaikka viikottainkin jonkun parissa hetken rentoutuu. Tai mieluummin tietty päivittäin.
Tulisko mitään lisävinkkejä syksyn selätykseen teiltä lukijoilta?
-Päivi
Mulla kirjasuosikkeina tänä syksynä on olleet Tommi Kinnusen Neljäntienristeys ja Lopotti. Niissä hetkissä, kun en jaksa ajatella mitään, palvelee vanha suosikki Gilmoren tytöt, joka ilmestyi vähän aikaa sitten Netflixiin. Telkkarista odotan Marja Hintikka Liven uutta kautta ja Maaret Kallion Yhden illan juttua haluisin katsoa, mut en oo vielä ehtinyt.
Tommi Kinnunen on mun ihan ehdoton suosikki, enkä malta odottaa, koska häneltä ilmestyy seuraava! Rakastin Neljäntienristeystä (myös teatterissa, muuten) ja pidin Lopotista.
Mä en ole uskaltanut tarttua Gilmoren tyttöihin uudestaan. Jotenkin se on niin hyvä ja ihanan hyväntuulinen, että pelkään, jos ei se toisella kerralla olekaan. 😀