Maanantai. Need I say more? No ei varmaan, mutta sanon kuitenkin, koska se on ikäänkuin tän bloggaamisen idea.
Tänään:
– heräsin melkein tunnin liian aikaisin kummallisen liskojen yön jälkeen. Irtos naama ja ärsytti, kun uni loppui kesken. Vieressähän äijä tursotti kyllä varsin kovaäänisesti kellonsoittoon asti ja samaan selkeään tyyliin vielä vartin ylikin. Siinä vaiheessa, kun oma nukkumatti on unohtunut naapuriin, toisen unenlahjat tuntuu lähinnä bitch slapilta lärviin.
– vastailin ärsyttävän lakonisesti ja yksisanaisesti nuorimman tenavani intoon siitä, että huomenna saa avata jo ensimmäinen joulukalenteriluukun. En kertakaikkiaan kyennyt eläytymään jouluntuloriemuun samanlaisella pieteetillä vielä klo 7.15 maanantaiaamuna.
– helpotin kotiintulo-ruoanlaitto-treeneihinlähtö-kriisiä ostamalla töistä valmista ruokaa illaksi. Ehkä paras päätös kuukauteen.
– hajosin meidän yhteiseen paskavanhemmuuteen tänäkin vuonna juuri marraskuun viimeisenä päivänä. Oliko joulukalenterit ostettu ajoissa? Oliko valikoima tänään kaupoissa valtava? Ilahtuivatko lapset? Ni ei.
– mietin, kuka kutsui Anu Saagimin? Katsokaas, kun Anua kyllästyttää se, että “hän joutuu arvostelemaan suomalaisten naisten tyyliä vuodesta toiseen”. Hyvänen aika! Jos jokin organisaatio häneltä tällaisen palvelun on joskus tilannut, sen voisi varmaan nyt lopettaa. Lähtisin kuitenkin siitä, että me mauttomista verkkareistamme oksettavasti tursuavat, tyylittömät suomalaisnaiset pärjäilemme ihan mukavasti ilman Anun väkipakolla keksittyjä kitinöitäkin.
– en ole pessyt pyykkiä, mutta oon kyllä tuijotellut uhkaavasti noita narulla kuivuvia. Ehkä ne pelästyy ja pakenee kaappiin. Eikös se jo lasketa?
– olen ikävöinyt johonkin tuntemattomaan, jota on hankala sanoin kuvata. Sellaseen Holiday-elokuvan leppoisuuteen. Tiedättekö? Suloinen maalaismökki, takassa tulet ja jaloissa villasukat. Loma. Juu ja Jude Law. Ehkä se on vaan sit kuitenkin se.
– ihmettelen, miksi aina vähän risoo? Tiedättekste?
-Päivi
Älkää säikähtäkö, kuvat eivät ole tältä päivältä! Meillä mitään yhteistä aamiaista arkisin ehditä syömään ja ulkonahan on pimeää, ku persereiässä.
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Reps!
En naura SULLE, vaan sille että oot vaan niin PARAS!!
<3
” en naura sulle vaan sun kanssa! ” 😂😂😂
Pitäis merkitä kuukauden ajan ylös päivät kun vituttaa. Mä oon vakuuttunut et mulla on enemmän huonoja päiviä ku hyviä. Mutta mistä kiikastaa?! Kun kaikki teoriassa on ihan hyvin. Vai onko se vaan tää syksy???
Ai, mä luulin, että ne oli jo merkitty kalenteriin? Oikein numeroitukin ne on meidän kalenterissa yhdestä kolmeenkymmeneen (tai kolmeenkymmeneen yhteen)
Aahaahahahah! 😂😂😂
Ku se voi olla tää syksy.. tai talvi tai mikä tää nyt on. Tota samaan oon kyllä miettinyt. Että miten helvetissä voi aina ottaa nuppiin, vaikka suuret linjat on suht kunnossa. Emmää tiä… vituttaa sekin että vituttaa! 😂
Maanantai:
Olen unohtanut laittaa kellon soimaan, sillä nukkumatti vei illalla niin nopeasti, että kuka siinä nyt enää jaksaa muistaa, että seuraavana päivänä on töitä. Aamulla kun heräsin miehen kellon soittoon, niin hyvä etten lahdannut sitä siitä hyvästä, että kuka helvata nyt sunnuntai aamuna laittaa kellon soimaan. Ai juu, hups, nyt onkin maanantai.
Muksu ei meinaa herätä. Annan sen nukkua pidempään kun tänä aamuna ei ole niin kiire. Kiikutin sen hoitoon 8.05 huomatakseni, että ai niin, tänään lähdette joulukonserttiin 8.15. No oho. Äidillä on taas viikkotiedote hallussa.
Sitten se maanantai aamun bonari. Viisaudenhampaan poisto. Jep! Lähtee helposti, nou hätä. Tripla annos meni vaan puudutetta. Eikun töihin. Jossa iskee sitten sitten takapakki. Verenmaku suussa, tuppo kiduksissa, huonoa oloa ja kamala päänsärky. On se sitten tosi mukava yritää vääntää sellaista tajuntaa räjäyttää teknistä asiaa joka olisi ihan “selvinpäinkin” ihan mukava setti.
Sitten harmittaa kun on taas kaikki normielämä jotenkin jäähyllä. Oli suunniteilla sellainen kiva ilta-ajelukin sumpille yhden kaiman kanssa eikä senkään suhteen olen ehtinyt pistämään tikkua ristiin kun tuntuu että saa (joutuu) tekemään joka ilta seiskaan töitä.
Huoh! Mutta hei! Tänään loppuu ikävä marrakuu. Joulukuu on taatusti parempi, kivempi, valoisampi. On sentään joululoma tiedossa.
Ja hei, lets keep in touch. Joohan!
Hyi saatana.. nyt kuulosti pahalta maanantailta! Hei keep in touch, nää päivät menee ihan naurettavaa tahtia taas eteenpäin! Phuuuh!
Marraskuu on hyvä kuukausi, sitä voi syyttää kaikesta. Ja maanantaita kans. 😉 Mut siis mikä yhteinen aamupala!? Sellaista ei ole tässä huushollissa juurikaan nähty sen jälkeen, kun palasin hoitovapaalta töihin. Ja siitä on sellaset kuusi vuotta…. Eikä teini ja esiteini todellakaan viikonloppuisin ilahdu “aamupalalleeee” huuteluista. Joten tyystin ilman omantunnontuskia nautin päivittäisestä omasta ajasta ja siitä, että saan päivän käyntiin ilman suurempia vitutuksia 😀
Aaahaha, joo! Ja tammikuu on toinen! Ihan persiistä molemmat. Siinä maaliskuun tienoilla voi alkaa heräillä. Vaan huomatakseen et on taas talvella lihonut. Ja taas vituttaa!
Mun maanantai oli vähän erilainen, mut saman verran väsyttänee, kiitos vauvan. 😉 Yritän tässä kotonaollessani tehdä varastoon niitä asioita mitä kaipaan kunnes kellokortti taas kilkattaa. Ihanaa oli pyytää lapsia leipämurobanaanivälipalan sijaan tuoreille joulutortuille, (joo tuunasin ite hillonkin ja tomusokerikaan ei unehtunut), hauduttelin monta tuntia gulassia päivälliseksi ja lopulta karkasin vielä ystävän kanssa isolle kirkolle syömään ja teatteriin. Nelivuotias oli lähdön hetkellä liikkis: “Äiti, miks sä näytät niin kauniilta? ” (Laitoin ripsaria ja vähän punaa huuliin.) Bussissa on nyt yksi väsynyt mutta onnellinen matkustaja.
Normaalisti maanantai tuntuu juuri tuolta ja ei ole tarkoitus tässä näytellä virtuaalista keskaria. Samassa suossa ollaan, mulla on vaan nyt pienen matkaa pitkospuut helpottamassa kulkua.
Sylvia
Eiku siis kuuluu kertoa näitä hyviäkin uutisia!
eihän tätä pelkkää paskahommaa kukaan jaksa. Ihanalta kuulostaa! ❤
Aargh. Pakko tulla vielä alleviivaamaan että todellakin tiedän mistä puhut. Sitä vaan itse aina reagoi sen kulloisenkin oman vallitsevan fiiliksen mukaan. Joulumieltä ja ilolientä! 🙂
Sylvia
Oot höpö! Ja ihana! ❤
You just said it girl! Holiday-leffa on niin parhautta! Todellakaan en kaipaisi korkkareilla sipsuttelua lumessa mutta se mökki, viiniä, viiniä, Jude Law…kelpaa!
Ja kyllä olen usein miettinyt, että meneekö Nobelin rauhanpalkinto pesukoneen keksijälle, vai valmisruokien luojalle? Maanantait on sellaista haipakkaa meilläkin, kun pitää lentää töistä päiväkodin kautta lasta viemään harrastukseen, mutta tuskaa helpottaa mikrossa lämmitettävät pöperöt, ellei sunnuntailta jäänyt jotain yli. Eikä tietenkään jää, kun pitäisi.
Tsemppiä, solis kohta jo tiistai. 😀
Joo! Viiniä ja Jude! Tarviiks ihminen muuta?! Ja hei, nyt ku tein henkistä kuolemaa alkuviikon ja vasta nyt vastaan kommentteihin, huomenna on jo perjantai. Voitto!