Voisin viihdyttää sua viimeaikaisilla tarinoilla lapsiperheen arjesta, mutta niissä ei taida olla mitään uutta 😉 Mikä tulee meidän perheen lasten suusta tulee varmaan myös teillä samansortin legendaa 🙂 Niitä voi olla kiva muostella vanhempana mutta nyt ne rasittaa tällä hetkellä hermoa aikalailla.
Meikäläisen oma aika toteutuu työmatkoilla, vaikka siellä tehdään parhaimmillaan 16 tuntia päivässä töitä, mutta sekin on välillä lomaa että tarttee huolehtia vain omasta iltasyömisestä, saa syödä sängyssä ja kävellä aamulla tukka pystyssä hotellin aamupalalle.
Uuh, niin totta. Mä olen varmaan sairaanhoitsuudestani huolimatta maailman paskin äiti kun lapset sairastaa. Vihaan sitä ylimääräistä kitinää, valvottuja öitä, pakotettuja antibioottiannoksia ja etenkin sitä että arki menee sekaisin kun niitä ei voi viedä hoitoon/kouluun/harrastuksiin. Saati että itse pääsisi. Nyt pienempi vinkunut viikon kotona ja meillä on jumankauta edessä vielä kolmen viikon loma mikä pitäisi jaksaa vielä lusia yhdessä. Kiitos korkeimmalle kuitenkin siitä ettei tää kaamea tauti iskenyt 1,5 vk myöhemmin, jolloin toivon mukaan nautitaan siitä lomasta Kanarian leppeässä ilmastossa.
Se on muuten just niin, että varsinkin nyt, kun on taas tottunut nukkumaan yöt suht hyvin, eikä joudu valvomaan, satunnaiset valvomiset tuntuu MILJOONA kertaa kamalammilta, kuin silloin vauva-aikana, kun nukku tunnin kerrallaan joskus ja jouluna. Liekö oppinu liian hyvään, ku ei millään jaksais… 😉
Meillä viikon verran vatsatautia takana. Ei rajua, mutta tasaisen löysää hirttä. Joka ilta painaessaan päästä tyynyyn sitä pelkää ja toivoo yhtä aikaa. Että jos ei saa nukkua tai jos vaikka saisikin…
Mutta yhden illan vietin tällä viikolla itse kanssa. Kivaa oli!
Luin sujuvasti: “Ei rajua, mutta tasaisen löysää.” Kesti hetken ennen kuin tajusin miksi se “hirttä” on siellä perässä. 🙂
Miesflunssa alkaa näemmä jo lapsuudessa; En jumalauta jaksa tätä draamaa täynnä olevaa vinkumista. “Sänky on tyhmä, vesi ei oo tarpeeks kylmää..oivoivoi..”
Yök. Toi vatsatauti on pahin kaikista. Meilläkin se just äskettäin oli. Vituttaa kyllä just jämpt kaikki parin viikon ajan, ku paskaa tulee koko porukalla joka päästä. Jes.
Kurjaa, kun tää alkuvuosi on yleensä niin tautista aikaa :/ Tajusin hiljattain, että meilläkään ei monista perinteistä pidetä yhtä tiukasti kiinni kuin tammi-helmikuun vaihteen yörjöilystä. Toivottavasti teillä toivutaan nopeasti ja saat näin viikonloppuna myös oman hengähdyshetken! <3
Meillä on ihan jokavuotinen perinne tuo vatsatauti. Vähän vaihtelee, että millä kokoonpanolla ja kuinka pahana sairastetaan, mutta joka ikinen vuosi ekan mukulan syntymän jälkeen se on koettu. Hurraa…
Saatiin onneks pieni hengähdystauko nyt hääpäivän muodossa. 🙂
Voisin viihdyttää sua viimeaikaisilla tarinoilla lapsiperheen arjesta, mutta niissä ei taida olla mitään uutta 😉 Mikä tulee meidän perheen lasten suusta tulee varmaan myös teillä samansortin legendaa 🙂 Niitä voi olla kiva muostella vanhempana mutta nyt ne rasittaa tällä hetkellä hermoa aikalailla.
Meikäläisen oma aika toteutuu työmatkoilla, vaikka siellä tehdään parhaimmillaan 16 tuntia päivässä töitä, mutta sekin on välillä lomaa että tarttee huolehtia vain omasta iltasyömisestä, saa syödä sängyssä ja kävellä aamulla tukka pystyssä hotellin aamupalalle.
Tsemppiä!
Joo, nyt on pakko myöntää, että on vaan sellanen “älkää puhuko mulle” -henkinen tilanne. Sellanen jatkuva kakofonia hajottaa hajottaa pään. Blaaaah!
MUTTA, meillä on viikonloppuna hääpäivä ja mulle vähän lupailtiin, että pääsisin leffaan ja syömään. Ehkä se hetkellisesti helpottaa. 🙂
Tsemppiä sinnekin!
Voiii, toi “älkää puhuko mulle”-tunne niiiiiiiin tuttu…tietävät sen sitten jo ilmeestäni ja antavat olla ihan hissukseen…
Joo, kyllä välillä menis vaan mielellään peiton alle kaikkea ja kaikkia piiloon…. Murr!
Uuh, niin totta. Mä olen varmaan sairaanhoitsuudestani huolimatta maailman paskin äiti kun lapset sairastaa. Vihaan sitä ylimääräistä kitinää, valvottuja öitä, pakotettuja antibioottiannoksia ja etenkin sitä että arki menee sekaisin kun niitä ei voi viedä hoitoon/kouluun/harrastuksiin. Saati että itse pääsisi. Nyt pienempi vinkunut viikon kotona ja meillä on jumankauta edessä vielä kolmen viikon loma mikä pitäisi jaksaa vielä lusia yhdessä. Kiitos korkeimmalle kuitenkin siitä ettei tää kaamea tauti iskenyt 1,5 vk myöhemmin, jolloin toivon mukaan nautitaan siitä lomasta Kanarian leppeässä ilmastossa.
Juhlistakaahan hääpäivää hyvin! 🙂
Se on muuten just niin, että varsinkin nyt, kun on taas tottunut nukkumaan yöt suht hyvin, eikä joudu valvomaan, satunnaiset valvomiset tuntuu MILJOONA kertaa kamalammilta, kuin silloin vauva-aikana, kun nukku tunnin kerrallaan joskus ja jouluna. Liekö oppinu liian hyvään, ku ei millään jaksais… 😉
Meillä viikon verran vatsatautia takana. Ei rajua, mutta tasaisen löysää hirttä. Joka ilta painaessaan päästä tyynyyn sitä pelkää ja toivoo yhtä aikaa. Että jos ei saa nukkua tai jos vaikka saisikin…
Mutta yhden illan vietin tällä viikolla itse kanssa. Kivaa oli!
Luin sujuvasti: “Ei rajua, mutta tasaisen löysää.” Kesti hetken ennen kuin tajusin miksi se “hirttä” on siellä perässä. 🙂
Miesflunssa alkaa näemmä jo lapsuudessa; En jumalauta jaksa tätä draamaa täynnä olevaa vinkumista. “Sänky on tyhmä, vesi ei oo tarpeeks kylmää..oivoivoi..”
Yök. Toi vatsatauti on pahin kaikista. Meilläkin se just äskettäin oli. Vituttaa kyllä just jämpt kaikki parin viikon ajan, ku paskaa tulee koko porukalla joka päästä. Jes.
Haastoin sut 😛 elämä risaseks!
http://uusioperheenkuviot.blogspot.fi/2015/01/mahaluunmahaluunmahaluun.html
No perkeles! Määpäs koitan vaikka ihan reippain ottein vastata tohon! 😀
Kurjaa, kun tää alkuvuosi on yleensä niin tautista aikaa :/ Tajusin hiljattain, että meilläkään ei monista perinteistä pidetä yhtä tiukasti kiinni kuin tammi-helmikuun vaihteen yörjöilystä. Toivottavasti teillä toivutaan nopeasti ja saat näin viikonloppuna myös oman hengähdyshetken! <3
Meillä on ihan jokavuotinen perinne tuo vatsatauti. Vähän vaihtelee, että millä kokoonpanolla ja kuinka pahana sairastetaan, mutta joka ikinen vuosi ekan mukulan syntymän jälkeen se on koettu. Hurraa…
Saatiin onneks pieni hengähdystauko nyt hääpäivän muodossa. 🙂
Kurja juttu 🙁 Toivottavasti teillä toivutaan pian ja saat viikonloppuna myös oman hengähdyshetken! <3