Jännä, miten joululomalla oli niin paljon aikaa ajatella. Ehdin jo suunnitella tulevaa vuotta ja haaveilla vaikka mistä. Aarrekarttaakin aloitin, mutta vielä se on kesken, silppuna tossa pöydällä. Ku sit tuli taas tää arki, työt, koulut, harrastukset, liian vähä nukkuminen ja kaikki muukin perusshitti. Joten luonnollisesti kaikki ne uljaat ajatukset hienosta, tehokkaasta ja viisaasti käytetystä vuodesta 2015 ovat mössönä pääkopassa.
Monihan pitää ylipäänsä tällaista suunnittelua ja asioiden listaamista ihan typeränä. Että miksei vaan voi elää, go with the flow ja sillai. Niin mäkin ehkä haluaisin elää. Mutta olen myös useasti huomannut, että toteutuakseen tietyt ajatukset ja tavoitteet on vaan kirjoitettava ylös. Lausuttava ääneen. Jopa ne, ehkä hiukan hupsuilta ja tavoittamattomiltakin kuulostavat päämäärät. Monta kertaa niistä hupsuistakin jutuista tulee lopulta totta, kun niiden eteen myös tietoisesti ponnistelee.
Siihen siis perustuu hömpötykseni aarrekartasta. Oman pääkopan selkiyttämiseen ja omien haaveiden tavoittelemiseen.
Ihan salaisimpia haaveitani en tietenkään täällä julkisesti kerro. Sen sijaan ajattelin listata, mitä alkanut vuosi todennäköisesti tuo mulle ja meidän perheelle mukanaan.
Vuonna 2015…
– kuopus täyttää 7 -vuotta ja aloittaa koulun. Praise the lord ja hallelujah! Ei enää päivähoitomaksuja, eikä viemisrumbaa aamuisin. Päiväkodin henkilökuntaa tulee kyllä ikävä.
– käyn Turussa istahtamassa koulunpenkillä noin kerran viikossa. Halu oppia ja syventää taitoja on kova, toisaalta jännittää. Jos en opikaan mitään ja olenkin ihan hyödytön.
– täytän itse 33. Se on pirun monta vuotta enemmän, kuin omaksi iäkseni miellän. Ja tosi lähellä kolmevitosta jo. Joka on taas hemmetin lähellä neljääkymppiä. Koitan olla ajattelematta asiaa.
– esikoinen aloittaa viimeisen vuoden ala-asteella. Ihan törkeetä. Tyttö käy läpi tunnekuohuja, jotka mä muistan omasta lapsuudestani vielä varsin selvästi. Toivottavasti muistot auttaa ymmärtämään neitiä paremmin. Aina ei kyl ymmärryskään oo riittänyt. Varsinkaan sillon, ku oon “idiootti kakka”.
– tulen astumaan varmaan kymmeniä kertoja sille pelottavalle epämukavuusalueelle töissä. Pelottaa helvetisti, koska uuden opettelussa on aina ryssimisvaara. Ja mä oon tosi huono antamaan itelleni armoa. Ehkä tän vuoden teemana vois olla sekin. Muistaa, että epämukavuusalueelle on pakko astua oppiakseen ja virheitä tekee jokainen.
– talo kaipaa huoltoa. Olis ulkomaalausta, piha-aidan rakentamista, puutarhan mylläämistä (kutsuin just tota meidän postimerkin kokoista pihaa puutarhaksi! Buhahahah!), ja sisälläkin useampi kohde, joita vois vähän fiksailla. Oon ollu aika laiska ja haluton näissä hommissa taas viime ajat…
– koripallo taitaa yhä enenevässä määrin olla osa elämää tänä vuonna. Turnauksia järjestetään, turnauksissa kuljetaan mukana, harjotellaan, pelataan pleikalla, käydään edustuksen peleissä, päästään toivottavasti seuraamaan Susijengin peliä ja mitänäitänyton.
– blogi kulkee mukana läpi vuoden mun tärkeimpänä harrastuksena. Toivottavasti saan aikaan jonkun lukijatapaamisen tänä vuonna. Toisaalta olis mukava pitkästä aikaa päästä mukaan joillekin blogikekkereille, tavata muita bloggaajia ja vaihtaa ajatuksia. Tämä on täällä jumalan seljän takana lopulta aika yksinäistä hommaa toisinaan.
– lisäksi mä toivon saavani tehdä paaaaljon paljon energiaa antavia kivoja juttuja. Lukea, ulkoilla, valokuvata, katsoa elokuvia ja hyviä sarjoja, käydä teatterissa, laulaa, juoda viiniä, nauraa, olla lasten kanssa, päästä reissuun, nauttia, syödä hyvää ruokaa, viettää aikaa ystävien kanssa, kirjoittaa, nukkua hyvin. Nää taitaa kuitenkin lopulta olla just niitä tärkeimpiä juttuja.
Muutama kulmakivi, muuten siis toivottavasti tasapainoista ja nautinnollista elämää. Saas nähdä. Useimmiten joka vuosi on kyllä jonkun paskalastin mukanaan tuonut. Jospa tänä vuonna tuliskin jotain ihan superkivaa…?
Mitä odotuksia teillä on vuoden 2015 suhteen?
-Päivi-
Sulla on ihan realistiset odotukset ja ne kaikki toteutukoot! Erityisesti ne superkivat! 🙂 Ou loord, tää on totisesti myllerrysten vuosi itsellekin, valmistuminen häämöttää toukokuussa.. ja mitäs sitten?? No positiivisin ja avoimin mielin koetetaan mennä!
Terkut ja tsempit arkeen 🙂
Voi vitsi, miten hienoa, että valmistut jo toukokuussa! Aika on menny aivan sikanopeesti! Koitetaankos nähdä, viimeistään kesällä vaikka? 🙂
Olet kyllä aika wanha.
Jep!
Jaxuja !
Joo, sama. Ja jaxuhalit kans!
Oi ja meinas unohtuu. Voimahali. Ja pari sydäntä <3 <3
Wanhukset ovat
Viime vuosi oli niiin syvältä ja elämäni kamalun ja raskain, että olen vaan päättänyt että tästä vuodesta tulee parempi. Niin se prkl vie vaan on oltava.
Erittäin hyvin päätetty! Kyllä mäkin mielellään jättäisin muutaman viime vuotisen jutun väliin. Toivotaan parempaa meille molemmille! 🙂
Pyh, mikään vanha oo! Nainen parhaassa iässä 🙂 Itselleni viime vuosi oli koko tähän astisen elämäni seesteisin,isoja muutoksia, muttei mitään kriisiä. Toivon että tämä vuosi jatkuu edellisen malliin. Vesijumppaa,ulkoilua,terveellisempää ruokaa olis todo-listalla. Mielenkiinnolla jään seuraamaan sun ja omaa vuotta 🙂
Mä kans ottaisin sellasen kriisittömän, kiitos! 😀 Tosin mulla on ehkä taipumusta kriiseilyyn enemmän, ku keskivertoihmisellä. 😀
Toivotaan hienoa vuotta meille molemmille!
Moi Päivi!
Pitkään aikaan en oo mitään kommentoinut, mutta mukana olen ja luen sun blogia ihan säännöllisesti.
Tsemppiä sun opiskeluun ja koko tähän vuoteen. Toivotaan hyvää vuotta 🙂
Oon eronnut ja täytän ihan näinä päivinä 50 v… Oisko kriisin paikka? Itse asiassa ei… Ei nyt ainakaan tunnu siltä. Olo on suht ok… Mut sen voin sanoa, että viime vuosi ei ollut helppo, suuria päätöksiä ja suuria muutoksia. Mut joskus tarvii niin tehdä…
One life, live it 🙂
Halit.
Moi Kirsi! Ihanaa, että käyt edelleen lukemassa! 🙂 Ja tosi hienoa, ettet turhaan kriiseile. Toihan voi kaikki olla nimenomaan ikään kuin uuden elämän alku. Siitä pitää vaan ottaa kaikki irti. 🙂
Ollaan muuten tulossa koko porukka ihan päiväkseltään ystävänpäivänä Tampereella käymään. Lähinnä siis oleskellaan eräällä koululla koristurnauksen merkeissä, mutta jos satut olemaan tekemistä vailla tuolloin, poiketkaa Jennin kanssa siellä. 🙂 Laita vaikka säpoa, jos siltä tuntuu ni kerron tarkemmin. 🙂
Mä en tiedä, että montako ihan selkeän konkreettista asiaa olen saannut listalle, mutta listalla on myös näitä pääkopan sisäisiä asioita pieni nippu.
Vuosi alkoi tammikuun tokalla viikolla kahden viikon superlaihiksella jonka jälkeen elämä jatkuu toivonmukaan terveellisemmin. Rupee nuo kilot ottamaan niin paljon pattiin. Muita se ei tunnu häiritsevän, mutta itselläni ei ole enään hyvä olla kun joka paikkaa kolottaa ja vaatteet kutistuu itsestään kaapissa niin että aina joutuu miettimään mitä pukee päälle. Sen puolijoukkueteltan haluan jättää sinne kauppaan. Mitään selkeää tavoitetta ei ole (pitäisi varmaan olla). Nyt on takana toista viikkoa ilman karkkia, ja mitään sokerista. Edelleenkin meinaan jyystää ranteeni auki kun näen keittiössä yläkaapin karkkivarastot. On tää sitkeessä joo, mutta nyt en luovuta.
Vanhemmalle lapselle pitäisi täyttää lukiopaperit ja nuorimalle eskaripaprut. Siinä sitä on tälle vuodelle sitten kaikkea uutta syksylle.
Aarrekartta killuu jääkaapin ovessa. Se uusittiin tyttöjen kanssa marraskuussa.
Kodin pari isompaa juttua odottaa oikein kunnon inspistä. Kevät taitaa meinnä aikalailla taas reissatessa joten pitää ihan miettiä että miten tasapainottaa työt ja huvit ettei yritä 120 lasissa molempia.
Tälle vuodelle kyllä haluaisin jonkun kunnon loman perheen kanssa.
Ja se suurin työ on tosiaan siellä omassa pääkopassa. Miten sitä otaisi ottaa asiat lungimmin. Tavoitella jotain mutta ei liikaa. Elää tässä päivässä mutta katsoa kuitenkin huomiseen. Olla armollinen itselleen mutta kuitenkin potkia välillä peruksiin.
Siinäpä sitä… taitaa riittää ihan hommaa seuraavaksikin vuodeksi.
Itsestähän noi muutokset just nimenomaan lähtee. Oli kyse sitten kiloista tai muista elämän osa-alueista. Itse pitää haluta, muuten ei onnaa.
Onhan sulla tossa tota mietittävää myös. Mutta eiks helpotakin, kun saa asioita paperille?
Heippa, äläpä sitä ikääsi siellä Päivittele, se on vaan numeroita ja niinkus huomaat, täällä mukana “hilluu” ihan vielä meitä viiskymppisiäkin ( useampi kappalekin, ihanaa)…ja siihen sulla on vielä jonninverran matkaa…vaikka mitä hulvatonta ehtii tapahtuu vuosien saatossa..:) Ei muuta ku täysillä eteenpäin ja pidä meidät ajan tasalla kaikesta oleellisesta ja vähemmän oleellisesta…juttusi ovat ihan parhaita!!!
En mä kauheesti sitä nyt oikeesti päivittele, ei vaan ihan vielä tunnu niin vanhalta. 😀 Ja onneks, mitä vanhemmaksi tulee, sen enemmän osaa arvostaa monia asioita. Ja tulee aina jotain uutta kivaa eteen. 🙂
Täällä vähän samat. Melkein.
Tosin ikää tulee tänä vuonna täyteen pari vuotta enemmän, pallokentän sijaan aikani menee jäähallilla. Enkä kirjoita blogia, mutta luen ahkerasti ja kommentoin, se ehkä riittää.
Mutta tuore työ ja työyhteisö, isommat saappaat ja mokaamisen vaara. (Ehkä myös onnistumisen mahdollisuus siinä kääntöpuolena, mutta pessimisti kun ei pety, niin näillä mennään).
Ja tuosta päivähoitomaksuttomuudesta saan haaveilla vielä vuoden pidempään. Mitä niillä kaikilla rahoilla sitten tekeekään… 😀
Hahah, sanopa se! Mitä niillä kaikilla fyffeillä tekee, kun ei tarvi enää kohta maksaa päivähoitomaksuja? 😀 Ehkä reissuun? (vai harrastuksiin ja iltikseen…? ;))
Olkoon tämä hyvä vuosi, meille molemmille! 🙂
Tärkein unohtui tuosta listasta eli anna aikaa ja panosta parisuhteeseen!!! Mun kokemuksen mukaan, vaikka ois kuinka ihana työ, huiput harrastukset ja täydellinen koti nii jos parisuhde ei pelaa nii ei lämmitä muutkaan asiat. Kerran viikossa illalla kunnon keskusteluhetki ja parin viikon välein ulos kahdestaan, niin kaikki muut asiat tulee siinä rinnalla 🙂 (ja vaikka kaikki muu menis ihan metsään, niin aina voi lohduttautua sillä et no onneksi on ihana mies rinnalla)
Oi kyllä, KYLLÄ! Se on juuri se, mistä kaikkein useimmiten joustetaan. Molemmilla on kyllä omat menonsa, mutta yhdessä? Harvemmin. Mä oon aina kokenut lastenvahtien pyytämisen inhottavaksi, en haluais vaivata ketään. Pitäis vaan useemmin kyllä pyytää. Muuten käy helposti huonosti…