Tampereella tärppää – vinkit irtiotolle Suomen kodikkaimmassa kaupungissa

Te, jotka blogin somekanavia ahkerasti seuraatte, tulitte varmasti huomanneeksi, että visiteerasin pari viikkoa sitten Tampereella. Huinin tuossa Pirkanmaan helmessä kaksi kokonaista päivää Visit Tampereen vieraana* ja keräilin reissulla yhtä aikaa sekä ajatuksiani että ihania kokemuksia talletettavaksi pitkän talven varalle.

Tampere ei kaupunkina ole mulle suinkaan vieras, vaan hyvin rakas paikka, joka oli myös kotikaupunkini kahdentoista vuoden ajan. Aikuiseksi kasvuni vuosia siivittivät poukkoileva bussikyyti Hämeenkadulla, pitkät illat samaisen kadun Mempparissa ja mitä kummallisimmat teekkarituttavuudet. Tampereella myös rakastuin tulisesti, sellaiseen hyvin perushämäläiseen tyyppiin, jonka motto oli “ei tehrä tästä nynnumeroo”. Ja on muuten vieläkin. Tampereella menin naimisiin ja kaikki kolme tenavaa näkivät päivänvalon Tays:issa. Ehkä siksikin oli myös aika erikoinen fiilis lähteä useamman vuoden jälkeen hengailemaan just Tampereelle. Yhtä aikaa niin tuttuun ja muuttuneeseen.

En tiedä, johtuuko se juuri taustastani, mutta minusta Tampere on ehkä Suomen kodikkain kaupunki. Kaupungin tehdasmainen silhuetti huokuu arkisen kaunista tavallisuutta ja työläishenkeä, ja jotenkin olen aina tuntenut tamperelaisten kanssa syvää sielunkumppanuutta. Siellä ollaan jalat maassa ja puhutaankin niin lokoisan hyväntuulista murretta, että ei missään!

Mulle parin päivän Tampere-retriitti oli siis hyvin nostalginen reissu ja löysinkin itseni fiilistelemästä monia entuudestaan tuttuja paikkoja, kuten vaikka vihkikirkkoamme. Mut en itkeny! (paljoa)

Tässä kuitenkin muutama meikäläisen tärppi Tampereelle:

Yövy 

Olen viimeisen vuoden aikana yöpynyt useammassakin tamperelaishotellissa, joista pari on noussut omiksi suosikeikseni. Kevään reissulla majoituin Solo Sokos Hotel Tornissa, joka taitaa olla yksi kaupungin tuoreimmista hotelleista. Torni olikin siisti, moderni ja vielä uutuuttaan hehkuva, eikä vastaavia maisemia ehkä näe minkään muun majapaikan ikkunasta.

Parin viikon takainen majapaikkani Hotelli Tammer oli taas historiallisuudessaan toiselta äärilaidalta. Tunnelmallisten miljöiden ystävänä olin aika pitkälti heti myyty Tammerin upeasta fiiliksestä. Romanttiselle get awaylle Tammer on ihan must, samoin kuin inspiroitumiseen. Itse istuin upeassa aamiaissalissa viimeiseen asti ihan vaan tunnelmasta nautiskellen. Ja hei, kuinka monessa suomalaishotellissa kahvi tarjoillaan aamiaisella pöytään? Olin ihan myyty.

Syö

Se on harmillisen rajallinen määrä, minkä ihminen ehtii kahden päivän aikana syödä. Helpointa olisi tietysti ollut valita joku itselle vanha tuttu ravintola, kuten loistava intialainen Nanda Devi tai vaatimattomasti maailman parhaaksi kiinalaiseksi meidän perheessä päätetty Shanghai, mutta sain pyristeltyä irti vanhoista tavoista ja suuntasin lounaalle ihastuttavaan Pikkubistro Kattilaan, joka hurmasi persoonallisella sisustuksellaan ja erityisesti aidosti maukkaalla ruoallaan.

Mutta illalla koin ruokalautaseni äärellä jotain, mitä ei kovin usein käy. Ravinteli Huberin kolmen ruokalajin illallinen oli saada mut oikeasti kyyneliin, niin sulavan täydellinen ja tasapainoinen ruokailukokemus mulle tarjoiltiin. Huberissa ei vakuumipakattujen lihojen kanssa pelleillä, vaan käsinvalitut lihat mureutetaan ravintolasalin kaapeissa. Ja hyvät ihmiset, en ole koskaan syönyt yhtä hyvää lihaa kuin tuon ravintolan tarjoama hevosenliha. Lisäksi palvelu oli aivan huippuluokkaa, kertakaikkiaan. Jos haluatte juhlia ihan mitä vaan, avioliittoa, ystävyyttä, elämää, tai ihan vaan syödä aivan helevetin hyvin, menkää tänne. Ja ottakaa kaveri mukaan.

Koe

Mä en varsinaisesti ole mikään kovin aktiivinen museokävijä, mutta Vapriikin museokeskuksen laaja tarjonta kiinnosti. Sain kavereikseni ihan bestit tamperelaiset Emmin ja Lauran koluamaan Vapriikin näyttelyitä. Ja let me tell you, jos Birckala 1017 ja Kielletty kaupunki olivatkin näyttelyinä kiehtovia, todellinen ilo pääsi irti kakkoskerroksessa sijaitsevassa Suomen pelimuseossa! Ja tämä oli siis näyttely, jonka läpi piti vaan nopeasti poiketa. No ei onnistunut! Siellähän me veivattiin kaikkia pelejä Speden spelien nopeuslaitteista Nintendoon ja Hugo-pelistä flippereihin. Oikeasti en muista, koska olisin käkättänyt yhtä antaumuksella kuin naputellessani iänikuisella näppiksellä Winter gamesia yrittäessäni saada mäkihyppääjää tekemään telemarkin. Me viihdyttiin pelimuseossa varmaan pari tuntia ja oltaisiin oltu pidempäänkin, jos aikataulu ei olisi pakottanut lähtemään. Pelimuseota suosittelen ehdottomasti kouluikäisten lasten perheille, pariskunnille ja hei, myös muijaporukoille. Oli ehdottomasti hauskin museokäynti ikinä! Ja kaikkia pelejä sai myös pelata pääsylipun hinnalla. Menkää tänne!

Tampereella kannattaa myös ehdottomasti mennä teatteriin. Mun aikataulu ei valitettavasti tällä kertaa antanut myöden, mutta hirmuisen hyviä arvioita olen lukenut ystäväni ohjaamasta Viulunsoittajasta katolla Tampereen Työväen Teatterissa sekä Tampereen Teatterin Huojuvasta talosta ja Cats-musikaalista.

Shoppaa

Koska mulle reissu oli tavallaan myös nostalgiamatka, annoin jalkojeni viedä itseni myös jollain tavoin itselleni merkityksellisiin paikkoihin. Tallipihan Suklaapuoti oli oman, nyt jo sulkeutuneen herkkukauppani idoli ja siellähän minä olin fiilistelemässä ihanan yrittäjän Ullan kanssa pitkän aikaa. Tuliaiskassiin ostin aimo kasan käsintehtyä suklaata, polkakarkkeja, salmiakkikuorrutettuja manteleita, toffeeta… Lempiputiikkini koko Tampereella, without a doubt. Tallipihalla on myös iki-ihana kahvila ja muita suloisia putiikkeja. Suosittelen!

Korvisfriikkinä poikkesin luonnollisesti Uhana Designin Flagship storeen ja ostin uudet Pisara-korvikset. Okei, kahdet. Ja saman kadun toiselta puolelta hain pussillisen vastajauhettua kahvia Mokkamestareiden kahvilasta. Olinko vähän onnellinen!

Kaiken tämän lisäksi istuin ajatusteni kanssa Näsinpuistossa, fiilistelin kauppahallissa, lauloin keuhkojeni täydeltä Don Huonojen keikalla Tullikamarilla, tallustelin Hämpin mukulakiviä ja sain kaikesta pontta kirjoittamishaaveilleni.

Ihana, nostalginen, rakas Tampere. Kannattaa oikeasti poiketa vähän kauempaakin.

-Päivi

 

*majoituksen ja illallisen minulle tarjosi Visit Tampere