Tuli taas puheeksi se väistämätön. Talon ulkomaalaus. Hillitön homma, ei kauheesti napostelis. Mutta tehtävä se on. Pakko.
Ensi kesälle se siirtyy väistämättä. Nyt juuri ei ole irrottaa rahaa maaleihin, vaikka talkooporukka varmaan kasaan saataiskin. Ja olishan se nyt pitäny aloittaa heti alkukesästä. Maalaaminen vielä jotenkuten menis, mutta se raaputtaminen! Hyi.
Uskola on keltainen. Ja keltaisena se pysyy. Sävy on minusta kaunis, vaalea keltainen, hieman jopa pastellimainen. Vanhoissa puutaloissa on ihan mielettömiä sävyjä. Vierekkäin voi olla sininen, keltainen, vaaleanpunainen ja oranssi talo, eikä mikään ole silti ristiriidassa toisensa kanssa. Hassua, että nykyään uusilla asuinalueilla rakennukset ovat niin sävy sävyyn.
Kiertelin alkuillasta vähän pihalla katsastamassa kuinka pahasti maali on mistäkin hilseillyt. Nappailin samalla muutamia kuvia talosta ja rehottavasta pihasta.
Ensi vuonna Uskola täyttää 110 vuotta. Ehdottomasti juhlan paikka! Kuinka onnekkaita me ollaankaan, kun saatiin kodiksemme tämä ryhdikäs vanhus. Tätä taloa minä rakastan.
-Päivi-
Ihan helmi tuo teidän koti.talo.kotitalo :)-Tuija-
Kiitos Tuija! :)-Päivi-
Voi jösses kun on kaunis talo, ah, ihana!! :)Sanna
Kiitos, Sanna! Kyllä tekemistä vielä riittää, sekä sisällä, että ulkona… :)-Päivi-
Voi miten ihanalta näyttää:-) Meidän on pakko maalata ja raaputtaa taloa tänä kesänä, vielä ei kyllä olla edes aloitettu… Tien puoli sentään ollaan saatu tehtyä viime syksynä.
Mä luulen, että meidänkin on jotenkin jaoteltava se osiin… jospa ens kesänä jollain tässä perheessä ois jotain lomaa, ni ois aikaakin enemmän. :)-Päivi-
Talo on kyllä upea, sekä sisältä että ulkoa :)Lomaterkuin Maarit
Voi kiitos Maarit! En ole esitellyt teille lainkaan niitä vähemmän upeita kohtia… ;)-Päivi-
Määkin haluaisin tollasen talon, jossa on käynti kadulta – siis putiikkiin! Onko tuossa ollut joskus joku kauppa? Tai no, taisi ennen vanhaan olla tuollaisia sisäänkäyntejä ihan tavallisiin koteihinkin?
Tässä ei kyllä mun tietääkseni ole kauppaa ollut, useamman perheen asunto kuitenkin. Tuo tielle päin aukeava ovi on sellanen “paraatiovi”, jota käytetään harvemmin. :)-Päivi-
Jos saan luvan vinkata, niin aloittakaa maalien raaputtaminen jo nyt. On nimittäin ihan älyttömän hidasta ja tylsää puuhaa. Vaikka maalaaminen venyisi silti ensi tai myöhempään kesään niin ei haittaa.Nimimerkillä Edelleen puoli taloa maalaamatta :DD
Ihan aiheellinen vinkki… tympii se homma jo valmiiksi ihan sairaasti! Kaipa se olis vaan tartuttava härkää sarvista. :)-Päivi-
Teidän talo on kyllä kaunis! Ja samaa mieltä olen muuten vanhojen talojen värityksestä, itsekin asutaan keltaisessa talossa ja tykkään kovasti tästä väristä. :)Tsemppiä vaan maalaus- ja raaputusurakkaan, sitten kun sen aika on! Meilläkin, ilmeisesti ensi kesänä sama homma edessä… Tosin, en ola varma selvitäänkö pelkällä maalaamisella, vai pitääkö ulkoverhouskin uusia. :S
Kiitos Katri! Tämä on kyllä selkeästi tälläinen “kaupunkitalo”, maalaistalot on jotenkin eri näköisiä ja henkisiä. Molemmat ihania. <3Vitsi, kun voittais lotossa, ni ulkoistais kaikki tollaset kökköhommat, kuten maalaamisen. ;)-Päivi-
Kaunis on kotitalonne , eikä kuvissa ainakaan näytä tuo maali vielä kovinkaan huonolta 😀
Kiitos! Kuvat kyllä hiukan ehkä huijaa… vaikka ei maali joka puolelta yhtä pahoin hilseilekään. Täytynee aloittaa urakkaan pikkuhiljaa. :)-Päivi-
Kiva kun olet ottanut uusia kuvakulmia tässä blogissa kodistanne. Nimittäin múlle ainakin on vähän iso kysymysmerkki että millainen se teidän talo oikestaan onkaan. More fotos, kiitos…terkut ja jaksut♥
No tää on tällänen ryjä! 😀 Siis yläkerta on pelkkä pieru, siellä ei oo tehty oikein mitään, enkä siellä oo kuvannu oikein yhtään. Kaikki makkarit on tällä hetkellä ylhäällä, mutta muutoksia siihen on luvassa… joskus tulevaisuudessa. 😉 Availen tätä salaisuuksien verhoa pikkuhiljaa, kun jotain joskus valmistuu. 🙂 Jaksut sinnekin!-Päivi-
No meillä ei jäänyt tämä asia pähkäilyn asteelle, vaan nuo telineet on tosiaan jo kuukauden verraan koristaneet meitin taloa. Ja valmistakin onneksi tulee, pikkuhiljaa. Ja ilokseni voin todeta että kyllä, muutos on uskomattoman upea. Ja meillä onneksi osa laudoituksesta vaihdettiin okonaa, koska tuo raapiminen on ihan vihoviimeistä hommaa (ihan kuin minä siis niillä telineillä keikkuisin skrapa kädessä, minulle on siis kerrottu).Ihanat nuo oven koristeet, samoin kuin koko Uskola! Kuisti on samanmallinen kuin meillä, tuollainen kulmikas siis, ja niitä kulmia on manattu monta kertaa. Eivät näet ole ihan suoria ja säännöllisiä sitten kuitenkaan :)Tsemppiä teille, viekää naapurille kukkia jos telineet tekee kovasti tuhoa 😀
Tämä meidän kuisti on rakennettu taloon vasta jälkikäteen, joten siinä saattaa jokunen suorahko kulma jopa olla. 😉 Muutoin se toimiikin taas ja jälleen kerran remppavälinen-varastona, kun toi makkariremppa odottaa innokasta tekijäänsä… ;)Voihan ulkomaalaus! Kyllä sitä niin paljon mieluummin tekis vaan sellasia mukavia sisäremppoja, ku tota pakkopullaa… Vaikka tottahan se varmasti koko talon lookin freesaa. (olipa kansainvälisesti muka ilmaistu :D)Terkkuloi!-Päivi-
Kylla teilla on aivan mielettoman ihana kotitalo!
Kiitos, Vekarus! Ollaan itsekin aika rakastuneita tähän. :)-Päivi-
Hih, aika hassu yhteensattuma, mut opettajat, jotka talossanne ennen asui on mun tuttuja ja mä perin tän naispuoleisen open opeviran silloin kun hän jäi eläkkeelle. Ihana on talonne! Kaunis. 🙂
Kyllä maailma on pieni! Hauska yhteensattuma tosiaan. :)-Päivi-
On teillä kaunis talo ja piha! Ihana tunnelma kuvissasi!
Kiitos Saska! Piha on kyllä aikamoinen ryteikkö, mutta eiköhän siitäkin vielä joskus ihan viihtyisä kesytetä. :)-Päivi-
Moi! Kiinnostaisi tietää, vieläkö muistat, ne ensimmäiset kerrat kun astelit omaan kotiin? Entä vieläkö se tunne on sama? Vai onko jo arkipäiväistynyt? :)Itselläni on myös reimu 100v talo vanhus ja ah niin ihana, että vieläkin tulee tunne että voiko olla totta että me asumme tuola! Etenkin näinä muutamina lämpiminä kesäiltoina tunne valtaa mielen kun istun lasikuistilla. <3 En haluasi koskaan unohtaa sitä fiilistä..-Katri
Moi! Kyllä muistan elävästi ekan kerran… Meidän ei pitänyt tätä taloa edes tulla katsomaan (mun isä asuu tien toisella puolella ja ajattelin, että se on jo hiukan liikaa juurille palaamista.. ;)), mutta toisen talokaupan mentyä mönkään, tultiin kuitenkin. Oli talvi ja sikakylmä. Pääsin liukkaalta kuistilta eteiseen ja ensimmäinen lattialauta narahti jalan alla. Se oli siinä. 🙂 Kyllä tunne kieltämättä on arkipäiväistynyt, mutta iskee aina toisinaan. Kun ehtii pysähtyä ja nauttia kodista. Tästä meidän vanhuksesta. Mietin usein, millaista elämää tässä on eletty 100 vuotta sitten… aika mieletön juttu! Ja kuinka Usko Kemppi (joka on joskus tässä asunut) on viritellyt viuluun salin nurkassa.. Taidetaan molemmat olla aika onnekkaita..? :)-Päivi-
Ihana talo ! :)Me maalattiin ja rapsutettiin viime kesänä. Muutamissa kohdissa oikastiin ja maalattiin vaan osin. Pikkusenhan se uus maali siitä kohdin loistaa, mutta kyllä se tasottuu parin vuoden päästä 😀 Pihan puolelta maalattiin kauttaaltaan ja vaihdettiin räystäslautoja , tippalistoja yms. Oli pakko olla nosturi. Oli se hommaa ja miehet rapsutti ja maalas yötä myöten …
Kiitos! 🙂 Ei oo kyllä mikään maailman houkuttelevin homma tuo rapsuttaminen ja maalaaminen… Kyllä siihen varmaan aika mukavasti saakin sen koko kesän kulumaan, pöh! Mutta onpahan sit tehty, täytyy ajatella niin. Teillä onnellisilla se on jo takanapäin. :)-Päivi-