Köyhien lasten popot, eli vinkki de kenkä.

Kuten jo nakit ja MUTSIn infolehdelläkin valaisen, mä olen täysin merkkitiedoton. Mulle on, teini-iän yksiä Leviksen viisnollaykkösiä lukuunottamatta, aina ollut täysin yhdentekevää, minkä merkkisiä retkuja päälläni kannan tai tyynyjä sohvallani lepuutan. Olen lapsi lama-ajalta, yksinhuoltajan tytär, joten tuolloinkaan ei paljon ollut varaa merkkeihin panostaa. Sanotaanhan sitä, että “köyhällä ei ole varaa ostaa paskaa” ja toki […]