Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Tämä postaus olis taas luonteva aloittaa voivottelemalla, kuinka en ole ehtinyt blogin pariin, mutta uskon, että siellä ruutujen toisella puolella ymmärrystä heruu viime aikojen perusteella ilman anteeksipyytelyjäkin. Ollaan arkikuva-haasteen loppusuoralla. Uskomatonta oikeastaan, kuinka nopeasti vuosi on mennyt. Todellisuudessa toki olen pokkana skippaillut […]
vanhemmuus
Arkikuva 47/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Niin raskaalta kuin arki ja lasten alituinen säätö ja sätkiminen usein tuntuukin, mistään ei lopulta saa enempää voimaa kuin tuon oman perheen kanssa vietetystä ajasta. Sellaisesta, kun kenelläkään ei ole aikatauluja. Ei yhtään koealuetta luettavana, buffettipullaa leivottavana, treenikassia pakattavana tai Wilma-viestiä kuitattavana. […]
Minäkö tuon tein?
Istuttiin esikoisen kanssa sohvalla, saman peiton alla lauantai-iltana. Television kanavasurffailu pysähtyi hetkeksi Yle Femmalle, josta pauhasi Melodifestivalen, eli Ruotsin euroviisukarsintojen osakilpailu. Katseltiin hetki hiljaa valtavaa yleisömerta, joka vispasi innoissaan vaaleanpunaisia ilmapalloja, kiljui, tanssi ja ilakoi. Hämmästelin, kun ruotsalaisilla on aina niin paljon parempi meininki bileissään kuin meillä vastaavissa. – No siis niinpä! Ruotsissa ne on […]
Isommat lapset, parempi äiti
On asioita, joita ei äiti-ihmisen ole soveliasta päästää suustaan, etenkään kovin julkisesti. Itse olen saanut eräitäkin pöyristyneitä viestejä, kun olen suoraan kertonut, etten viihtynyt kotiäitinä. Voin aika rehellisesti sanoa, että pikkulapsiajasta muistikuviin on jäänyt vain hyvin satunnaisia hyviä hetkiä. Parhaiten muistan vuosia jatkuneen univelan ja tuolloin päättymättömältä tuntuneet, jatkuvat vatsataudit. Tunsin olevani vankina omassa kodissani […]
Arkikuva 42/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Uskomattomalla tarmolla ja tehokkuudella alkoi tämä säkenöivä uusi vuosi 2017. Tai siis nimenomaan ei alkanut. Pystyin välttelemään jopa blogiani koko eilisen päivän sohvan pohjalla piereskellessäni niin tehokkaasti, että viime viikon arkikuva siirtyi – hupsista keikkaa – tälle viikolle. Käytännössä olen siis jo […]
Saako opettajaa lahjoa? + 5 vinkkiä, vaikkei saisikaan
Rakas ruuhkavuosivanhempain vertaistukiryhmäni, on tullut jälleen aika paheksuvalle keskustelulle siitä, onko opettajia, lastenhoitajia ja valmentajia soveliasta muistaa lukukauden päättyessä lahjalla vai onko se vain sitä huomion ja parempien numeroiden perässä juoksemista. Omassa lapsuudessani opettajia ja päiväkodin henkilökuntaa muistettiin aina. Ei millään kalliilla tai erikoisella, mutta jollain pienellä. Itse tehtyä sinappia ja leivonnaisia muistelen vieneeni. Tähän […]
Kaikki muuttuu niin nopeasti
Itsenäisyyspäivän perinteet ovat meidän perheessä sellaisia, jotka vakiintuivat varmaan ihan ensimmäisinä, jo kauan ennen lapsia. Vastarakastuneena alle parikymppisenä janosin ihan omia, kahdenkeskisiä tapoja, joista tulisi aikanaan niitä meidän perheen juttuja. Haudutin riisipuuroa ja keitin elämäni ensimmäisen kerran sekahedelmäsoppaa, ihan vaan meille kahdelle. Samalla päätin, että siitä tulisi meidän, ja meidän tulevan perheen perinne. Ja niin […]
Arkikuva 36/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. No kun se viime viikko sitten meni kaikilta, myös bloggaamisen osalta, munilleen, niin palataan tähän arkikuva-kantaan kuitenkin nyt, kuvalla nro 36. Mä toisinaan kärsin ihan todella siitä, kuinka vähän yhteistä aikaa meillä perheenä ehtii olemaan. Illat, ja myös viikonloput, todella täyttyvät harrastuksista […]
Arkikuva 34/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Kuten jo vanha nakkilainen sananparsikin sanoo: “Kaikki loppuu aikanaan, pyykinpesu ei milloinkaan.” Ei lisättävää. -Päivi
Hei idiootti, varo vähän!
Aina toisinaan sitä tulee miettineeksi, mistä näitä idiootteja oikein sikiää. Eikö ihmisille opeteta käytöstapoja, liikennesääntöjä tai toisten inhimillistä kunnioittamista, vai eikö kyseiset asiat vain yksinkertaisesti läpäise kaikkein kovimpia kalloja? Tyttäreni palasi tänään koulusta. Polkupyörällä, kuten normaalistikin. Iltapäivällä, kirkkaalla päivänvalolla. Risteyksen kohdalla auto oli pysähtynyt päästääkseen tytön kavereineen ylittämään tien ja näin ollen he olivat suojatietä […]