Ihanan tavallinen oivallus

He ovat taas täällä! Elämä on palautunut alle vuorokaudessa normaaleihin uomiinsa. Eteinen on väärällään kenkiä, tiskipöytä notkuu kerran käytetyistä vesilaseista, vessanovia paiskotaan aamutuimaan, irvistellään mun kesäkeitolle, tivataan seitsemästi päivässä mitä on ruoaksi ja nahistellaan, jos aihetta on. Tai oikeastaan varsinkin, jos ei ole. Ja voi, kuinka ihanan tavallista, turvallista ja onnellista tämä onkaan! Viikossa sai […]

Ei se väärin oo! Vai onko?

Tänään se vihdoin varmistui! Viikon kuluttua koittava viikon mittainen vapausjakso. Talvisena arki-iltana pyykkivuoren alla haaveiltu tähtihetki. Viikko ilman lapsia! Vaikka soosoo. Eihän sellaista saa odottaa. Ennemminkin pitää etukäteen kärsiä ikävää ja murehtia, kuinka sitä ikinä pärjää kokonaista viikkoa ilman tappelevia ihastuttavia apin… herranterttuja. Miten ihmeessä selviytyy pienemmistä pyykkikasoista, aterioista joissa saa olla pilkkuja, itse päätetystä […]

Viimeinen lapsi uunista ulos.

Viimeinen kouluviikko. Aavistuksen sekava ja kaoottinen meininki. Muksuilla on muurahaisia pöksyissä ja touhu vastaa monilta osin varmaan apinatarhan syöttöhetkeä. Kikatusta, hepulia ja aivan ihme kikkailua. Kyl te tiiätte. Rasittavaa. Tänään sai viimeinen nakkilapsi eskaritodistuksensa. Helpotus on päällimmäinen tunne. Mieli on myös iloinen ja odottavainen. Syksyllä alkaa taas vähän uudenlainen vaihe meidän elämässä. Saatoin aavistuksen tuuletellakin […]

Ihan vaan ihminen.

Minä olen ihan tavallinen ihminen. Äitini ja isäni tytär, yhden veljen sisko, toisen veljen siskopuoli. Yhden miehen vaimo. Kolmen lapsen äiti. Muutaman naisen ystävä. Käyn töissä viitenä päivänä viikossa. Pesen pyykkiä, tiskaan, laitan ruokaa ja kyselen kokeisiin. Kannustan pelikentän laidalla ja itkeä tihrustan konserteissa. Koitan jaksaa käydä lenkillä useammin, kuin kerran kuukaudessa, ja soimaan itseäni, […]

Aina jotain!

Kyllä ehdottomasti vaikeinta äitiydessä, näin kahdentoista vuoden kokemuksen perusteella, on jatkuva vastustus. Joku noista on vastahankaan ihan koko ajan. Jos yksi on vahingossa hyvällä tuulella, toinen ulisee vääränlaisesta iltapalasta (ei paahtoleipää!) ja kolmas poraa, kun meillä ei koskaan pestä pyykkiä ja sejase toppi olis justnytheti saatava päälle. Koko porukalla samaan aikaan lähteminen, mihin tahansa, on […]

Kunnallista päivähoitoa 190 €/tunti. Maistuisko?

Mulla ei ole tapana kirjoittaa yhteiskunnallisista asioista, politiikasta tai muustakaan lähtökohtaisesti haukotuttavasta, mutta sitten kun tarpeeksi nyppäsee, tämä on mitä oivin paikka jakaa ärsytys mahdollisimman laajalle. Kyseessä on, jokaisen lapsiperheen kuukausittainen suosikkimeno; päivähoitomaksut. Maksuista väännetään, niitä lasketaan, niitä nostetaan. Satkun palkankorotuksen ilmoittamisen unohtaminen kostautuu vuoden kuluttua, kun käteen lätkäistään taannehtiva lasku. Huppatikeikkaa ja useampi satku […]

Mutta saako lapsi päättää mistään?

Sitä oppii vanhemmuuden myötä hirmuisesti asioita. Tietenkin itse vanhemmuudesta ja noista tenavista, joita kaikin keinoin yrittää ihmisiksi kasvattaa, mutta ennen kaikkea itsestään. Tuhat ja yksi kasvatusperiaatetta on lentänyt vuosien varrella roskiin. Mitä useampi lapsi syntyi, sitä enemmän uskalsi luottaa intuitioonsa vanhempana ja antaa omalle vanhemmuudelleen armoa. Mä olen oppinut olevani hyvin luottavainen vanhempi. Mikä taas […]

Mä sanon viimeisen sanani ja se on… “no kyl mä voin”.

Voi, kuinka monta kertaa mä olen luvannut itselleni, että en ryhdy enää mihinkään ylimääräiseen. En lupaudu yhteenkään vapaaehtoishommaan. En viittaa, kun joku pyytää tekemään vaan “ihan pikkujutun”. Olen taka-alalla hiljaa ja katselen lattiaan niinkuin muutkin, kun innokkaita kysellään. Mutta kun ei. Kun on ihan pakko tulkita kirjaimellisesti sanontaa “ku kaikki tarttis ite tehdä”. Ja sit […]