Ne oli ne kangaskengät. Pienet, pinkit, läpimärät kangaskengät eteisen lattialla. Itku tulvahti jostain syvältä, tyrskähti kuin paha olo joskus. Yllättäen ja pidättelemättä. Itkua riitti ja riittää vieläkin. Vaikka sitä viikkotolkulla jaksaa, lopulta tulee aina ne kangaskengät, jotka laukaisee riittämättömyyden ja ahdistuksen ulos. Vaikka mä olen jo kaksi isompaa muksua saatellut aiemmin koulutielle ja vaikka olenkin […]
vanhemmuus
Työn ohessa
Nyt on hankalaa. Epätoivoista. Säälittävääkin jopa. Tämä meidän vanhusten opiskelu, nimittäin! Kuten tossa kesällä teille jo väläyttelinkin, meillä majailee tällä hetkellä kokonaista viisi opiskelijaa. Tai no, kolme on vielä noita peruskouluipanoita ja sit ollaan me vanhukset, jotka yritetään muka pysyä maailmanmenossa mukana sivistämällä itseämme. Se, miksi se on tehtävä juuri samaan aikaan, on ihan helvetin […]
Sillä lailla
Tää on ollu sellanen supervanhemmuusviikko. Just sellanen, jota helmikorvakorukotiäidit paheksuu. Vetää miinuksia pieneen punaiseen kirjaan, naksauttelee kieltään ja voivottelee. Ja minä yritän epätoivoisesti jostain taustalta kiljua, että mää oon oikeesti ihan hyvä, emmä yleensä oo tällanen. Ja silti ne korvismuijat vaan puistelee päätään. Piti tuo vanhimmainen ilmoittaa tanssitunneille. Siihen oikeastaan ainoaan ryhmään, joka tästä kaupungista […]
EN!
Tapahtui tänä aamuna: “EN laita vaatteita. EN syö aamupalaa. EN harjaa hiuksia. EN pue takkia. EN laita ainakaan hattua. EN mene kouluun.” MLL:n vanhempainnetti lupaa mulle 7-vuotiaasta mm. näin: “Lapsi on seesteinen, innokas ja nopea oppimaan uutta.” Olisin vaan kysyny, että entä jos ei oo, ni saako sen palauttaa ja mihin osoitteeseen? Käykö postiennakko? Nimim. […]
Sisarukset
Me oltiin mun isoveljen kanssa nuorempina ihan jäätäviä tappelupukareita. Riideltiin alituiseen, eikä aina pelkästään verbaalisesti, vaan useasti myös ihan käsirysyn kera. Pahimmat yhteenotot päättyivät veitsellä viilleltyihin hevosjulisteisiin (isoveikan tekosia) ja revittyihin flanellipaitoihin (mun kosto julisteista). Ajalla on kuitenkin taipumuksena kullata muistot. Kun omat muksut alkoivat päästä tuohon “pahainen kakara”-ikään, olin ihan pöyristynyt, kuinka paljon ja […]
Pakkasin leikit, metkut…
…ja koululaukun. Huomenna sitten. Talutan viimeisen kerran ekaluokkalaisen ensimmäisenä päivänä kouluun. Esitän rohkeaa, vaikka todellisuudessa pidättelen itkua. Rohkaisen, vilkutan ja pakahdun. Helpotuksesta, onnesta, haikeudesta. Jostain syystä tällä viimeisellä kerralla myös jännittää eri tavalla, kuin ennen. Olen aina luottanut, että elämä kantaa, lähettänyt lapset luottavaisesti koulutielle. Ja hienosti kaikki on mennytkin. Nyt on jostain syystä epävarma […]
Viisi koululaista ja uusi arki
Mä myönnän, etten vielä tällä viikolla kovin montaa ajatusta ole alkavalle arjelle uhrannut. No sen verran, että tänään käytiin tulevan ekaluokkalaisen kanssa kynä- ja kumiostoksilla ja muutama kouluvaate hankkimassa. Voi olla, etten vain ole uskaltanut. Kuukausi sitten jouduin miettimään tulevaa vuotta paljon ja uudelta kantilta. Jouduin puntaroimaan ajankäyttöä, laittamaan vaakakuppiin itselleni tärkeitä asioita ja perheen. […]
Aikakauden päätös
Ollaan yht’äkkiä siinä pisteessä, että pienimmäisellä kiharapäällä on enää yksi päiväkotipäivä jäljellä. Yksi. Kaikkien niiden itkuisten, kiukkuisten ja väsyneiden aamujen jälkeen. Pukemisten, riisumisten ja kurahousujen. Kolmen lapsen hoitomaksurumban. Kellon perässä juoksemisen. Kaiken jälkeen enää yksi. Meidän jokainen lapsi on ollut päiväkodissa, tämän viimeisen “ura” alkoi vauvalassa jo 1-vuotiaana. On ollut vatsatautikierteet, täiepäilyt ja ristiriitoja kavereiden […]
Voi kesä!
Ihan hassua, että kesä on jo näin pitkällä. Elokuu kolkuttelee ovella ja pikkuhiljaa olis pakko edes puolikas ajatus suoda koulutarvikkeiden hankintaan ja kuopuksen koulumatkan harjoitteluun. Omituista, kun tuntuu ettei kesä ole oikein missään kohtaa ehtinyt kunnolla alkaakaan. Toisaalta niistä pienistä aurinkoisista hetkistä on sitten koittanut nauttia ihan erityisellä pieteetillä, kun niitä on niin harvakseltaan ollut. […]
Maailman vihatuin äiti
Kun on maanantai, jolloin housut repee (ei pelkästään kuvainnollisesti ja kyllä, mistäs muualta ku haaroista), maailman huonoimman äidin osa tuntuu erityisen raskaalta. Ilmeisesti tänään on se päivä, kun lapsetkin tajusivat palanneensa kotiin. Tylsään, ärsyttävään himaan, missä kukaan ei a.) osta ruokaa, b.) tee ruokaa c.) välitä lapsista. Paikkaan, jossa asuu “maailman idiootein äiti” (suora lainaus) […]