Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä SOS-Lapsikylän ja PING Helsingin kanssa Sen shortsit ulottuivat melkein nilkkoihin. Pallo pysyi vähän haparoiden pienissä käsissä ja kengänkärjissä oli ilmaa melkein kompastumiseen asti. Mutta katseessa oli jotain maagista, sellaista, mitä en ollut sen seitsemänvuotisessa elämässä aiemmin nähnyt. Se oli koko kentän lyhimpien joukossa, pieni pätkä valtavissa shortseissaan. Näky oli valtavan […]
vanhemmuus
“Murrosikä alkaa ja aika paljo muuttuu”
Kun syksyn toinen kouluviikko lähti tuossa kuukausi sitten käyntiin, olin jo ihan finaalissa. Viikko tuntui järjettömän pitkältä, hiostavalta, ahdistavalta ja seisahtuneelta. Arjen alkuun tuntui osuneen kaikki muksujen hammaslääkäreistä kipsinpoistoihin ja fysioterapioihin, ja olin taas tuttuun tapaan hajalla, kun muistin, mitä elämä kesän ulkopuolella olikaan. Alkuviikot on olleet myös monella tapaa erilaisia kuin aiemmin. Esikoisen on […]
Ekaluokkalaisia
Muistin salasanan sentään vielä. Ei ole mitään dramaattista syytä, miksen ole kirjoittanut kahteen kuukauteen. Oli vaan kesä. Oli töitä ja oli lämmintä, oli kirjoja ja sarjamaratoneja, oli uudenlaista kirjoitettavaa ja sitten vielä se yksi vähän ikävämpi haaveri trampoliinilla. Oli vaan kaikkea muuta. Mutta vaikka elokuussa eletään vielä täysillä kesää, on tässä koulun alkua edeltävässä sunnuntaissa […]
Raskainta on pysytellä askel edellä
Tämä äitienpäiväviikko (niin, se tosiaan on sunnuntaina, ymmärrän kyllä jos ette muistaneet… onneksi kouluilla ja päiväkodeille on yleensä kalenterin nurkka taitettuna näillä main) on nostanut useampiakin aihetta koskevia julkaisuja ainakin omiin silmiini lähipäivinä. Aiemmin päivällä luin Lähiömutsi-Hannen ajatuksia siitä, kuinka helposti perhekalenteria hallinnoivasta eväsleipien laittajasta tulee muutaman päivän lapsettomalla lomalla jälleen vapautta estoitta rakastava hedonisti. […]
Hiekkisraivarit, kunkkukutonen vai mariseva murkku?
Joku teistä saattaa ehkä muistaa, kun kävin pari vuotta sitten vieraana Valeäidin podcastissa juttelemassa teineistä ja teini-ikäisen lapsen vanhemmuudesta. Tuolloin Hanne heitti jakson lopussa kysymyksen, että minkä näistä uhmakkaista kasvuvaiheista valitsisin mieluiten: 2-vuotiaan hiekkalaatikkoraivarit, 6-vuotiaan kuninkuusvaiheen vai teiniuhman. Valkkasin tuolloin, kohta 14-, 11-, ja 9-vuotiaiden lasten äitinä, teinin. Kaikkine siihen astisine uhmakkuuksineen, ällittelyineen ja rasittavine […]
Kunpa olisin tiennyt, että…
16 vuotta sitten oltiin juuri menty naimisiin, palattu lyhyeltä häämatkalta Tukholmasta ja muutettu uuteen rivitalokotiin. 1,5 kuukauden kuluttua tuosta hetkestä esikoisemme parkaisi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ensimmäisen kerran. Tai ei se edes tainnut hirveästi parkua. Tuijotteli vaan ihmeissään. Olin hädin tuskin 21-vuotias, ja onneni kukkuloilla. Vauva oli täydellinen neuvolan esimerkkivauva, joka nukkui, söi ja kakki täysin […]
Merkityksiä
Minulla on tapana keksiä päiville merkityksiä. Ihan tavallinen tiistai saattaa saada merkityksen, kun siitä on enää yhtä vähän johonkin innostavaan hetkeen kuin edellisestä hetkestä siihen. Ynnään mielessäni ensimmäisiä ja viimeisiä kertoja, liimaan harmaana jatkuvalle janalle keltaisilla lapuilla tarkoitusta. Jäsennän maailmaa ja elämääni laskemalla etäisyyksiä ja mittaamalla ajankulua. Rakennan arjelle raameja maalaamalla arkipäivistä mielessäni merkityksellisempiä. Kuten […]
Punainen neulepaita
En usko että olen ainoa vanhempi, joka on tasaisin väliajoin hämmennyksestä polvillaan lastensa kasvun edessä. Kovimmin polvilumpion päälle koko kohta 16 vuoden aikana on käynyt murrosikä – epäusko siitä, kuinka aktiivisesta ja elämäniloisesta lapsesta muovautuu muutamassa kuukaudessa kaulukseensa murahteleva ameeba, jolta tuntuu hetkessä unohtuneen kaikki olennaiset ihmisyyden taidot aina kommunikoinnista omien jätteidensä keräämiseen, tuntuu toisinaan […]
Mitä kuuluu?
Minä kun olen tällainen alituiseen itseäni, ympäristöäni ja välillä tuntuu että melkein koko maailmankaikkeuden fiiliksiä pakonomaisesti tutkiskeleva yksilö, niin tulin yksi ilta tällaista “miltä musta tuntuu” -havainnointia tehdessäni miettineeksi, etten oikein itsekään tiedä, mitä mulle kuuluu. (Ja kuten muut vastaavan tutkailuominaisuuden omaavat tietävätkin, sellainen ei lainkaan sovi, vaan tällaiselle tietämättömyydelle pitää mahdollisimman pikaisesti kaivaa syy. Koska […]
“Teille tai lapsellenne on varattu hammaslääkäriaika…”
… ja ajassa 1 viikko, 4 päivää se iskee paistinpannulla klyyvariin. Arki meinaan. Tuli nähkääs tuossa pari päivää se kaikkien vanhempien (tai sit vaan mun) lempitekstari: “Teille tai lapsellenne on varattu hammaslääkäriaika torstaina diibadaaba klo diibadaaba”. No niin hei, kiva. Nyt ei sit tarvikaan ku selvittää, että kenenköhän jälkeläisen aika se mahtaa olla, koska omia […]