Kohta se sitten testataan. Onko aivokapasiteetti hapertunut, ottaako nuppi vastaan vielä uutta tietoa ja ylipäänsä, onko tällaisesta vanhasta haahkasta enää mihinkään. Nakkimutsista tulee oppisopimusopiskelija! Mähän olen jo pidempään märissyt, täällä blogissakin, sitä etten meinaa löytää sitä paikkaani. Jotenkin yrityksen lopettamisen jälkeen päästin itseni ikäänkuin tuuliajolle, menin vaan, tein duunia ja olin. Takaraivossa nakutti kuitenkin koko […]
työ
Kuin viimeistä päivää.
Haikeus. Helpotus. Jännitys. Onni. Laitetaan ne samaan pataan, niin saadaan aikalailla mun fiilikset just nyt. Tänään oli viimeinen työpäiväni. Laskin kassat, pesin kahvipannut, suljin verhot. Tunnustelin fiiliksiä. Suljettuani oven viimeisen kerran, huokaisin, hymyilin kaupalle vielä kerran ja kävelin kotiin katsomatta taakseni. Sinne jäi monet riemukkaat kohtaamiset, rasvasten juttujen nauruhepulit ja muutamat kyyneleetkin. Eniten tulen ehkä […]
Korkkarit kattoon!
En tiedä, jäikö menneestä viikosta paljon jälkipolville kerrottavaa. Tai ehkä sittenkin. Viikkoon mahtui kuitenkin se pitkään mielessä kytenyt irtisanoutuminen, jupinaa byrokratiasta, sitä nyt jo aika perinteistä ahdistusta, lähes sairaalloista väsymystä. Iltaisin olenkin maannut lähinnä kyljyksenä ja tuijottanut lasittunein katsein kattoon. Oikeesti kyllä pakotin itteni muutamana iltana lenkille, ihan vaan saadakseni raitista ilmaa. Kotityöt olen ohittanut […]
Itku, potku ja raivari.
Luulette tietysti, että kerron jutun uhmaikäisen heittäytymisharjoituksista julkisella paikalla. Tällä kertaa kuitenkaan en. Kyseessä on mun ihan ikiomat itkut ja potkut. Tämä loppuviikko ei juurikaan antanut, mutta otti kyllä. Jopa niissä määrin, että se lamautti ajatukset, tekemisen ja jopa jalat. Eilen tullessani kotiin olin täysin turta. Alakulo ryöpsähti itkuna ja vollottelin illan pussilakanani kulmaan naamioiden […]
Aivopierukerho
Mä jaksan aina vaan uudestaan yllättyä ihmisten pahansuopuudesta ja paskamaisuudesta. Katselen elämää helposti vähän ruusunpunaisten lasien läpi ja olen aika hyväuskoinen. Siis edelleen, tässä iässä. Haluaisin uskoa ihmisistä vain parasta, enkä millään haluaisi usein vielä pitkänkään ajan jälkeen myöntää, että jotkut vaan ovat vittupäitä. End of story. Näitä saastuttajia on varmasti kaikki mahdolliset työpaikat, yhdistykset […]
Päiväni murm… Päivinä.
Huomenta! Tervetuloa mukaan päivääni! Klo n. 7.20 HERÄTYS! Makuuhuoneen lämpötila muistuttaa jääkaappia, eikä peiton alta meinaa millään malttaa nousta. Koululaiset kolistelevat itselleen aamiaista, pienin tuhisee vielä autuaana sängyssään. Loikin peiton alta suoraan vaatteisiin ja keittiöön kahvinkeittoon. Klo n. 7.40 Muutama tiukka sananvaihto esikoisen kanssa iänikuisista ulkohousuista, ennen kuin hän lähtee talsimaan kohti koulua. Jokaisen aamun […]
What a day!
Hulvattomat 12 tuntia rautakauppamukavaa tälle päivälle, mutta ei haittaa, kun se sai viettää näin mahtavassa seurassa! Tällaisten päivien avulla jaksaa taas painaa sitä tavallista arkea, oli niin virkistävää! Ja hei, toi Teuvo on vielä pöllömpi ku mää! Puss och kram, nyt mä vetäydyn yöpuulle. -Päivi-
Emmä ehdi!
Ei siis mitään uutta auringon alla. Viikko on ollut aikamoista lentoa ja jatkuu vaan. Illanistujaista, häitä ja kuvauksia edeltävät paniikkisiivoukset vielä edessä ihan perusarjen lisäksi viikonlopun aikana. Sanomattakin siis selvää, että pientä stressiä ja ahdistusta meinaa ilmetä. Ja pakko myöntää, että mitä enemmän alkavaa syysarkea ajattelen, sitä pelottavammalta se tuntuu. Jos kesäkin on töineen ja […]
Tuulista.
Tuulee valtavasti. Jo kolmatta päivää. Eikä pelkästään ulkona, myös korvien välissä myrskyää niin että humisee. Ajatuksia olisi jakaa vaikka useampaankin päähän. Aika ja sen kuluminen mietityttää. Ainainen kiire ja jaksaminen pohdituttaa. Syksyn kuviot töineen, kouluineen ja harrastuksineen saavat pään pyörälle. Mua kysyttiin taas sinne teatteriin. Tällä kertaa taisin vastata melkein myöntävästi. Mutta niin ihana kuin […]
Kun ikävä iski.
Selailin tuossa eräs ilta väsähtäneenä työpäivän jälkeen omia vanhoja statuspäivityksiäni Facebookista. Älkää kysykö miksi, en varmaan saanut sohvalla maatessani itsestäni muuta irti. Hymähtelin vanhoille vitseille, naurahtelin keskusteluketjuille ja koin monta “ainiin!” -hetkeä. Joulukuun kohdalla silmiin osui kuva Hilmasta, unelmasta, neljännestä lapsestani, josta jouduin luopumaan. Tuli spontaani itku. Kamala ikävä. Se oli kuitenkin jotain, minkä olin […]