Otsikon “pidempi pinna” -osa varmaan huvittaa just nyt mun miestä aika paljon. On ollu nimittäin rouvalla joitain päiviä huivi aavistuksen kireellä tässä. Tullut vähän sitä kuuluisaa kaikenlaista harmia. Monesta suunnasta, napakoita veemäisiä lämäreitä. Niitä oon kiukutellu. Että ihan turha yhtään pyöritellä silmiä siellä nojatuolissa nyt. Tuo lyhyempi työviikko on mulle tuttu juttu jo useammastakin työpaikasta. […]
työ
Nerous tulee lasten suusta
Noi lapset on kyllä hyvää porukkaa. Ne muistuttaa kyllä, jos mutsi tai faija tekee liikaa töitä tai keskittyy vääriin asioihin. Kuten vaikka tossa viime viikolla. Kiharapää katseli tätä koneen hakkaamistani aikansa ja tokaisi, että äiti kyllä varmaan kohta homehtuu, kun se on aina vaan tietsikalla. Minä yritin tietysti, aikuismaiseen tyyliin, perustella tekeväni töitä ja että […]
Minä se oon.
Neljä päivää. En muista koska olisin niin pitkän ajan ollut pois täältä. Jotakuinkin kokonaan kurkkimatta tai oikeastaan kaipaamattakaan. Kun väsähdys iskee, se on kovin todellista. Vaikken itseäni masennukseen taipuvaiseksi luokittelekaan, melankoliaan päin kallellaan olen aina ollut. Sellainen pohjamudissa luovija. Olen oppinut peittämään sen aika hyvin, joten tuskin sitä ulospäin kovin helpolla huomaa. Mutta paremmin minut […]
Hengähdystauko
On varmaan turha alkaa teille enää selitellä, kun olette sen varmasti viime viikkoina voineet lukea niin riveiltä, kuin niiden välistäkin. Olen aika puhki. Tällä viikolla väsymys on konkretisoitunut yllätyksellisinä nukahteluina ja itkunpuuskina. Tuntuu, että kaikki energia on kaikonnut kropasta. Ettei jalat enää kanna ja silmät lasittuvat tasaisin ajoin paikoilleen. Eilen kun istahdin koneelle kirjoittamaan blogia, […]
Vähä piipus täs näi
Tiedättekö sen fiiliksen, kun aina kesän lopussa tulee? Että jee, onpa huikeen ihanaa kun alkaa toi arki! Että olenkin jo kaivannut aikatauluja ja täytyy nyt vaan muistaa, että onni asuu arjessa, hei! No haluutteko, että kerron teille just nyt, kuinka paljon asuu arjessa se onni? Aika vähän. Vaikka oikeesti se on jossain tuolla metristen pyykkikasojen […]
Työn ohessa
Nyt on hankalaa. Epätoivoista. Säälittävääkin jopa. Tämä meidän vanhusten opiskelu, nimittäin! Kuten tossa kesällä teille jo väläyttelinkin, meillä majailee tällä hetkellä kokonaista viisi opiskelijaa. Tai no, kolme on vielä noita peruskouluipanoita ja sit ollaan me vanhukset, jotka yritetään muka pysyä maailmanmenossa mukana sivistämällä itseämme. Se, miksi se on tehtävä juuri samaan aikaan, on ihan helvetin […]
Kun tänään lähden…
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Paitsi ettei lopu. Mutta siirtyy uuteen osoitteeseen! Ilman sen suurempaa dramatiikkaa, selittelyä, vääntöä tai kääntöä ilmoitan, että nakkimutsin koti löytyy perjantaista alkaen Bellablogeista. Innostuneena ja hieman jännittyneenä otan vastaan uuden pestin. Olen hirmuisen otettu, että laatutietoisten naisten joukkoon haluttiin tällainen maalaisjämä. Ja aivan erityisesti siksi, että mut haluttiin mukaan juuri tällaisena […]
Mä sanon viimeisen sanani ja se on… “no kyl mä voin”.
Voi, kuinka monta kertaa mä olen luvannut itselleni, että en ryhdy enää mihinkään ylimääräiseen. En lupaudu yhteenkään vapaaehtoishommaan. En viittaa, kun joku pyytää tekemään vaan “ihan pikkujutun”. Olen taka-alalla hiljaa ja katselen lattiaan niinkuin muutkin, kun innokkaita kysellään. Mutta kun ei. Kun on ihan pakko tulkita kirjaimellisesti sanontaa “ku kaikki tarttis ite tehdä”. Ja sit […]
Väkipakko somelakko.
Vähän tuossa vuodenvaihteessa omassa pienessä mielessäni mietin, että pitäis järkevöittää tota some-hommaa. Kun se niin kamalan helposti tuntuu lipsahtavan lapasesta. “Pikainen tsekkaus” venähtää helposti jopa puoleen tuntiin, eikä taida tehdä kenenkään silmille hyvää tuijottaa kännykän ruudulta samoja päivityksiä monta kertaa illassa, puhumattakaan homman järkevyydestä. Sosiaalinen media on kaikkineen loistava keksintö. Erinomainen keino ystävyyssuhteiden ylläpitoon, yritysten […]
Ainiijoovaimitävaitäh?
Mun lapset on ollu entisissä elämissään jotain sirkuskiertolaisia. Tai apinoita. Nuppeja ja nahkoja. Älämölöilijöitä. Ainakin viimepäivien perusteella. En tiedä miksi toi apinuus on nyt korostunut. Oonko ollut viime aikoina enemmän ajatuksissani, kuin normaalisti, vai ehkä vaan kotona lasten kanssa pidempiä aikoja, kuin “entisessä” arjessa. Mutta jumalauta ne hyppii seinille! Puhuu päällekkäin, makaa päällekkäin, tappelee, kitisee, […]