Meidän perheessä kun puhutaan kevään juhlakaudesta, ei (vielä) tarkoiteta valmistumisia eikä pariin vuoteen taas rippijuhliakaan, vaan koko porukan syntymäpäiväsumaa. Synttärikausi alkaa maaliskuussa omista juhlistani ja jatkuu kolmen viikon välein huipentuen äitienpäivän tienoilla isän ja pojan syntymäpäiviin peräkkäisinä päivinä. Varsinaisia lastenkutsuja meillä ei ole pidetty enää kymmenennen ikävuoden jälkeen kellekään lapsista, vaan juhlitaan kunkin synttäreitä useimmiten […]
synttärit
Kolmekymmentä ja seitsemän
Mikä olisikaan parempi syy rikkoa useamman viikon kirjoitustauko (lue: sairastelu- ja toipumistauko) kuin oma vanheneminen. Nimittäin tällä päivämäärällä tasan 37 vuotta sitten kairailin tietäni ulos äidistäni ja illalla yhdeksän jälkeen parkaisin ensi kertaa kätilön käsivarsilla. Olin sellainen reilun neljän kilon paketti, kuulemma kinasta valkoinen ja vähätukkainen. Tukka minulle kasvoikin vasta ilmeisen hitaasti, ja kun kasvoi, […]
Hän, joka täydensi perheen
Kun tämä vanhemmuus kuitenkin on tietynlaista virstanpylväiden ohittelua, niin tänään tultiin meidän perheessä jälleen tohinalla yli seuraavan pylvään. Kiharapäinen kuopus loikkasi kerrasta toiselle kymmenluvulle, mikä tarkoittaa taas sitä, että perheen viimeinenkin mukelo on jo toisella kymmenellään. Nyt kuuluisi – ja kai jotenkin haluaisinkin – sanoa, että tunne on haikea, mutta ei se todellisuudessa kauheasti taida […]
Tost vaa kolkkeetkuus
No nyt se on empiirisesti tutkittu! Tämän syväluotaavan, hyvin omakohtaisen tutkimuksen tuloksena totean, että päivälleen kolmenkymmenenkuuden vuoden ikä on sellainen, joka ei ahdista. Ainakaan just mua, ainakaan just nyt. Kirjoitin lauantaiseen paikallislehteen kolumnin, jossa ruodin synnynnäistä taipumustani kriiseilyyn. Vaikka tuo pätkä oli toki aika vahvasti kieli poskessa kirjoitettu, pitää se sisällään myös vahvan totuuden siemenen. […]
Kolmeviis on just passeli
Vajaa vuosi sitten pysähdyin miettimään (taas) elämääni ja fiilistäni suurennuslasin kanssa. Edessä häämöttävä kolmenkymmenenviiden vuoden rajapyykki sai pohtimaan, kuinka pidin itsestäni liian huonosti huolta. Päättäväisesti kirjoitin olevani tuona tulevana maaliskuisena päivänä vihdoin paras versio itsestäni. No, Päivi, menikö kuinka hyvin? Ei nyt varsinaisesti suunnitelmien mukaan ainakaan. Töiden vähentämisen sijaan olen tiristänyt vielä hieman lisää kaasua, […]
Arkikuva 49/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Sain kaksi vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi lahjakortin tatuointiin. Olin suunnitellut alustavasti jo seuraavan tatskani, mutta sitten kävi niin kuin lahjakorttien kanssa usein käy. Unohdin koko asian. Kunnes seuraavan syntymäpäiväni nurkilla laitoin paniikissa viestin tatuoijalle, että perkele, se kortti menee umpeen ja sulla ei […]
Ihan parhaat kaverisynttärit
Meidän esikoisella oli muistaakseni ensimmäiset kaverisynttärit, kun hän täytti viisi. Oli keiju-teema, siivet, tyllihameet, perhos-kermakaakut, pinkkejä nonparelleja mokkapalojen päällä ja kolmioleivissä värikoodatut lipputikut. Teemaan sopivat astiat ja servetit. Saippuakuplia ja karkkia kavereille kotiinviemisiksi. Glitteriä poskissa. Olipahan kekkerit! Varmasti lasten mielestä ihan kivat, joskin juhlien jälkeen lähinnä viimeisillään raskaana ollut äiti oli aivan puhki ja ihmetteli […]
13 ja juhlaliekit
Kaksi minuuttia sitten, klo 17.40 tänä päivänä, tuli kuluneeksi jämptisti kolmetoista vuotta siitä, kun minusta tuli äiti. Puolimetristä pötkylää tunattiin ulos 1,5 vuorokautta ja synnytyssalin radiosta ehti tuona aikana kuulua valehtelematta kymmenen kertaa Liekki-yhtyeen biisi Pienokainen. Olisiko sopivammin voinut osua? “Pois, hei lennä pois, tyttöni pois.” No lensihän se lopulta aika nopsaan, kun ponnistamaan päästiin. […]
And she’s twelve.
Siinä se mun aprillihuijarini on. Ihan vaan kokonaan 12-vuotiaana. Vein tytön tänään syömään juhlan kunniaksi. Ihan kaksin. Ja tuli sellanen pakahduttava onni. Tästä tyypistä on kasvamassa hieno ihminen. Osaa käyttäytyä. Osaa nauraa. Ja mitä isommaksi on kasvanut, sitä enemmän uskaltaa heittäytyäkin. Lapsi, joka oli ennen kouluikää niin ujo, ettei selvinnyt edes kerhokuvauksesta itkemättä, on nykyään […]
Kolkkeetkolme.
Onhan se vähän harmillista, kun aikuisena syntymäpäivät ei enää oikein tunnu miltään. Ilmapallot, suihkuglitterit ja aamiais-skumpat jäi tänäkin aamuna saamatta, kun starttasin jo kuuden bussilla kouluun. Onneksi pääsin ihmisten aikaan kotiin ja pienten torkkujen jälkeen sain kimpun ruusuja ja lahjankin. Kuopus oli piirtänyt prinsessapiirustuksen (siinä oli ilmapalloja ja suihkuglitterii!) ja nyt keittiössä kolistellaan ilmeisesti jotain […]