Epävarmuus. Jos aikuisvuoteni pitäisi kiteyttää yhteen sanaan tai määreeseen, se olisi epävarmuus. Sain ensimmäisen lapseni aika nuorena. Halusin vauvan, ja koko perheen niin kovin, että se hengästytti ja tuntui lähes fyysisenä kipuna reiden sisäosissa. Helmikuussa menin naimisiin, maaliskuussa täytin 21 ja huhtikuun alussa esikoinen ponnisti tapittavin silmin maailmaan. Tuosta, elämäni keväästä, tulee alkavana vuonna kuluneeksi […]
perhe
Tyytyväinen mobiiliaddikti + huippuarvonta
Yhteistyössä Tele Finland Reilu viikko sitten paljastin ensimmäisessä Tele Finlandin kanssa tehdyssä yhteistyöpostauksessa, että meillä lapset saavat käyttää kännyköitään aika vapaasti. Varsinaisia ruutuaikoja ei siis ole, vaan puhelimia saa käyttää luontevana osana elämää niin kauan, kun sosiaalinen elämä ja vapaa-aika eivät rajoitu ainoastaan mobiililaitteisiin. Ajattelin, että olisimme vapaamielisyytemme kanssa vähemmistössä, mutta päinvastoin! Tele Finlandin teettämän […]
Tarpeeksi hyvä joulu
Moi Päivi, vuonna 2017! Aattelin vaan kirjoittaa sulle sen verran muistisi tueksi, ettet ihan hirveästi niskahiessä turhan takia kyyneleitä vierittäisi tai ahdistuksesta pillastuisi joulun lähestyessä. Katsos, arvon minä marras-joulukuussa 2017, ihan hyvä joulu tuli viime vuonnakin, vaikka et niihin lapsuuden standardeihisi yltänytkään. Hyvä, vuoden 2017 minä, muista ainakin nämä: älä stressaa, koska se ei vie […]
Hyvä luuri, paha luuri
Yhteistyössä Tele Finland “Nyt sit välillä naama irti siitä luurista!” tulee ainakin mun välillä kivahdettua muksuille. Koska totta on, että välillä kännykkä tuntuu todellakin kasvaneen käteen kiinni. Eikä pelkästään lasten, vaan myös meidän aikuisten. Näytön tuijottamisesta tulee naputettua perheelle tasaisin väliajoin ja useammin kuin kerran päivässä kehotettua muksuja tekemään mieluummin “jotain järkevää”. Todellisuudessa kuitenkin se, […]
Kaikki muuttuu niin nopeasti
Itsenäisyyspäivän perinteet ovat meidän perheessä sellaisia, jotka vakiintuivat varmaan ihan ensimmäisinä, jo kauan ennen lapsia. Vastarakastuneena alle parikymppisenä janosin ihan omia, kahdenkeskisiä tapoja, joista tulisi aikanaan niitä meidän perheen juttuja. Haudutin riisipuuroa ja keitin elämäni ensimmäisen kerran sekahedelmäsoppaa, ihan vaan meille kahdelle. Samalla päätin, että siitä tulisi meidän, ja meidän tulevan perheen perinne. Ja niin […]
Arkikuva 37/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Hyvät naiset ja… öh, no pääasiassa varmaan naiset! Tällä päivämäärällä julistan, että jouluun on aikaa enää neljä maanantaita. NELJÄ! Eikä oo kuulkaa hyasinttii, ei lahjaexcelii, eikä viime vuodenvaihteessa alennusmyynneistä hamstrattuja kinkkupusseja. Joulukortit jäänevät tänä vuonnakin lähettämättä ja pukki tilaamatta. Eli siinä mielessä […]
Aalloilla siis
Kuten tossa jo eilen ehdin märistä, ainakin meidän perheen arki on useimmiten kamalaa juoksemista ja aikataulutettua oravanpyörää, ja sellaista tuikitarpeellista koko perheen yhteistä oleiluaikaa on aivan hävyttömän vähän. Itse elän jatkuvassa aikatauluttamisen ja spontaanin elelyn välisessä ruuvipenkissä, koska käytännössä arjen sujuminen vaatii valtavasti suunnittelua ja tarkkoja aikatauluja, kun taas luonteeni vaatisi vapautta, aikaa ja spontaaniutta. […]
Kanelia kainaloon ja leffaan!
Tätä on odotettu! Nimittäin suomalaista, hyvin näyteltyä, oikeasti hauskaa, mukaansatempaavaa, hienosti toteutettua ja aitoa lastenelokuvaa. Viikonloppuna ensi-iltaan tullut Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu on juuri sellainen. Iloinen, höppänä ja tarpeeksi simppeli. Eli aivan erinomainen lastenelokuva. Itse odotin leffaa erityisesti kahdesta syystä. Koska toisessa pääosassa nähtävä Antti Holma on lähes humoristinen nero ja koska halusin nähdä […]
Ihan hyvähän se on
Alko tossa vähän naurattaa. Pysähdyin tuossa iltasella kotiin tultuani tuijottamaan räjähtänyttä läävää ja muistin, että ihan hetki sitten jaoin vielä sellaisia suloisia, syyspositiivisuudella ladattuja sisustelukuvia. Oli pakko napata pari tunnelmapalaa nykytilanteesta. Koska juuri se kaikki, mitä näiden kuvien väliin mahtuu, on sitä elämää. Kuvien välissä on ehditty tuntea satoja tunteita, unohdella läksyjä, itkeä ja kiivetä […]
“Kasvaa ne kasvattamattakin” ja muita laiskistavia tekijöitä
Istuin tänään kaksi tuntia yläasteen ja lukion aulassa odottaen haastatteluun kaupungin ensimmäistä sähköisen yo-kokeen kirjoittajaa. Odotusajan venyessä ehti kulua pari oppituntia ja useampi välitunti, jolloin nuoria vaelteli käytävillä, istuskeli portailla, snäppäili puhelimilla, jutteli ja nauroi. Nuorista pursuava elinvoima kiehtoo minua nousevalla voimalla, mitä vanhemmaksi itse tulen. Kaveriporukoiden huulenheitto tartutti hymyn minuunkin ja yritin parhaani mukaan […]