Äitiys rakentuu pikkuhiljaa siitä hetkestä lähtien, kun pissainen tikku paljastaa viivoja yhden sijaan kaksi. Linjavetoja tulee tehtyä esikoisvauvan potkujen tahdissa. Minusta tulee rento, mutta jämäkkä äiti. Suvaitsevainen, mutta aavistuksen tiukka. En pakota, vaan ohjaan lempeästi. Kiellän tiukasti, mutta muistan aina asettua lapsen tasolle. Hiekkalaatikon reunalla äitiydestä tuli huomaamatonta kilpailua. Puolituttujen äitien kanssa käytiin läpi ristiäistarjoilut […]
perhe
Ole ylpeä, älä hermostele!
Pienin kikkarapää on viikonlopun aikana ottanut aimo harppauksen lukemisen ja kirjoittamisen maailmassa. Kirjaimet löytävät paikkansa yhä paremmin, niin lukiessa, kuin itse kirjoittaessakin. Oppimisen iloa on huikea seurata! Meillä ollaan näissä lukemaan oppimisissa menty aikalailla lasten luontaisen kiinnostuksen mukaan. Luettu meillä on aina aika paljon, mutta ei olla kiirehditty lukemisen opettamisessa. Jokainen on jossain kohtaa kiinnostunut […]
Juhlaputkessa
“Nakkimuori”, eli mun oma äiskä täytti tänään pyöreitä. Olin luvannut leipoa pienimuotoisiin juhliin kakun (ja voitte vaan arvata, onko kerma unohtunut ostaa, kun sitä kakkua aletaan juuri pyhäpäivänä väsätä…) ja tänään käytiin onnittelemassa äippää. Mummulan pöydän ääreen on aina turvallista parkkeerata syömään lohisoppaa ja perunarieskoja. Tuttuja ja turvallisia lapsuuden makuja. Ja kuivakakkua. Sellasia mummulajuttuja. Mä […]
Aina jotain!
Kyllä ehdottomasti vaikeinta äitiydessä, näin kahdentoista vuoden kokemuksen perusteella, on jatkuva vastustus. Joku noista on vastahankaan ihan koko ajan. Jos yksi on vahingossa hyvällä tuulella, toinen ulisee vääränlaisesta iltapalasta (ei paahtoleipää!) ja kolmas poraa, kun meillä ei koskaan pestä pyykkiä ja sejase toppi olis justnytheti saatava päälle. Koko porukalla samaan aikaan lähteminen, mihin tahansa, on […]
Mutta saako lapsi päättää mistään?
Sitä oppii vanhemmuuden myötä hirmuisesti asioita. Tietenkin itse vanhemmuudesta ja noista tenavista, joita kaikin keinoin yrittää ihmisiksi kasvattaa, mutta ennen kaikkea itsestään. Tuhat ja yksi kasvatusperiaatetta on lentänyt vuosien varrella roskiin. Mitä useampi lapsi syntyi, sitä enemmän uskalsi luottaa intuitioonsa vanhempana ja antaa omalle vanhemmuudelleen armoa. Mä olen oppinut olevani hyvin luottavainen vanhempi. Mikä taas […]
Yhden yön perheloma.
Joskus ei tarvitse muuta. Kun saa vaan nukkua lakanoissa, jotka joku muu pesee. Syödä ruokaa, jonka joku muu valmistaa. Maleksia suoraan sängystä notkuvan aamiaispöydän ääreen, jonka jämät joku muu korjaa pois. Ja tiskaa. Me suunniteltiin alunperin pääsiäislomaa Tallinnassa. Yö tai pari Helsingin päässä, laivalla yli ja pikainen katsastus Viron puolella. Mutta sitten tuli taas arki, […]
Lyhyesti; lauantai.
En oo ihan varma, tykkäänkö viikonpäivistä eniten perjantaista vai lauantaista. Ehkä yksittäisistä hetkistä perjantai-ilta vie huippuhetkien kuninkuuden, onhan tuolloin edessä viikonloppu, pitkiä unia, yhdessäoloa ja lepoa. Mutta on lauantaissakin aivan erityinen hohtonsa. Hitaat aamukahvit. Rauhalliset kauppareissut. Leffat. Kirjasto. Tänään sain pienemmät muksut mukaan kaupungille. Käytiin juurikin kirjastossa, syötiin hampparit, ostettiin karkkipäivän herkut ja kimppu tulppaaneja. […]
Lempipoika, lempiäiti.
Onneksi kaiken sen riittämättömyyden, ja kiittämättömyydenkin, keskellä on ne pienet jutut. Ne, kun esiteini kuiskaa vielä äidille ne ihan kaikkein suurimmat salaisuudet. Ne, kun pienimmän kanssa suunnataan aina yhteisinä vapaapäivinä kirjastoon ja kahvilaan, ihan kaksin. Ne, kun joka ilta iltapusujen jälkeen käydään pätkäpojan kanssa sama keskustelu. “-Hyvää yötä. Mä rakastan sua. – Hyvää yötä, äiti. […]
Mutta entäs äiti?
Kuinka monta kertaa olenkaan, niin täällä blogissa, kuin ihan live-elämässäkin huokaillut helpotusta siitä, että lapset alkaa olla jo aika isoja. Ihan oikeita pieniä ihmisen alkuja, joiden kasvua seuraa innoissaan ja malttamattomana. Ylpeydellä ihmettelee, kuinka hienoja tyyppejä niistä on kasvamassa. Toisaalta tamppaa omaa päätään kantohankeen, kun tietyt asiat ei meinaa mennä perille, vaikka niitä kuinka pikkunuppeihin […]
Paras Tampere.
En mä turhaan eilistä Tampereen reissua odottanut. Ihana, mahtava, ystävien ja koripallon täyteinen hyvän mielen päivä. Tavattiin pitkästä aikaa sukulaisia ja ystäviä, fiilisteltiin vanhoja kotikulmia, syötiin kunnon kiinalaista ja kruunattiin hieno päivä turnausvoitolla. Kotimatkalla iltamyöhällä intoiltiin meidän upeesta junnujoukkueesta ja kehuttiin vuorotellen poikien kehitystä. Tollaset 7-8 -vuotiaat pikkumiehet voivat olla omistautuneisuudessaan mahdottoman inspiroivia. Myönnän olleeni […]