Juuri kun mä olen jotenkin saanu itseni vakuuteltua siitä, että oon ihan kohtalainen äiti vaikken askartele omaa saippuaani, säilö kurkkuja, marjasta tai vala lasten kanssa kynttilöitä, löytyy uusi rima ylitettäväksi. Tai mun kohdalla alitettavaksi. Nyt ne letittää. Kaikki some-kanavat pullistelee toinen toistaan upeampia palmikoita, idyllisiä, ylivalottuneita kuvia, hymyjä ja yhdessäolon riemua. Nämä näppäräsormiset äidit ahertavat […]
perhe
Riittämättömyysitku
Ne oli ne kangaskengät. Pienet, pinkit, läpimärät kangaskengät eteisen lattialla. Itku tulvahti jostain syvältä, tyrskähti kuin paha olo joskus. Yllättäen ja pidättelemättä. Itkua riitti ja riittää vieläkin. Vaikka sitä viikkotolkulla jaksaa, lopulta tulee aina ne kangaskengät, jotka laukaisee riittämättömyyden ja ahdistuksen ulos. Vaikka mä olen jo kaksi isompaa muksua saatellut aiemmin koulutielle ja vaikka olenkin […]
Sillä lailla
Tää on ollu sellanen supervanhemmuusviikko. Just sellanen, jota helmikorvakorukotiäidit paheksuu. Vetää miinuksia pieneen punaiseen kirjaan, naksauttelee kieltään ja voivottelee. Ja minä yritän epätoivoisesti jostain taustalta kiljua, että mää oon oikeesti ihan hyvä, emmä yleensä oo tällanen. Ja silti ne korvismuijat vaan puistelee päätään. Piti tuo vanhimmainen ilmoittaa tanssitunneille. Siihen oikeastaan ainoaan ryhmään, joka tästä kaupungista […]
Sisarukset
Me oltiin mun isoveljen kanssa nuorempina ihan jäätäviä tappelupukareita. Riideltiin alituiseen, eikä aina pelkästään verbaalisesti, vaan useasti myös ihan käsirysyn kera. Pahimmat yhteenotot päättyivät veitsellä viilleltyihin hevosjulisteisiin (isoveikan tekosia) ja revittyihin flanellipaitoihin (mun kosto julisteista). Ajalla on kuitenkin taipumuksena kullata muistot. Kun omat muksut alkoivat päästä tuohon “pahainen kakara”-ikään, olin ihan pöyristynyt, kuinka paljon ja […]
Viisi koululaista ja uusi arki
Mä myönnän, etten vielä tällä viikolla kovin montaa ajatusta ole alkavalle arjelle uhrannut. No sen verran, että tänään käytiin tulevan ekaluokkalaisen kanssa kynä- ja kumiostoksilla ja muutama kouluvaate hankkimassa. Voi olla, etten vain ole uskaltanut. Kuukausi sitten jouduin miettimään tulevaa vuotta paljon ja uudelta kantilta. Jouduin puntaroimaan ajankäyttöä, laittamaan vaakakuppiin itselleni tärkeitä asioita ja perheen. […]
Aikakauden päätös
Ollaan yht’äkkiä siinä pisteessä, että pienimmäisellä kiharapäällä on enää yksi päiväkotipäivä jäljellä. Yksi. Kaikkien niiden itkuisten, kiukkuisten ja väsyneiden aamujen jälkeen. Pukemisten, riisumisten ja kurahousujen. Kolmen lapsen hoitomaksurumban. Kellon perässä juoksemisen. Kaiken jälkeen enää yksi. Meidän jokainen lapsi on ollut päiväkodissa, tämän viimeisen “ura” alkoi vauvalassa jo 1-vuotiaana. On ollut vatsatautikierteet, täiepäilyt ja ristiriitoja kavereiden […]
Kumman vuoro?
Muistan vielä tosi elävästi, kun lapset oli pieniä, siis oikeasti pieniä, sellasia vaippahousupieniä. Olin useamman vuoden kotiäitinä, tuupin milloin minkäkin kokoista vaunua kotoa puistoon, puistosta kotiin ja takaisin. Eestaas. Päivät koostuivat lähinnä vaippahommista, syöttämisestä, nukuttamisesta ja vahtimisesta. Kaikki päivät. Kelloa vahtasin aina. Kun helpottava avainten rapina kuului vihdoin viiden maissa ovelta, tiesin taas selvinneeni yhdestä […]
Ihanan tavallinen oivallus
He ovat taas täällä! Elämä on palautunut alle vuorokaudessa normaaleihin uomiinsa. Eteinen on väärällään kenkiä, tiskipöytä notkuu kerran käytetyistä vesilaseista, vessanovia paiskotaan aamutuimaan, irvistellään mun kesäkeitolle, tivataan seitsemästi päivässä mitä on ruoaksi ja nahistellaan, jos aihetta on. Tai oikeastaan varsinkin, jos ei ole. Ja voi, kuinka ihanan tavallista, turvallista ja onnellista tämä onkaan! Viikossa sai […]
Viimeinen lapsi uunista ulos.
Viimeinen kouluviikko. Aavistuksen sekava ja kaoottinen meininki. Muksuilla on muurahaisia pöksyissä ja touhu vastaa monilta osin varmaan apinatarhan syöttöhetkeä. Kikatusta, hepulia ja aivan ihme kikkailua. Kyl te tiiätte. Rasittavaa. Tänään sai viimeinen nakkilapsi eskaritodistuksensa. Helpotus on päällimmäinen tunne. Mieli on myös iloinen ja odottavainen. Syksyllä alkaa taas vähän uudenlainen vaihe meidän elämässä. Saatoin aavistuksen tuuletellakin […]
Sunnuntai-ikävä.
Kevät ja alkukesä on aina olleet mun lemppareita. Vehreyteen heräävä luonto, ihanan raikas valo ja pikkuhiljaa lämmittävä aurinko on sellaiset varmat hyvän mielen eväät. Lämpötila ei myöskään ole vielä tuskaisen kuuma, paksuthan ei katsokaas sellasesta tykkää. Ylipäänsä alkukesä on jotenkin toiveikasta ja lupaavaa aikaa. Tämä kevät on mennyt jotenkin harmillisesti tähän asti vähän ohi. Nuo, […]