Niin. Kun oli semmonen koulun joulujuhla tänään. Siinä mielessä ainutkertainen, että tänä jouluna kaikki lapset ovat ekaa, ja vikaa, kertaa samassa koulussa ja samassa juhlassa. Ah, helpotusta, kun koko lössi puetaan vaan kerran aavistuksen parempiin tamineisiin ja suitaan tukat kuntoon. Kaikkien enkelitaivaat kuullaan kerralla ja koko protokolla on tunnissa ohi. Liikuttaviahan nämä juhlat ovat, mutta […]
perhe
Ei aina Kimbleä!
Knoppitietona (erittäin tärkeänä sellaisena) minusta mainittakoon, että vihaan Kimbleä. Sitä lautapeliä. Turha kysyä miksi, koska en osaa perustella sitä mitenkään. En vain voi sietää sitä. Pelkkä noppakuplan pamauttelu aiheuttaa päänsärkyä. Yök. Ja nythän nämä meidän lapsukaiset on innostuneet lautapeleistä. Mikä olis tietysti huippukiva juttu, jos ehdottaisivat edes kerran viikossa jotain hauskaa peliä. Oon koittanu ehdottaa […]
Moi rakas, muistatko mua?
Tänään se tapahtui. Työkaverini sai syntymäpäivänsä kunniaksi kukkalähetyksen töihin. Mieheltä. Olin ihan vilpittömästi tosi iloinen tämän sankarin yllätyksestä ja ilahtuneesta leveästä hymystä. Vastarakastuneen parin onni on niin täynnä tunnetta ja elämää. Suloiset, ihanat. Tietysti (luonnollisesti) asiasta oli kateellisen akan katkeruudella kotona ohimennen mainittava, vaikka eihän tuollainen ikinä mihinkään vaikuta. Paitsi siihen, että miestä vituttaa, kun […]
…ja anteeks, milloin tämä tapahtui?
Tiättekö, ku joskus tulee sellasia yht’äkkisiä oivalluksia ihan tavallisen arjen keskellä. Ihan normisti rimpuilee kuukausitolkulla menemään ja yllättäen havahtuu vaikkapa siihen, että mun lapsi on kasvanut ihan huomaamatta ja lupaa kysymättä tosi isoksi. Ensin huomaat luovuttavasi aavistuksen puristavat tennarit sen käyttöön. Seuraavaksi se ilmoittaa lainaavansa sun huivia ja “sitä yhtä pikkulaukkua”. Kohta seisot sen kanssa […]
Kiukku – itku – totuus
Olen joskus aiemminkin saattanut mainita tuon meidän nuorimmaisen temperamentista. Että sitä kyllä mimmiltä löytyy, eikä hän sitä juuri arkaile käyttää. Ja hyvähän se tytössä on tietty määrä pikkuperkelettä olla, ettei tässä koko ajan pahenevassa vihan ilmapiirissä jää jalkoihin. Puolensa tuo tenava pitää ja hyvä niin. Mutta viime aikoina on todella saanut purra hammasta ja venyttää […]
#puutalokaupunginjoulu
Mua ei ole jouluttanut vielä yhtään. Lasten joululahjatoiveet ovat aiheuttaneet lähinnä ihottumaa, enkä ole suonut kyllä muutenkaan ajatustakaan vielä kuukauden päähän. Tänään maailmankaikkeus teki kyllä kaikkensa joulumielen löytämiseksi ja yllättävän hyvin onnistuikin. Yön aikana kaupunki oli saanut, varovaisen ja märän, mutta valkoisen lumipeitteen ylleen ja puutalokaupunkimme joulunaika käynnistettiin virallisesti tänään. Mekin lähdettiin koko perheellä joulumielen […]
Ylpeydellä, äiti
Kuten tiedätte, äitiys on ihan kamalaa. Hirveä huoli ja ahdistus koko ajan. Ja noi muksuthan on koko ajan vastahankaan. Aina joku jostain asiasta. Ni onhan se toisinaan (aina) aika raskasta. Mut sit. Joskus noista vaahtosammuttimista saa olla ihan turkasen ylpeä. Useimmiten herkistelen sellasissa arkipäivän tilanteissa, joissa tyypit kerrankin ajattelevat jonkun toisen tunteita ennen omiaan tai […]
Kuumottava sairaspäivä
Tokaisu “Miksköhän toi nukkuu päiväunet? Ei se kyllä yleensä… ettei vaan oo kipeeksi tulossa..” päättyy useimmiten juuri siihen, että kipeäksihän se on nimenomaan tulossa. Tai tullut jo. Omansa kun aika hyvin tuntee, on oppinut myös huomaamaan melko varhain, yleensä jo siinä vaiheessa kun lapsi itse ei vielä ymmärrä olevansa sairas, että jotain on vialla. Tänä […]
Isi
Se leikkii legoilla. Puhaltaa pipiin. Solmii luistimet. Nostaa polkupyörän satulan. Ymmärtää jakokulman ja kyselee fyssan kokeisiin. Selittää paitsion. Jaksaa kerta toisensa jälkeen valmistaa makaronimössöä. On superpitkäpinnainen. Lukee iltasadun. Pelaa lautapelejä. Painii ja kutittaa. Opettaa ajamaan pyörällä. Juttelee ja kuuntelee. Auttaa läksyissä. Kuljettaa harkkoihin. Tekee lumilinnaa. Heittelee ja potkii palloa. Ymmärtää ja tukee. Naurattaa meitä. Se […]
Isin tyttö, äitin poika
Me ollaan tuon siipan kanssa oltu jo aika pitkään yhdessä. Voidaan melkein sanoa, että kasvaneet aikuisiksikin yhdessä. Opeteltu käsi kädessä pitämään taloutta ja huushollaamaan, olemaan aikuisia. Vuosien myötä muotoutui sellainen meidän tapa olla ja elää. Ensimmäisen lapsen syntymä mullisti tietysti omalla tavallaan kaiken. Arjen, yhdessäolemisen ja koko elämän. Myös vanhemmuuteen kasvettiin yhdessä, tutustuttiin, ihmeteltiin ja […]