13 vuotta sitten tänään oli pakkanen. Niin kylmä, että kirkossa oli urut jäässä ja häämarssi soitettiin viime hetken päätöksestä pianolla. Isä saattoi mut alttarille, enkä osannut ollenkaan aavistaa, että muutamaa tuntia aiemmin heidän autonsa oli hajonnut tienposkeen ja koko reissu meinasi jäädä tekemättä. En itkenyt kirkossa. Minä, vollottajanainen. Otin miehen sukunimen pitkän pohdinnan jälkeen. Häämatkalle […]
parisuhde
The lista 2016
Pakko myöntää, että tämä vuosi on alkanut kohdallani aavistuksen kankeasti. Fyysinen kankeus on toki samaa luokkaa viime vuoden kanssa, käydäänhän tässä jo visusti neljääkymmentä, mutta myös henkisellä puolella kone on yskähdellyt. Olen lueskellut muiden innokkaita ja toiveikkaita ajatuksia alkaneen vuoden varalle, saamatta itse kiinni vastaavasta positiivisesta ajattelusta ollenkaan. Tuli sellanen epäröinti. Ja sitä seurasikin jo […]
Moi rakas, muistatko mua?
Tänään se tapahtui. Työkaverini sai syntymäpäivänsä kunniaksi kukkalähetyksen töihin. Mieheltä. Olin ihan vilpittömästi tosi iloinen tämän sankarin yllätyksestä ja ilahtuneesta leveästä hymystä. Vastarakastuneen parin onni on niin täynnä tunnetta ja elämää. Suloiset, ihanat. Tietysti (luonnollisesti) asiasta oli kateellisen akan katkeruudella kotona ohimennen mainittava, vaikka eihän tuollainen ikinä mihinkään vaikuta. Paitsi siihen, että miestä vituttaa, kun […]
Pidä hyvänä
Niinkuin olen muutaman kerran viime aikoina kirjoittanutkin, syksy on imaissut mehuja ihan uuteen malliin. Tiedän ottaneeni vähän liikaa hommia ja jonkin asteinen uuvahdus istahti olalle pari viikkoa sitten. Niin ihania kuin gaalat ja reissut ovatkin, ne on kyllä vieneet viimeisetkin voimat. Tunnen olevani kuivaksi puristettu rätti. Ei edes pesusieni, joka palautuu puserruksen jälkeen alkuperäiseen muotoonsa, […]
Etsivä löytää. Tai sit just ihan joku muu.
Että mää kärsin. Aina sama homma. Oon kuukauden päivät koittanut etsiä kuulokkeitani. Siis että voisin työmatkoilla (ja niillä mielikuvissani reippailluilla lenkeillä) kuunnella musiikkia. Vaikka matkaa ei työmaallekaan ole kävellen, kuin vartin, tykkään kuunnella muutaman hyvän biisin siinäkin. Mutta ei. Loman jälkeen en löytänyt niitä mistään. Ihan orpona olen tuolla hiekkateillä madellut. Puhellut itsekseni ja sisäisesti […]
Kumman vuoro?
Muistan vielä tosi elävästi, kun lapset oli pieniä, siis oikeasti pieniä, sellasia vaippahousupieniä. Olin useamman vuoden kotiäitinä, tuupin milloin minkäkin kokoista vaunua kotoa puistoon, puistosta kotiin ja takaisin. Eestaas. Päivät koostuivat lähinnä vaippahommista, syöttämisestä, nukuttamisesta ja vahtimisesta. Kaikki päivät. Kelloa vahtasin aina. Kun helpottava avainten rapina kuului vihdoin viiden maissa ovelta, tiesin taas selvinneeni yhdestä […]
Minä kysyn, mies vastaa
Bongasin tuolta Anna-Marian naapuriblogista hauskan oloisen haasteen. Yleisestihän oon aivan umpisurkea näiden haastehommien kanssa, mutta ajattelin, että tämäpäs onkin letkeä. Saa kuulla, että mitä kaikkea se mies minusta tietää. No riitahan siitä tuli. “Jaa purjoo?! Sanoiksää purjoo? Ethän sä tunne mua yhtään!” ja ihan perus “eksä ny mitään muuta keksiny” saattoivat esiintyä tämän polttelevan keskustelun […]
No aijaa kui siistii!
Kun muksut on poissa, porukat hyppii pöydillä. Lapset kurvasivat eilen vaarin kyydissä lomareissuun klo 16.34. Meikä oli täydessä tällingissä kavereiden pihakemuissa klo 17.15 ja samaan aikaan mieskin marssi tikkataulu kainalossa frendiensä kanssa kesäkisoihin. Lisäksi ollaan: – naurettu itsemme tärviölle – juotu useampi pullo kuplajuomaa – ihmetelty kuplien nousemista otsikkoon – tanssittu keskinkertaisen virkamiesbändin tahdissa Hot […]
Viet tuon ämpärin mennessäs.
Pariskuntien ei kuulu viettää koko ajan aikaa yhdessä. Tässä nyt ollaan oltu muutama päivä aika tiiviisti toistemme niskoissa ja pikkuhiljaa alkaa tuntua. Eilen illalla isäntä otti yllättäen hatkat ja oli useamman tunnin ikäänkuin hukassa. Meinasin ensin, että yläkerrassa tuo varmaan, mutta ei vastannut huuteluihin. Pihallakin kävin toljottelemassa, mutta en tohtinut huudella perään. Mitä ne naapuritkin […]
Mut yks pikku juttu jäi hoitamatta.
Mä välillä mietin, tätä arkea nimittäin. Että miten kaikki jotenkin katoaa ja puuroutuu siihen pohjaan palaneeseen arkikattilaan. Aamulla tuskailee, et vitsi ku väsyttää ja loppuispa tää päivä äkkiä ja illalla miettii, että miten se päivä meni niin nopeesti. Viikot suorastaan juoksee ohi ja arkeen on niin kamalan helppo kadota. Toistetaan konemaisesti samoja rutiineja, ollaan ankeita […]