Tulin tossa tänään miettineeksi, siinä puoliltapäivin, kun ensimmäisen kerran kurkkasin peiliin (näin sitä verkkahousuhöperöitymistä just vältetään…), että missä vaiheessa tässä on näin päässyt käymään. Peilistä ei katsonutkaan enää pirteä ja nuorekas, saati sitten nuori nainen, vaan väsynyt, harmaaihoinen ja takkutukkainen vanha akka. Silmäpusseihin olisi mahtunut säilöön vaikka yleensä taskuissa kulkevat kolikot ja tunkkaista naamaa piristi […]
minä itse
Mitäs nyt kuuluu tehdä?
On vähän hassu olo. Tänään aamulla en lähtenytkään perinteiseen malliin työpaikalle, vaan heräsin, latailin tiskit koneeseen ja hörpin aamukahvia ruokasalissa (oonks kattonu hiukan liikaa Downton Abbeya?!) ruokapöydän ääressä ja hoitelin samalla verokorttiasioita, vastailin sähköposteihin, sovin tapaamisia ja koitin päättää käytänkö paperista kalenteria, kännykän kalenteria vai google-kalenteria. Lopputuloksena käytän tietysti vähän kaikkia, joten vahvaa sekoilua todennäköisesti […]
En jää kaipaamaan
En tiedä mitä myöten ristisin käteni huomenna, kun tämä tahmea, pitkä ja rasittava tammikuu on vihdoin ohi. Melkein joka vuosi olen ollut valmis skippaamaan koko kuukauden ja siirtymään suoraan seuraavaan. Helmikuuhan on aika lyhyt ja maaliskuussa on jo käytännössä kevät. Mutta tää hiton tammi on pakko aina lusia alta ensin. No, nyt se alkaa olla […]
Hupsunhassuja leikkitöitä
Silmiini osui aamulla tämä Tickle Your Fancy -blogin Saran ajatuksia herättävä postaus. Noin lyhyesti referoituna Sara oli kirjoittanut aiemmin työviikostaan, iltapäivälehti oli aika vapaasti tulkinnut ja nostanut postauksen otsikokseen ja BOOM, tämä yrittäjänä itsensä elättävä bloggaaja on suuren yleisön silmissä laiska kitisijä, jota kehotetaan menemään oikeisiin töihin. Oikeisiin. Hyvät naiset ja herrat, tarttuisin mielelläni nyt […]
Downton-koukussa
Mä olen jo pitkään seurannut vierestä ihmisten Downton Abbey -hehkutusta. Mutta kun en ehtinyt alkuun mukaan. Ja muutenkin olen nykyisin hirmu huonosti seurannut mitään sarjoja ylipäänsä, kun ei meinaa ehtiä. Ainoa sarja, jota seurasin tiukasti, oli aivan briljantti tanskalainen Vallan linnake, joka tosin meni ja päättyi pari viikkoa sitten. Ni paniikki, masennus ja aukko elämäänhän […]
Oppisopimus – kyllä vai ei?
Nyt, kun tuo lyhyehkö opiskelujaksoni on suht kunniakkaasti saatu pikkuhiljaa päätökseensä, ajattelin kertoa vähän kokemuksiani oppisopimuksesta. Että miksi ja miten ja kenelle. En tiedä, kiinnosteleeko ketään, mutta jos yhtään olet miettinyt lisäkouluttautumista töiden ohella tai vaikka ammatinvaihtoa, kannattaa lukaista eteenpäin. Mullahan homma lähti siitä, että olin yrityksen lopettamisen jälkeen ollut jo 1,5 vuotta “väliaikaistyöpaikassa”, johon […]
Leave me alone, I know what I’m doing
Mun kotiseuturakkauteni tuskin on jäänyt blogia säännöllisesti lukevilta huomaamatta. Kun kuusi vuotta sitten muuttokuorma pysähtyi tämän keltaisen talon pihalle, tunsin tulleeni kotiin. Omalla tavallaan jääräpäisen ja jämähtäneen, toisaalta ystävällisen ja kauniin yhteisön syliin. Mutta jumalauta, että joskus tekis mieli hakea rautakaupasta kassillinen spray-maalia, kirjoittaa haparoivin aakkosin joku alatyylin haistattelu näkyvimmälle mahdolliselle paikalle ja painua hiivattiin. […]
Möykky
Rakkaat nakkilaiseni, olen niin pahoillani, että alkuvuosi on lähtenyt blogin osalta liikkeelle hieman nihkeästi. Viimeiset pari viikkoa on olleet aikamoista tunteiden vuoristorataa. Olen käynyt jännityksen ja innostuksen huipulla, pudonnut välillä ahdistukseen ja pelkoon, lopulta pudoten kuitenkin helpotukseen. En tiedä, reagoiko kroppa jännityksen laukeamiseen väsymisellä, mutta viime päivät olen ollut äärimmäisen poikki, jotenkin epänormaalin väsynyt. Olo […]
Läpi!
Paniikki-itkut joululomalla, useat epäuskon hetket ja lopputyön viimeisten hetkien eestaas veivaukset ovat nyt ohi. Reilu vuosi sitten alkanut markkinointiviestinnän oppisopimus on paketissa. Aika paljon tuo tämän päiväinen tutkintopäivä kieltämättä hikoilutti, mutta läpi meni niin että hujahti! Eikä vissiin lopulta tainnut edes tehdä tiukkaa. Nyt on tosi onnellinen olo. Ja helpottunut. Yksi asia vähemmän murehdittavana ja […]
Hei arki, mitä ihmettä?
Nyt odotin kyllä suurempaa vitutusta. Löffäysloma takana ja sit piti herätä seiskalta. Ja taas väsyttäis ja ei kerkee. Olkoonkin sitten kyse vain kaksipäiväisestä viikosta tai oikeasti rentouttaneesta lomasta, mutta näiden parin arkisemman päivän aikana on ehtinyt ilmaantua jo tosi monta hyvää asiaa. Sellasta onnellista just. Olen vähän hämilläni. Useampi puhelu ja sähköposti on saanut hihkumaan […]