Mä oon täällä! MOI! Samaan aikaan ihan jeejee-fiilikset ja toisaalta ahdistaa ja ärsyttää, kun eihän tällanen tietotekninen hapatus suju koskaan niinkuin itse haluais. Päätä särkee, niskat on jumissa ja öögat vetää hedelmäpeliä, kun olen siirtänyt, vääntänyt ja muokannut. Tehdäkseni sen kohta uudestaan, kun ei olekaan kelvannut. Eikä kelpaa muuten vieläkään. Mutta muutoksia tulee nyt pikkuhiljaa, […]
minä itse
Se äidillinen ylivertaisuus
“Kyllä sääkin sitte lopetat tuon laittautumisen, kun sulle tulee lapsia.” Näin luki Facebook-kaverini statuspäivityksessä jokin aika sitten. Naurahdin ensin, koska ajattelin, että pakko olla läppä, mutta ei se ollut. Näin naispuoliselle tuttavalleni oli sanottu. Haluaisinkin nyt kysyä sinulta, arvon äitikollega joka tämän suustasi päästit, että mitähän helvettiä? Mua on aina kyrsinyt ihmisten halu puuttua toisten […]
Takaisin kotiin
Mulla on elämässäni ollut muutamia paikkoja, joita olen voinut oikeasti kutsua kodiksi. Isoisäni rakentama, vähän hassumaisen taiteellinen lapsuudenkotini, ensimmäinen miehen kanssa vuokrattu kaksio Tampereen Kalevasta, kaksikerroksinen rivari, joka oli ensimmäinen omistusasuntomme ja tämä 1903 rakennettu Uskola. Koti on myös koko kaupunki, koti on aavistuksen negatiivissävytteinen varsinaissuomalaisuus ja lusikallinen räiskyvää karjalaisuutta. Niin paljon kuin se toisinaan […]
Arkikuva 13/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Ruokakauppa. Leipähylly. Jauheliha-allas. Maitoa, juustoa, jogurttia. Vessapaperia. Kurkku. Omenoita. Tuoremehua. Kivennäisvettä. Kassalta salamyhkäisesti salmiakkinen vanha auto. Kun tuossa pari viikkoa sitten kerroin teille, etten voi sietää arkiruoanlaittoa, niin kyllä nämä kauppareissut menee melkeinpä samaan inho-lokeroon. Itse kaupassa käymisessä ei sinänsä ole mitään […]
Paras versio minusta
Se iski tajuntaan hetki sitten. Vajaan vuoden päästä täytän 35 vuotta. Kolmekymmentäviisi. Se tuntuu hirveän paljolta. Sitten olen kai virallisesti sellainen keski-ikäinen. Ei yhtään tunnu siltä. Ei yhtään. Tämä rönsyilevä blogi on varmasti kertonut omalta osaltaan sen, ettei viime vuodet ole olleet pelkästään iloa ja juhlaa. Itseäni olen etsinyt otsalamppu välkkyen ja hakku täristen niin […]
Oi, Tukholma! Oi, ihana!
Niinkuin olen joskus kertonut, oon aina ollut suuri ruotsalaisuuden, ruotsin kielen ja Tukholman fani. Jos joskus tulisin olemaan varoissani (tää on lottovoiton varassa, kyllä), ostaisin lägenhetin Tukholman keskustasta ja viettäisin vähintään kaikki lomat siellä. Tai ehkä muuttaisin kokonaan. Koska ne ruotsalaiset vaan osaa kaiken niin hyvin. Rennon olemisen, sujuvuuden, hyväntuulisuuden. Niin ja dekkarit ja tv-tuotannot, […]
Kun ei vaan riitä
Mulla on ollut ihan huikea alkuvuosi. Muutaman kuukauden aikana on tapahtunut valtavasti, on toteutunut unelmia ja tullut kokemuksia, joita en olisi koskaan uskonut saavani. Toisinaan olen herännyt ihmettelemään elämääni; kuinka olen saanut niin paljon ja kuinka päässyt tekemään töitä ja projekteja, jotka antaa mulle niin paljon. Mietin, mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän kaiken. Vaikka olen […]
Ja seinissä on sen pysyvyys
Se on se unelma. Pienestä asti ohjattu tavoite, prinsessa, prinssi ja jos ei puolta valtakuntaa, niin ainakin yhteinen koti. Pieniä pulleita jalkoja ja keiteltyjä tuttipulloja. Sisarusrattaat ja yhteistä perheonnea. Rakkautta niin, että savupiippu puskee pinkkiä. Harva varmaan pysyvyydenhuumassaan ymmärtää edes ajatella, kuinka nämä, usein jo aika nuorena tehdyt päätökset suuntaviivoittavat koko loppuelämää. Lapset ja nimet […]
Kuuleeko Tukholma?
Pakkaaminen on (ylläri) ihan vaiheessa, kynnet lakkaamatta ja säärikarvojen rehotus tulee melkein jo farkkukankaastakin läpi, mutta lähdössä ollaan taas! Kaveriporukalla seilaillaan länsinaapuriin aistimaan fiilareita ja erityisesti tietenkin näkemään, kuulemaan ja kokemaan Adele livenä. Tähän päivään herätti ahdistus, puristuksena rintalastalla. Tekemättömistä töistä, sanomattomista sanoista, epävarmuudesta ja kiireestä. Vaikka kieltämättä nyt houkuttelisi piiloutua peiton alle, käpertyä kasaan […]
Koitas ny olla
Tämä kevät on aina meidän perheessä ihan erityisen täynnä toimintaa. Niin nytkin. On synttärisumaa kaverikekkereineen, työreissua, pelireissua ja hupireissuakin. Kun itse konttasin viikonlopun juhlinnan jälkeen kotiin lapsia laskemaan, mies otti ja lähti koulutusreissulle. Se on kai Helsingissä. Ehkä. Tulee vissiin tänään. Toivottavasti. Huomenna onkin taas mun vuoro ottaa hatkat ja lähteä rakkauden laivan käytäville. Perjantaina […]