Koska viime postauksessa oltiin vahvasti kipeiden tosiasioiden äärellä, on välillä ihan hyvä keskittyä oikeasti olennaiseen, eli tyhjänpäiväisyyksiin. Koska mä olen sekä omalla tavallani hyvin neuroottinen että ajattelen alituisesti kummallisia asioita, ajattelin koostaa ihan randomisti parinkymmenen kohdan listan. Ihan siis vaan ei mistään. Here goes. Mulla oli ala-asteella etuhiuksissa permanentti. Juu, kyllä vaan. Etuhiuksissa. Koska mikä […]
minä itse
Kerro vitsi, paksu tyttö!
Lihavat on lepposia, sanotaan. Sanotaan myös, että nauru pidentää ikää. Nauru tuo mielihyvää, tehostaa verenkiertoa ja rentouttaa. Itse pidän huumorintajua yhtenä tärkeimmistä piirteistä läheisissä ihmisissä ja ihmissuhteissa. En usko, että olisin naimisissa juuri tuon miehen kanssa, jos meille ei olisi heti alkuun kehittynyt yhteistä, kuivakkaa läppää. Se on sellainen yhteys, jota harva ulkopuolinen edes ymmärtää, […]
Arkilintsari
Tämä on ollut jotenkin ihmeellinen viikko. Jos Kun normaalisti nuppia tuppaa punottamaan kiristelystä, kiukusta ja riittämättömyydestä vähintään kerran, pari päivässä, olen onnistunut säilyttämään hämmästyttävän leppoisan asenteen enemmän tai vähemmän koko viikon ajan. Koska kuitenkin ymmärsin kyseenalaistaa tämän normaalista poikkeavan, käsittämättömän, lähes jatkuvasti positiivisen olotilan, ymmärsin, mistä epätodellisen hattarainen fiilis johtuu. Mä olen huijannut. Tämä on […]
Arkikuva 42/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Uskomattomalla tarmolla ja tehokkuudella alkoi tämä säkenöivä uusi vuosi 2017. Tai siis nimenomaan ei alkanut. Pystyin välttelemään jopa blogiani koko eilisen päivän sohvan pohjalla piereskellessäni niin tehokkaasti, että viime viikon arkikuva siirtyi – hupsista keikkaa – tälle viikolle. Käytännössä olen siis jo […]
Hei 2017, joko uskallan olla onnellinen?
Epävarmuus. Jos aikuisvuoteni pitäisi kiteyttää yhteen sanaan tai määreeseen, se olisi epävarmuus. Sain ensimmäisen lapseni aika nuorena. Halusin vauvan, ja koko perheen niin kovin, että se hengästytti ja tuntui lähes fyysisenä kipuna reiden sisäosissa. Helmikuussa menin naimisiin, maaliskuussa täytin 21 ja huhtikuun alussa esikoinen ponnisti tapittavin silmin maailmaan. Tuosta, elämäni keväästä, tulee alkavana vuonna kuluneeksi […]
Tarpeeksi hyvä joulu
Moi Päivi, vuonna 2017! Aattelin vaan kirjoittaa sulle sen verran muistisi tueksi, ettet ihan hirveästi niskahiessä turhan takia kyyneleitä vierittäisi tai ahdistuksesta pillastuisi joulun lähestyessä. Katsos, arvon minä marras-joulukuussa 2017, ihan hyvä joulu tuli viime vuonnakin, vaikka et niihin lapsuuden standardeihisi yltänytkään. Hyvä, vuoden 2017 minä, muista ainakin nämä: älä stressaa, koska se ei vie […]
Treffikalenteri 2017
Kuten varmasti moni jo tietääkin, mun epämääräinen, varsinaissuomalais-karjalainen jäyhäneläväinen luonteeni on saanut kohta jo 17 vuoden ajan tasapainotusta hämäläisestä elämänkatsomuksesta. Mieheni kutsuu itsekin itseään tunteiden tiehöyläksi, viitaten omaan tasaisuuteensa. Muistan eräänkin kerran muutama vuosi sitten, kun oltiin todella veitsenterällä miehen työn mentyä alta ja uusi oli pakko löytää heti. Lopulta työpaikka aukesi lähes välittömästi ja vieläpä […]
Yllättävän ahdistava kolmeviis
Olen kertonutkin täällä, että kärsin aivan kammottavasta ikäkriisistä muutama vuosi sitten, siinä kolmenkympin rajapyykin molemmin puolin. Koin jonkinlaista ahdistusta jo pitkään ennen kolmekymppisiäni, mutta jäävuoren huippu koettiin lopulta Hilman, ja etenkin sen lopettamisen myötä. Jos valo olisi tiettyyn suuntaan palanut vihreänä ikäkriisini risteyksessä haahuillessani, olisin varmaan pakannut omaisuuteni rinkkaan ja painunut interrailille. Niin pahasta kriisistä […]
Jesaria näppeihin ja kylmäpussia kankkuun – tädit palloilee ny!
Aiemmin syksyllä kirjoittelinkin täällä, kuinka olin vihdoin löytänyt itselleni ihan ikioman liikuntaharrastuksen. Vuosikausiin en harrastanut mitään vakituista, etenkään liikkumiseen liittyvää, joskin lenkkeilyn makuun onnistuin toisinaan hetkellisesti pääsemään. Kunnes löysin itseni taas hartiat jumissa sohvalta hakkaamasta konetta. Syksyllä avasin (liian) pitkän harkinnan jälkeen suuni ja huhuilin naisporukkaa koripallon pariin. Sekä omaksi että varmasti kaikkien muidenkin yllätykseksi […]
Äijäs oli asenteesta kiinni
Myönnän. Olen tosi herkästi se, joka käyttää nykyään “asenne”-korttia. Tiedättehän, työt, urheilu, harrastaminen, kotiutuminen, ihmissuhteet. Asenteesta on ihan oikeastikin monessa asiassa kysymys. Ylimielisyys, laiskuus ja aloitekyvyttömyys kun harvoin vievät mitään asiaa oikeaan suuntaan, kun taas tiedän monia hyviä esimerkkejä onnistumisesta, kun taustalla vain on ollut nöyrä, oma-aloitteinen ja innostunut asenne. No niin, jopas on kirkasotsaista […]