Sinä aamuna oli keväinen ilma. Olin nukkunut yöni hyvin, enkä osannut jännittää. Menisin vain paikalle, kertoisin ongelmani, minulle annettaisiin simppelit selviytymisohjeet, ja taas business as usual. Huomasin kuitenkin olevani vähän helpottunut kirkkaasta auringonpaisteesta. Aurinkolasit eivät herättäisi siis suuremmin huomiota, jos kuitenkin herkistyisin ja sattuisin niitä jälkeenpäin tarvitsemaan. Nousin portaat toiseen kerrokseen, enkä ehtinyt istua, kun sain […]
minä itse
Huijarin paskuusviikot
Tänään se nyt oli. Ensimmäinen miniloman päivä. Rentoutumista ja aikaa itselle, pitkät unet, jotain voimaannuttavaa tekemistä. Heräsin kuitenkin vähän vahingossa kovin aikaisin. Lasten vielä nukkuessa istahdin sohvalle. Istuin ja kuuntelin hiljaisuutta. Oli ihan outo, tyhjä olo. Turha. Ilman mitään sen kummempaa syytä purskahdin itkuun. Kaikki se, joka näiden muutaman vapaapäivän aikana oli tarkoitus unohtaa, painoi […]
We’ll always have Tampere
Viime viikolla multa pääsi vanha kunnon stressi-itku. Liikaa tekemistä, liian vähän aikaa. Viestejä ja pyyntöjä tipahteli joka suunnasta ja lopulta kamelinselkä vaan napsahti. Valutin ripsarit poskille ja niistin ahdistuksen vettyneeseen paperimyttyyn. Tuntui, etten jaksa enää hetkeäkään. Perjantaiksi olin luvannut vihdoin ja viimein mennä Emmin luokse Tampereelle. Vanha minä olisi varmaan ahdistuksissaan perunut koko reissun, mutta […]
Minäkö tuon tein?
Istuttiin esikoisen kanssa sohvalla, saman peiton alla lauantai-iltana. Television kanavasurffailu pysähtyi hetkeksi Yle Femmalle, josta pauhasi Melodifestivalen, eli Ruotsin euroviisukarsintojen osakilpailu. Katseltiin hetki hiljaa valtavaa yleisömerta, joka vispasi innoissaan vaaleanpunaisia ilmapalloja, kiljui, tanssi ja ilakoi. Hämmästelin, kun ruotsalaisilla on aina niin paljon parempi meininki bileissään kuin meillä vastaavissa. – No siis niinpä! Ruotsissa ne on […]
Tulkoon valkeus
Oli jo aika pitkään tässä taas harmaata. Taivas roikkui matalalla ja kaikista luonnon harmaan sävyistä olisi varmaan löytynyt oiva väri myös olohuoneen seinämaaliksi, jos oikein olisi etsinyt. Tammikuu on vuodesta toiseen vuoden rasittavin kuukausi, pitkä, tahmea ja väsynyt. Helmikuuhun tultaessa on niin helpottunut edellisen kitukuukauden päättymisestä, että valoisamman ajan huomaa vasta lyhimmän kuukauden puolivälissä. Tänä […]
Arkikuva 45/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. (kukaan ei varmaan huomannut, että viime viikon arkikuva jäi postaamatta, kröhöm…) Kuten jo viime viikon postauksessa kerroinkin, nämä meitsin työkuviot on laajentuneet viime kuukausien aikana vähän yllättäviinkin suuntiin. Välillä itseäkin naurattaa, kun kysellään, että mitäs instanssia se rouva tällä kertaa edustaa. Etenkin, kun […]
Vuosi freelancerina – kannattiko?
Eilen oli kamala päivä. Aamusta alkaen tahmeaa liisteriä ja pakkopullaa, turhautumisen kyyneliä ja kiinnostuksen puutetta. Oikeastaan koko tammikuu on ollut jollain tavoin nihkeä. Pahoja päänsärkyjä, haluttomuutta ja saamattomuutta. Perkeleen harmaita jouhihiuksiakin sojottaa päälaelta koko ajan enemmän. Eilen tulin miettineeksi, miksi kaikki on tuntunut niin hankalalta ja raskaalta. Eikö tämän freelancer-ajan pitänyt olla auvoa ja iloa, […]
Kipua
Blogissa on viime aikoina ollut vähän hiljaisempaa. Kyllä, on ollut paljon töitä, mutta pari viikkoa seuralaisena on majaillut myös voimakas päänsärky. Sellainen, joka laittaa aamuisin itkemään ja viiltää pään oikealla puolella takaraivosta silmän taakse sellaisella voimalla, jota en ole koskaan ennen kokenut. Työt on tehtävä, asiat hoidettava ja lapset ruokittava, joten olen, ehkä hieman vahingossakin, […]
Isommat lapset, parempi äiti
On asioita, joita ei äiti-ihmisen ole soveliasta päästää suustaan, etenkään kovin julkisesti. Itse olen saanut eräitäkin pöyristyneitä viestejä, kun olen suoraan kertonut, etten viihtynyt kotiäitinä. Voin aika rehellisesti sanoa, että pikkulapsiajasta muistikuviin on jäänyt vain hyvin satunnaisia hyviä hetkiä. Parhaiten muistan vuosia jatkuneen univelan ja tuolloin päättymättömältä tuntuneet, jatkuvat vatsataudit. Tunsin olevani vankina omassa kodissani […]
Ota siippasi ja käy
Joku teistä ehkä vielä etäisesti muistaa, että joulukuussa julistin vuoden 2017 olevan meidän väsähtäneiden, perhe- ja parisuhdearjen tarpojien. Että nyt lähdetään kuulkaa porukalla treffailemaan, otetaan sitä omaa puolisoa kädestä kiinni ja ollaan ihan tuitui. Ja lupasin tehdä listankin. Kaikista niistä asioista, joita ollaan muka aina tekemässä, mutta jotka jäävät arjen jalkoihin. Leffat, teatterit, keilailut ja […]