Viime viikolla postilaatikkoon oli tipahtanut kirje esikoisen nimellä. Paperin yläkulmassa luki rauhoittavalla fontilla, mutta kuitenkin jotenkin pompöösein kirjaimin KUTSU RIPPIKOULUUN! Vaikka toki tätä oltiin tiedetty odottaa (ja ehkä hieman kakkubuffettiakin suunniteltu), hätkähdin kirjeestä vähän. Väittävät nyt pokkana, että lapsi on kohta viidentoista. Joka kuukausi lähempänä itsenäistymistä. Vastahan mä opin sen seurasta nauttimaan ja olemaan sille […]
kasvatus
Stop yösurffailulle – perhesäännöillä suojaa verkossa
Kaupallisessa yhteistyössä F-Secure Pari viikkoa sitten sain tietää, että keskimmäisellä lapsellamme on Youtube-kanava. Olin vähän närkästynyt. En siksi, että kanava oli olemassa, vaan koska mulle ei oltu kerrottu sen olemassaolosta. Itse kanava oli ollut pystyssä vasta muutaman viikon ja sisälsi yhden trampalla kuvatun volttivideon, mutta sekään ei ollut pointti. Vaan se, että asiaa ei oltu […]
Keinulautailua
Joka kesä lapset matkaa jossain vaiheessa mummulaan Pohjanmaalle. Nähdään muuten aika harvoin, koska arki ja välimatka, ja meistä on ollut kivaa, että pääsevät viettämään aikaa isoäitinsä kanssa. Itse muistelen lämmöllä lapsuuteni mummulakesiä, kastetta aamuaurinkoisella mansikkapellolla ja iltauinteja tyvenellä lähilammella. Ja en toki etukäteen voi tietää, mutta saatetaan elää myös viimeisiä kesiä, kun koko kolmikko suostuu […]
Et menisi vielä, pikkuinen
Pienet lenkkarit tarpovat märkää hiekkatietä. Sateenvarjolta napsahtaa valtava pisara lippalakin lippaan, kuuluu pieni niiskaus. Ilmassa tuoksuu alkavan kesän lämmin sade, etenemme rauhallisesti hiljaisuuden vallitessa. Yritän kurottaa sateenvarjoa niin, että pieni hahmo vierelläni olisi edes vähän sen alla. Kapeilla harteilla keikkuu valtava putkikassi ja pojan ilme vääntyy välillä kiukkuiseen irvistykseen. Hoikat jalat pinkovat paljon omia kinttujani […]
Minäkö tuon tein?
Istuttiin esikoisen kanssa sohvalla, saman peiton alla lauantai-iltana. Television kanavasurffailu pysähtyi hetkeksi Yle Femmalle, josta pauhasi Melodifestivalen, eli Ruotsin euroviisukarsintojen osakilpailu. Katseltiin hetki hiljaa valtavaa yleisömerta, joka vispasi innoissaan vaaleanpunaisia ilmapalloja, kiljui, tanssi ja ilakoi. Hämmästelin, kun ruotsalaisilla on aina niin paljon parempi meininki bileissään kuin meillä vastaavissa. – No siis niinpä! Ruotsissa ne on […]
Isommat lapset, parempi äiti
On asioita, joita ei äiti-ihmisen ole soveliasta päästää suustaan, etenkään kovin julkisesti. Itse olen saanut eräitäkin pöyristyneitä viestejä, kun olen suoraan kertonut, etten viihtynyt kotiäitinä. Voin aika rehellisesti sanoa, että pikkulapsiajasta muistikuviin on jäänyt vain hyvin satunnaisia hyviä hetkiä. Parhaiten muistan vuosia jatkuneen univelan ja tuolloin päättymättömältä tuntuneet, jatkuvat vatsataudit. Tunsin olevani vankina omassa kodissani […]
Tyytyväinen mobiiliaddikti + huippuarvonta
Yhteistyössä Tele Finland Reilu viikko sitten paljastin ensimmäisessä Tele Finlandin kanssa tehdyssä yhteistyöpostauksessa, että meillä lapset saavat käyttää kännyköitään aika vapaasti. Varsinaisia ruutuaikoja ei siis ole, vaan puhelimia saa käyttää luontevana osana elämää niin kauan, kun sosiaalinen elämä ja vapaa-aika eivät rajoitu ainoastaan mobiililaitteisiin. Ajattelin, että olisimme vapaamielisyytemme kanssa vähemmistössä, mutta päinvastoin! Tele Finlandin teettämän […]
Arkikuva 36/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. No kun se viime viikko sitten meni kaikilta, myös bloggaamisen osalta, munilleen, niin palataan tähän arkikuva-kantaan kuitenkin nyt, kuvalla nro 36. Mä toisinaan kärsin ihan todella siitä, kuinka vähän yhteistä aikaa meillä perheenä ehtii olemaan. Illat, ja myös viikonloput, todella täyttyvät harrastuksista […]
Mää ja mun tää
Mä olen itse perheen toinen lapsi. Olin se verrattaen kiltti ja reipas tyttö, joka pääsi suksimaan kätevästi isoveljensä tasoittamalla tiellä. Monet säännöt ja kasvatusmetodit oli jo sen vanhimman kanssa testattu ja mä vaan hiihtelin perässä. Mutta en kyllä yhtään esikoisen osaakaan kadehdi. Ollapa itse perheen keskipisteenä muutama vuosi, kunnes siihen yllättäen ja pyytämättä ilmestyy joku […]
“Kasvaa ne kasvattamattakin” ja muita laiskistavia tekijöitä
Istuin tänään kaksi tuntia yläasteen ja lukion aulassa odottaen haastatteluun kaupungin ensimmäistä sähköisen yo-kokeen kirjoittajaa. Odotusajan venyessä ehti kulua pari oppituntia ja useampi välitunti, jolloin nuoria vaelteli käytävillä, istuskeli portailla, snäppäili puhelimilla, jutteli ja nauroi. Nuorista pursuava elinvoima kiehtoo minua nousevalla voimalla, mitä vanhemmaksi itse tulen. Kaveriporukoiden huulenheitto tartutti hymyn minuunkin ja yritin parhaani mukaan […]