Olen aina tässä vaiheessa vuotta jostain syystä erityisen innoissani. Vuodenvaihde on kuitenkin joka kerta mahdollisuus aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä. Ladella pöytään kasa katteettomia lupauksia ja toteutumattomaksi jääviä haaveita. Mutta lapsenomaisella innolla uuteen vuoteen jaksan kuitenkin aina suhtautua. Vuosi täynnä mahdollisuuksia, tapahtumia ja aina kuitenkin jotain uutta. Teen taas mielessäni niitä hupsuja listoja asioista, joita toivoisin […]
itsetunto
On the radio.
Voi maailma. Myönnän olleeni täysin varma että kuulostan aivan idiootilta Yle Radio Suomen lihavuutta koskevassa keskustelussa. Itselle jäi lähinnä fiilis änkyttämisestä ja ajatusten karkailusta, kehotin eilen jo ystäväänikin muistuttamaan, etten enää lupaudu mihinkään asiallisiin keskusteluihin. Ku en vaan osaa. Lopulta olin kuitenkin aika iloisesti yllättynyt, kun en kuulostanutkaan täysin dorkalta! (ja hei, onneks niillä on […]
Suht puhdas jälkipyykki.
Aika hurja viikko. Enpä olisi uskonut pläski-tekstin syöksyessä näppikselläni, että palautteen määrästä tulisi näin valtaisa. Odotin lähinnä joitain kymmeniä tykkäyksiä ja muutamia aktiivisia terveysterroristien kommentteja siitä, kuinka ylipaino on haitallista nivelille. Onneksi näitä ei mahtunut joukkoon kuin muutama, vaan olitte todella osanneet lukea tekstin oikein, näitte metsän puilta. Pointti ei ollut lihavuuden tai epäterveiden elintapojen […]
Pikkasen pläski.
“No tämä tyttö se on ollut ruoka-aikaan kotona!” Synnyin isokokoisena. Roteva tyttö, jolla oli leipurin kädet. Kasvoin isokokoisena. Iloinen ja positiivinen, mutta pyöreä tyttö. En osannut ajatella olevani poikkeava muulloin, kuin jonkun siitä mainitessa. Oli kavereita. Leikin, pelasin ja harrastin. Ihan kuten kuka tahansa ikäiseni. “Sadan kilon keijukainen!” Koulussa haukuttiin plösöksi. Pidin toisten mollaamista ylipäätään […]
Rohkeutta olla… minä.
Kymmenen, jopa vielä viisikin vuotta sitten kolmekymppiset tuntuivat ikälopuilta. Ajatus tälle synkän iän puolelle hyppäämisestä tuntui vielä valtavan kaukaiselta ja samalla ahdistavan lopulliselta. Eikös sitä sitten jo vähintään toinen jalka ole haudassa ja ihonhoidossakin on pikkuhiljaa keskityttävä kiinteyttämiseen. Kammottavaa! Nyt, jo puolitoista vuotta tuolla masentavalla kolmekymppisten puolella elelleenä, en edelleenkään tunne itseäni kolmekymppiseksi. Joo, olen […]
Paksumman nahan toivossa.
Mua ärsyttää. Ensinnäkin se, että mä olen aina tällänen herkkis. Vaikka olen kovaääninen, nauravainen ja hyvinkin huumorintajuinen, otan kyllä itseeni kohdistuvan kritiikin vähän liian raskaasti. Varsinkin asiattoman kritiikin. Toiseksi ärsyttää nimenomaan tämä asiaton kritiikki. Jota ei oikeastaan voi edes kritiikiksi kutsua, vaan enemmänkin tarkoitukselliseksi vittuiluksi ja lapselliseksi pyrkimykseksi saada jollekin mahdollisimman paha mieli. Kai siinä […]