38,0. Sen verran näytti kuumemittari eilen illalla, kun olin koko päivän tuntenut oloni kohmeiseksi ja kummalliseksi. Kuumetauti on kaatanut tähän mennessä petiin jo neljä viidestä perheenjäsenestä, ainoastaan sporttijätkä sinnittelee terveiden kirjoissa. Sairastuminen tarkoitti tietysti myös hetkellistä pysähtymistä. Kun olin ensin yön vuorollaan hikoillut ja värissyt ruttuisissa lakanoissani, lepo jatkui aamulla sohvalla. Ja kyllähän te tiedätte, […]
hyvinvointi
Paranee vanhetessaan
En tiä, ootteko jostain rivien välistä (tai ihan riveiltä vaikka täällä ja täällä) osanneet tulkita, että ajan kuluminen, ja sen myötä vanheneminen, on aiheuttanut pientä ahdistusta ruudun täällä päässä. En minä nyt mihinkään nuoruusvuosiin halaja, päinvastoin, mutta paneehan vanheneminen ihmisen mietteliääksi. Se on niin lopullista, päivä, kuukausi ja vuosi kerrallaan. Kun ei voikaan painaa jarrua […]
Kyllä äiti tietää – pikkujutuilla pöpöjä vastaan
Kaupallisessa yhteistyössä Medisoft Tehän jo tiedätte, että mää oon kuiva kuin korppu. Mutta sen lisäksi, että meitsin jutut on tuota santapaperin luokkaa, kuulun myös iholtani koppuraisten porukkaan. Ja samanlaista vaivaa on vähän koko perheellä. Myönnän myös, että vaikka kasvojen ihoa tulee hoidettua, muu kroppa jää helposti paitsioon ja auki kuivuneita kynsivalleja öljytään vasta liian myöhään. […]
Yksinyrittäminen on yksinäistä
Aloitetaan nyt vaikka sanomalla, että minä, jonka ei enää koskaan tämän jälkeen pitänyt alkaa yrittäjäksi, olen oikeasti enemmän kuin tyytyväinen vallitsevaan työtilanteeseeni ja tapaan, jolla saan töitä tehdä. Siis yrittäjänä olemiseen. Ja tätä en olisi uskonut koskaan sanovani, kun kauppani oven joskus suljin. En vieläkään myönnä olleeni katkera, mutta aika loppu olin. Ja tietysti pettynyt. […]
Perusasioiden äärellä
Olen luontaisesti aika kova kelailemaan asioita. Siihenhän tämä koko blogitouhukin perustuu. Saan jonkin ajatuksen, jonka pyörittelen ensin päässäni pyöreästä soikeaksi ja takaisin, ja lopulta tuuttaan sen kaikkien nähtäville tänne. Vaikka tietysti on valtavasti myös ajatuksia, jotka eivät koskaan tänne blogiin asti päädy. Liian henkilökohtaisia, vaikeita tai ahdistavia. Ja joskus on sellaistakin aikaa, että ajatukset eivät […]
Tampereella tärppää – vinkit irtiotolle Suomen kodikkaimmassa kaupungissa
Te, jotka blogin somekanavia ahkerasti seuraatte, tulitte varmasti huomanneeksi, että visiteerasin pari viikkoa sitten Tampereella. Huinin tuossa Pirkanmaan helmessä kaksi kokonaista päivää Visit Tampereen vieraana* ja keräilin reissulla yhtä aikaa sekä ajatuksiani että ihania kokemuksia talletettavaksi pitkän talven varalle. Tampere ei kaupunkina ole mulle suinkaan vieras, vaan hyvin rakas paikka, joka oli myös kotikaupunkini kahdentoista […]
Syyllinen kunnes toisin todistetaan
Säpsähdän hereille paniikinomaisesti henkeäni haukkoen. Hapuilen puhelintani yöpöydältä – olen varmasti myöhässä jostain. Kellotaulussa seisova 8.32 ravistelee viimeisetkin unihiekat ja ponkaisen kompastellen ylös. Marssin määrätietoisesti kahvinkeittoon, väännän radion päälle ja pukeudun kiireesti. Ei hätää, hereillä ollaan, ahkerana, valmiina, reippaana. On torstaiaamu, jolloin mitään sovittua aamupäivälle ei ole, vaan aikataulut painottuvat vasta myöhäiseen iltapäivään. Edellisiltana olen […]
Välillä on hyvä olla yksin
Mä olen aina viihtynyt itseni kanssa, siis yksin. Lapsena en kokenut lainkaan ongelmalliseksi keksiä vain itse itselleni tekemistä ja yksinoloa olen siitä asti myös vaalinut. Olen aina tarvinnut tilaa ajatuksilleni, sellaista tyhjää joutenoloa. Hetkiä, jolloin kukaan ei kaipaa, vaadi tai tarvitse. Ehkä juuri senkin takia pikkulapsivuodet tuntuivat niin takkuisilta ja ahdistavilta. Kun ei ollut mahdollisuutta […]
Jeesiä opintielle – omegat talteen vekkulilla tavalla
Kaupallisessa yhteistyössä Minisun Omega Junior Tämä syksy toi tullessaan meidän perheeseen oikein urakalla uutta, jälleen kerran. Sen lisäksi, että kasiluokkalainen uskaltautui ottamaan vastuun pienemmille suunnatun tanssiryhmän vetämisestä ja aloittaa kohta rippikoulun, myös perheen nuoremmille koululaisille alkanut lukuvuosi tuo eteen uusia juttuja. Reilu kuukausi sitten, juuri siinä arjen alun kynnyksellä se iskikin tajuntaan kerralla – esikoisen haastavimmat […]
Sattumaa vai jotain suurempaa?
Jotakuinkin 3,5 vuotta sitten olin lähes varma, että meille tulee avioero. Sinä keväänä kirjoitin ensimmäisen version tästä. Sen loppu oli erilainen kuin tuon lopullisen, vasta kahdeksan kuukautta myöhemmin julkaistun kirjoituksen. Ihminen, joka tunsi mut kaikkein parhaiten, johon luotin kaikkein eniten, jota olin valtaosani elämästäni rakastanut enemmän kuin mitään muuta, oli parin vuoden aikana ajautunut huomaamatta […]