Joskus se iskee ihan keskellä tuikitavallista maanantaipäivää. Olet aika kiireisen aamupäivän jälkeen viimeistelemässä töitäsi sohvalla, kun mukelot yksi kerrallaan tallustavat vielä ulkovaatteet kahisten ja posket punaisina olohuoneeseen. “Ai moi! Sä oot kotona!” ne kiljahtaa selvästi ilahtuneina. Ja sen sijaan, että ne ryntäisivät huoneisiinsa suljettujen ovien taakse, ne sulloutuvat kaikki kolme sohvalle viereen. Ne pulputtavat päällekkäin, […]
hyvinvointi
Henkinen kelkka, älä jätä!
Ikä on puhuttanut täällä blogissa(kin) muutamia kertoja. Lähestyvä kolmevitonen pääsi yllättämään ahdistavuudellaan reilu vuosi sitten ja onhan sitä konkreettisia ryppyjä, näppylöitä ja harmaita hiuksiakin ikä jo ehtinyt tuoda tullessaan. Mutta vaikka ikääntyminen on herättänyt monenlaisia mietteitä, pelkojakin, koen kuitenkin jokaisen vuoden vievän itseäni ihmisenä parempaan suuntaan. Jollain tavalla vuosi vuodelta huomaa olevansa rauhallisempi, rennompi, ja […]
Mainio ManU
Minähän en sillai ole mikään eläinihminen. Tai no tietysti olen 12-vuotiaana kinunut kääpiökania ja ratsastustunteja, haaveillut koiranpennuista ja kerännyt ojanpohjilta sammakonkutua ja kotiloita ruokittavaksi lasimaljaan. Yhden kinuamiseni sain läpikin. Meille muutti pieni pöljä kissanpentu, joka jouduttiin jo valitettavasti kahden viikon jälkeen sijoittamaan uuteen kotiin oman pahan allergiani vuoksi. Tuo allergia onkin varmaan yksi suuri tekijä […]
Heikko valo
Oi, ihana tammikuu. Tämä on mulle perinteisesti se kaikkein hankalin aika vuodesta. Kun loppuvuoden juhlakausi on ohi, tammikuinen arkeen laskeutuminen tuntuu joka vuosi poikkeuksetta ankealta. Taivas on matalalla. On kylmää, märkää ja rähmäistä. Eikä kyse ole siitä, ettenkö taistelisi. Imen monivitamiinia poreena, deetä suihkeena ja sesonkiappelsiineja kaksin käsin. Ja mää nukun. Ette tiedä, kuinka paljon […]
Hyllynlämmittäjä 2018
Juuri, kun pääsin kovaan ääneen lupaamasta, että en kyllä tee mitään lupauksia uudelle vuodelle, silmiini osui niin mun näköinen haaste tulevaksi vuodeksi, että siihen on lähes välttämätöntä tarttua. Tosin, samaan aikaan, kun hihkun innosta suunnitellessani haasteen sisältöä, tiedän, että tämä on juuri niitä villasukkia ja kummilasten muistamisia, jotka ovat aiemminkin jääneet kesken. Mutta koska olen […]
Bring it on 2018!
Monta kertaa ehdin avata viikon aikana jo uuden, tyhjän kirjoituspohjan. Aloittaakin yritin monta kertaa. Mutta jotenkin, vaikka ajatuksia on ollut paljon, ne on risteilleet vähän hajanaisina, seilailleet päässä ristiin rastiin, löytämättä sopivaa risteyskohtaa, josta löytyisi homman punainen lanka. Lopulta päätin vain aloittaa. Tulkoon nyt sitten yksittäisiä ajatusroiskeita, kun sellaisia tämä mennyt vuosi kerran tuottaa. Varmaan […]
Kun on niin hyvä, että tekee mieli rutistaa lapset ruttuun
Näin kaksi päivää ennen jouluaattoa alan olla noin 98,9 % varma, että tästä tulee kaikkien aikojen paras joulu. Tai omalla tavallaan se on sitä jo, ollut koko juhlaan valmistautumisen ajan. Kuten viime postauksessa teillekin avasin, tämä koko vuosi, mutta erityisesti sen alkupuolisko, oli mulle tosi vaikea. Samaan aikaan, kun sain toteuttaa yhtä unelmaani ja viimeistellä […]
Vuosi, joka tuntui loputtomalta
Kun viime vuodenvaihteessa räjäyteltiin viereisellä puistoalueella raketteja, kilisteltiin kuoharilaseilla ja toivoteltiin ystäville mitä ihaninta alkavaa vuotta, en totta puhuen osannut suhtautua vuoteen 2017 millään tavalla uutena, positiivisena alkuna. Koko alkava kahdentoista kuukauden periodi tuntui jo etukäteen taakkana harteilla ja otsa veti huolesta ja ahdistuksesta ruttuun. Ruoskin itseäni siitä, että olin lupautunut liian moneen, etten tulisi […]
Tänään olin onnellinen…
Meinasin aloittaa kirjoittamalla, että syksy on tuntunut raskaalta, ja niinhän taisin aloittaakin. Samalla kuitenkin tajusin sen olevan toistoa jo useammaltakin vuodelta. Usein juuri syksyt tuntuu raskailta, kun mennään pimeää kohti, ja ehkä tuo kertoo myös aika paljon itsestäni. Tulen suvusta, jossa on aina arvostettu tekijöitä. Vaikka pyristelen irti siitä, että ahkeruus tai työn määrä jollain […]
Parasta on, kun ei ole pakko sanoa mitään
Kun mää kaikkeni yritin. Vedin vitskuu, hehkuviinii ja valkosipulii. Olo oli silti edelleen lauantaiaamuna vähän puolikas, mutta lähdin siitä huolimatta tietenkin Turkuun, missä järjestettiin jo toiset vuosittaiset Varjo Awardsit. Vieraslista oli kasvanut viime vuodelta ja koolla oli yli 20 sometyöläistä. Ihania, vallattomia, eteerisiä, hauskoja. Ihmisiä oli paikalla melkein kaikista mahdollisista genreistä, mutta yhteistä kaikille oli […]