Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Ei voi tajuta, että tätä kirjoittaessani, kun kello on jo melkein seitsemän illalla, ulkona on vielä valoisaa. Kellot on siirretty kesäaikaan (mikä on kyllä ihan käsittämätöntä rimpuilua) ja eilen narsissipurnukat huutelivat jo ostelemaan itseään kauppareissulla. Maltoin kuitenkin vielä jättää ne kauppaan, kuolevat […]
höpöhöpö
Kevätketutus ja ehdokkuusporu
Ärsyttää. Kaikki. Ärsyttää ulkoa eteiseen kantautuva rapa. Ärsyttää loppunut vessapaperi. Ärsyttää saamattomuus ja sohvan alta löytynyt ranskanperuna. Paskaiset ikkunat, couperosa ja kukkiva suunympärystä. Ärsyttää ihmiset. Ärsyttää ikkunan alla aamuisin mekastava koiralauma. Ärsyttää puhelut, sähköpostit ja jatkuvat menot. Saamattomuus ärsyttää, väsymys ärsyttää. Kuivahtaneet pinaattilätyt, eteisen lattialle jääneet uimakamppeet ja huonosti pesevä tiskikone, kaikki ärsyttää. Äijäkin makaa […]
Raivostuttavan ihana teini – podcast ulkona!
Muistatteko, kun tammikuussa hihkuin mahtavasti alkaneesta vuoden 2017 treffikalenterista ja samalla ohimennen mainitsin olleeni Valeäiti-Hannen vieraana podcastin nauhoituksissa? No nyt tuo odotettu (tai siis varmaan lähinnä mun odottama) puolituntinen on ulkona ja kuunneltavissa! Mahtavata! Valeäidin nauhoitukset on siis podcast-sarja, jossa käsitellään tätä ihanaa vanhemmuutta sen kaikilta, myös vähemmän ihanilta, kannoilta. Tähän mennessä on käsitelty jo […]
Arkikuva 49/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Sain kaksi vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi lahjakortin tatuointiin. Olin suunnitellut alustavasti jo seuraavan tatskani, mutta sitten kävi niin kuin lahjakorttien kanssa usein käy. Unohdin koko asian. Kunnes seuraavan syntymäpäiväni nurkilla laitoin paniikissa viestin tatuoijalle, että perkele, se kortti menee umpeen ja sulla ei […]
Gilmore Girls – paras äiti-tytär -suhteen lujittaja sitten napanuoran
Kaikki, joilla on, niin kovin yllättäen, teini-ikään parkkeeraava esikoistytär, tietävät, että täysin yllätyksenä ja pyytämättä ilmaantuvien ekojen kertojen vyöry alkaa ennemmin tai myöhemmin yläasteikään tultaessa. Kaikki se valtava hormonaalinen hulabaloo, jota naiseksi kasvaminen tuo tullessaan ryydittyy tietysti myös niillä ekoilla kokemuksilla. Ihastumisilla, kädestä pitämisillä ja suudelmilla. Joo, ja halusi sitä tai ei, aikanaan myös seksillä. […]
Arkikuva 47/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Niin raskaalta kuin arki ja lasten alituinen säätö ja sätkiminen usein tuntuukin, mistään ei lopulta saa enempää voimaa kuin tuon oman perheen kanssa vietetystä ajasta. Sellaisesta, kun kenelläkään ei ole aikatauluja. Ei yhtään koealuetta luettavana, buffettipullaa leivottavana, treenikassia pakattavana tai Wilma-viestiä kuitattavana. […]
Tyypit on ihan lomalla
Nämä lomat on pahoja. Sattuu niin sanotusti omaan nilkkaan kaiken sen työn vapauden hehkuttamisen jälkeen. Nimittäin kun lapset lomailee, helposti tulee lintsattua enemmän tai vähemmän itsekin. Työmoodia on vaan pirusti vaikeampi pitää yllä, kun muut maleksii yöpaidoissaan puoleen päivään. Uskomattoman kaunis aurinkoinen talvikelikään ei varsinaisesti houkutellut dataamaan, joten aika harakoille valui tämäkin päivä, vaikka lomailla […]
We’ll always have Tampere
Viime viikolla multa pääsi vanha kunnon stressi-itku. Liikaa tekemistä, liian vähän aikaa. Viestejä ja pyyntöjä tipahteli joka suunnasta ja lopulta kamelinselkä vaan napsahti. Valutin ripsarit poskille ja niistin ahdistuksen vettyneeseen paperimyttyyn. Tuntui, etten jaksa enää hetkeäkään. Perjantaiksi olin luvannut vihdoin ja viimein mennä Emmin luokse Tampereelle. Vanha minä olisi varmaan ahdistuksissaan perunut koko reissun, mutta […]
Kehu niin että tuntuu
Mun lapsuudenkodissani ei yleensä juuri kehuja jaettu. Ei vaan ollut tapana. Eikä varmasti oltu ainut perhe, jossa tuollainen mukavien asioiden esilletuominen ei vaan ollut koskaan juurtunut tavaksi. Vanhempani ovat niiden vuosikymmenten lapsia, jolloin annettiin mieluummin vitsaa kuin kehuja, joten mallia ei itsetunnon nostatukselle tai ihan muuten vaan positiivisten asioiden sanomiselle ollut. Niinpä olen itsekin ollut […]
Tulkoon valkeus
Oli jo aika pitkään tässä taas harmaata. Taivas roikkui matalalla ja kaikista luonnon harmaan sävyistä olisi varmaan löytynyt oiva väri myös olohuoneen seinämaaliksi, jos oikein olisi etsinyt. Tammikuu on vuodesta toiseen vuoden rasittavin kuukausi, pitkä, tahmea ja väsynyt. Helmikuuhun tultaessa on niin helpottunut edellisen kitukuukauden päättymisestä, että valoisamman ajan huomaa vasta lyhimmän kuukauden puolivälissä. Tänä […]