Ees yks pieni marsu?

Meillä käydään aina tasaisin väliajoin keskustelua lemmikeistä. Tai pikemminkin siitä, miksei meillä lemmikkejä ole. Vetoan kerta toisensa jälkeen allergiaan, josta sekä minä, että niiskuttava esikoinen kärsimme. Vaan ei auta. Pienin kiharapää on vienyt ajatuksen pidemmälle ja ratkaissut ongelman jo useampaan kertaan. Kas näin: Lapsi: Mutta entäs vaan pieni marsu? Te voisitte pysyä poissa sen tieltä. […]

Tällä viikolla…

… on kyllä tullut juostua kertakaikkisesti tuli persiin alla. Tänään oonkin sit puuskuttanut koko viikon edestä, tosin lähinnä eilisten, hippasen rankaksi muodostuneiden teatterikipaleen hautajaisten johdosta. Terkkuja vaan kovasti kaikille, joiden kanssa eilen tuli jutskailtua! Muutoin tällä viikolla… – oon muistanut olevani sekä onnekas, että onnellinen – oon koittanut muistaa mennä ajoissa nukkumaan – epäonnistunut yrityksessäni […]

Ja pipa lens!

Nimittäin jollekin toiselle. Näissä arvonnoissa on toisinaan sitä ongelmaa, että voittaja saattaa jäädä vallan hukan teille. Niin tälläkin kertaa. Mutta eipä hätää, täähän tietää taas uusia tsäänssejä teille muille! Ei siis muuta kuin arpomaan uusiksi. Ja voittaja on… … Jenni Heiskanen, Heiskasen Jenni! ONNEA! Ota meikämutsiin kipinkapin yhteyttä, joko yksärillä facessa tai säpolla nakitjamutsi@gmail.com, niin […]

Sopiva ikä.

Tiedättehän te ikäkriisit. Ne tulee helposti yllätyksenä ja pyytämättä, nappaa otteeseensa ja yht’äkkiä huomaatkin viimeiset puoli vuotta vahdanneesi lisääntyneitä ryppyjä silmäkulmissa ja pelänneesi hallitsematonta virtsankarkailua, joka kohta on kuitenkin väistämättä edessä. Mulla oli ehkä Pohjois-Euroopan rankin kolmenkympin kriisi. Se alkoi pikkuhiljaa 27-vuotiaana ja raivasi tiensä aina kolmekakkoseksi asti. Viisi vuotta enemmän tai vähemmän omien ratkaisujen, […]

Lörgadsmyyssii, perunamuussii.

Taidan jossain tuolla blogin esittelylehdellä todeta, että koen parhaaksi sisustusvinkiksi siivoamisen. Ja pakko tuo on jälleen kerran allekirjoittaa. Viimeiset pari viikkoa ollaan taas lähinnä juostu eteisen läpi ja suurimmat villakoirat vaan napattu jo 1-vuotiaiden hallitsemalla pinsettiotteella mukaan ja tipautettu ohimennen roskikseen. Yksikään lelu tai vaate ei myöskään ollut tuona aikana löytänyt omalle paikalleen, joten hyvin […]

Metelisopasta nakkimutsiksi, blogimatkani tähän asti.

Mä saan aina tasaisin väliajoin kuulla kummastuneita kysymyksiä siitä, miksi ihmeessä bloggaan. Tai vain suoranaisia toteamuksia “sä olet sitten valinnut tollasen julkisen tavan ruotia elämääs”. Ja niinhän mä olen. Enkä osaa kovin tyhjentävästi edes vastata tuohon ensimmäiseen kysymykseen. Eniten tää on mulle kai joku omituinen terapiamuoto. Tänne saan usein purettua sanojen muodossa päässä vaeltelevia ajatuksia. […]

Hyvän mielen eväät.

On taas viime aikoina mennyt, etenkin kiireestä ja väsymyksestä johtuen vähän sellaselle narina-linjalle tää bloggailukin. Mutta kuten jo tiedättekin, blogi peilaa mutsin fiilareita aika täydellisesti. Jos pää on irti, väsyttää, kiiruttaa ja vituttaa, mun näppis on hirveen huono kirjottamaan hattaraa. Eikä varsinaista hattaraa kyllä tule nytkään, vaikka huomaankin olevani tosi paljon paremmalla mielellä, kun pakollisia, […]

Ainiijoovaimitävaitäh?

Mun lapset on ollu entisissä elämissään jotain sirkuskiertolaisia. Tai apinoita. Nuppeja ja nahkoja. Älämölöilijöitä. Ainakin viimepäivien perusteella. En tiedä miksi toi apinuus on nyt korostunut. Oonko ollut viime aikoina enemmän ajatuksissani, kuin normaalisti, vai ehkä vaan kotona lasten kanssa pidempiä aikoja, kuin “entisessä” arjessa. Mutta jumalauta ne hyppii seinille! Puhuu päällekkäin, makaa päällekkäin, tappelee, kitisee, […]

Mitäs sitä ihminen… lomalla.

Saaks sanoo… Mua on tänään vähän vahingossa pikkiriikkisen alkanu jouluttaa. Se on tää rauha. Se on noi kynttilät. Se on tää hämäryys. (ei mun, vaan ulkoilman) Mä oon tänään kuitenkin huomannu ajattelevani muutaman kerran jouluasioita. Sillai hyvässä hengessä. Tekis mieli pätkäyttää glögit tulille ja askarrella muutama joulutorttu. Ehkä mä kuitenkin himmaan vielä. Eiköhän tää jouluttelu […]

Sit mä olin ihan et nyt mä alan lenkkeillä.

Oi kesä. Jäätelöt, sidukat, makkarat, löhöily. Niin kaunista ja rentouttavaa kuin tuo kaikki onkin, syksyn tullen hyvien muistojen lisäksi löytyy “yllättävät” viisi lisäkiloa. Perseestä. Okei, seittemän. Hieno homma. Kun aikansa tuskailee kiristävien vaatteiden kanssa, vetää napaa sisään ja valitsee kaapista tyköistuvien sijaan ylleen sitä loimi-osastoa, sitä on kovin päättäväinen. Lenkillehän tässä on mentävä! Onneks on […]