Minä en pidä viherkasveista. Tai oikeastaan pidän. Ne perhanat eivät vaan pidä yhtään musta. Kuinka monta kertaa olenkaan vierailleni sanonut, ettei kukkia tarvitse kylään tullessaan tuoda. Ja yhtä monta kertaa, että jos tuotava on, niin ainakin sitten leikkokukkia. Kun niillä on se tietty elinajan odote. Nuppu, kukoistus ja kuolema. Luonnollista ja helppoa. Niistä voi nauttia […]
höpöhöpö
Ja sitten tuli lauantai…
… jolloin ei ollutkaan mitään. Lapset hajaantuivat yllättäen maailmalle ja me huomattiin olevamme kaksin. Hilpastiin terassille pizzalle ja vielä merenrantaan jäätelölle. Yllätyksellinen kahdenkeskinen iltapäivä kruunautui pienillä päiväunilla. Ihana, rentouttavan huoleton parituntinen. Yritin (ja ehkä onnistuinkin) olla murehtimatta tekemättömistä hommista. Niitä kun on joka tapauksessa aina, murehti tai ei. Lisäksi ajattelin jatkaa loppupäivänkin valitsemallani rentoilu-meiningillä. Huomenna […]
Halloumi, my man!
Sellasta oon miettiny, että miksi halloumia tulee syötyä ainoastaan kesäisin? Tuo ihana, venyvä, suolainen grillijuusto kun paistuu pannullakin ihan mallikkaasti. Mutta onhan grilli aina grilli. Varsinkin hiilillä. Tupareissa askarreltiin tarjolle simppeliä, hedelmäistä halloumi-salaattia. Usein yksinkertaiset jutut vaan toimii parhaiten. Tämä uppoaa ainakin meitsille ja hyvin näytti maistuvan juhlaväellekin. Hedelmäinen halloumi-salaatti Kerä tai pari revittyjä salaatinlehtiä […]
Olipas. Jopas olikin!
Kyllä Tampere oli meille jälleen kerran hyvä. (lukuunottamatta yhtä urheilukauppaa, joka ei myynyt meille koristossuja, kun “ne on kaikki nyt laatikoissa tuolla varastossa”) Mutta en mä mitään Uhanoita ehtiny metsästää. Tai muutenkaan kaupungilla pörrätä. Sen sijaan ehdittiin tiivistyä porukkana korisvanhempien kanssa. Kannustaa poikia kentän laidalla. Tilata, syödä ja maksaa 12 valkosipulikanaa ja yksi kanakori reilussa […]
Lomansesteri!
Nyt pitäis melkein laittaa Popedaa soimaan. Tai jotain tamperelaista suamirokkia ny ainakin. Koska kesän toinen lomaviikko alkoi juuri! Koska huomenna mä pääsen pitkästä aikaa mun Tampereelle! Koska viikonloppu on täynnä koripalloa! Voisko asiat enää paremmin olla? Mä olen nyt kesällä melkein kasvanut läppäriin kiinni. Ja jos nyt en kokonaan meinaakaan koneetta lomailla, ajattelin ainakin avata […]
Minä kysyn, mies vastaa
Bongasin tuolta Anna-Marian naapuriblogista hauskan oloisen haasteen. Yleisestihän oon aivan umpisurkea näiden haastehommien kanssa, mutta ajattelin, että tämäpäs onkin letkeä. Saa kuulla, että mitä kaikkea se mies minusta tietää. No riitahan siitä tuli. “Jaa purjoo?! Sanoiksää purjoo? Ethän sä tunne mua yhtään!” ja ihan perus “eksä ny mitään muuta keksiny” saattoivat esiintyä tämän polttelevan keskustelun […]
Voi kesä!
Ihan hassua, että kesä on jo näin pitkällä. Elokuu kolkuttelee ovella ja pikkuhiljaa olis pakko edes puolikas ajatus suoda koulutarvikkeiden hankintaan ja kuopuksen koulumatkan harjoitteluun. Omituista, kun tuntuu ettei kesä ole oikein missään kohtaa ehtinyt kunnolla alkaakaan. Toisaalta niistä pienistä aurinkoisista hetkistä on sitten koittanut nauttia ihan erityisellä pieteetillä, kun niitä on niin harvakseltaan ollut. […]
Tyttöjen ilta
Kun pojat on poissa, tytöt hyppii pöydillä. Tai ainakin nautiskelee olan takaa! Pätkäpoika luuhailee kavereidensa kanssa ja isompi miespuolinen lähti viereisen pitäjän maalaisfestareille Karjurockiin. Ja mitä tekee tytöt? No lastaa pöydän täyteen herkkuja suklaasta, herneiden kautta juustonaksuihin. Sekä tietty mansikoita ja jäätelöä. Viaplaylta Riemukas Robinsonin perhe ja pehmeä sohva. Esikoinen varasi vielä myöhemmälle illalle toisenkin […]
First world problems
No jo on perkele. Joskus ihan minimaalisen pienet asiat katkoo kanankaulan. Usein just sellasena perustiistaina, jauhelihan ruskistuksen, lasten taukoamattoman puheripulin ja tiskikoneen täyttämisen lomassa. Ni siihen tulee jumalauta tää tölkki jotain aukomaan päätä. Ja minä väännän. Rutistan. Revin. Ruttaan. Raastan. Riepottelen. On lähellä, etten iske jopa purukalustoani kiinni tölkkiin. Eikä tuo helkkarin muovinokka vaan irtoa […]
Maailman vihatuin äiti
Kun on maanantai, jolloin housut repee (ei pelkästään kuvainnollisesti ja kyllä, mistäs muualta ku haaroista), maailman huonoimman äidin osa tuntuu erityisen raskaalta. Ilmeisesti tänään on se päivä, kun lapsetkin tajusivat palanneensa kotiin. Tylsään, ärsyttävään himaan, missä kukaan ei a.) osta ruokaa, b.) tee ruokaa c.) välitä lapsista. Paikkaan, jossa asuu “maailman idiootein äiti” (suora lainaus) […]