Tiedättekö, välillä mulle tulee sellainen vähän hassu olo. Mä olen kirjoittanut tänne auki osin syvimpiä ja ahdistavimpia tuntojani aina yksinäisyydestä parisuhteen vaikeuksien kautta vanhemmuuden kipuiluihin. Toisinaan joku ääneen ihmettelee, miten uskallan tai kehtaan. Olen kuitannut asian joskus yksinkertaisuudellani, toisinaan olkia kohauttamalla. Vaikka saatan olla kova juttelemaan muuten, vaikeista asioista puhumista en ole koskaan hanskannut. Mulle […]
hiukset
Hiuskriisi vol. 437
Rakkaat nakkimuijani, on taas puolivuosittaisen hiusosion aika. Hetken aina menee hyvin, toiseen hetkeen ei ehdi/jaksa ajatella koko hiuskypärää, mutta sit tulee se ratkaiseva hetki, kun tyvikasvu hipoo viittä senttiä ja ne harmaatkin alkaa sojotella sieltä ihan yllätyksenä ja pyytämättä. Nyt on se hetki. Kaiken päälle nyt on vielä vähän kiirekin. Se kampaaja kun onkin jo […]
It’s hair o’clock!
Tervetuloa Päivin kriisisalonkiin! Tilanne on varsin perinteinen; huomenna kampaaja, mutta ihan ei tiedä, mitä haluaisi. Takaisin tummaan vai jopa aste vaaleampaan? Kasvatusmoodilla vai pätkäistäänkö reilusti? Pitkästä aikaa otsis, vai kannattaako, kun sen on juuri saanut kasvatettua pois? Mä olen kuontaloni suhteen kovin vaihtelunhaluinen. Kun käyn kampaajalla, haluaisin mielellään aina jotain näkyvää muutosta, enkä pelkästään “lait […]
“Ku mä haluisin taas vähän vaaleempaa…”
Mä melkein aistin kauhun kampaajani silmissä, aina silloin harvakseltaan, kun liikkeen ovesta sisään astun. Toisinaan päästän hänet helpommalla ja olen ihan vaan leikkuun tarpeessa. Aina silloin tällöin ilahdutan häntä kysymällä arasti “mites se värinpoisto…?” Kampaajallahan käyn nöin ylipäänsä liian harvoin. Herään siinä vaiheessa, kun böögin tilanne on lähellä katastrofia, kahden viikon kuluttua siitä muistan varata […]
Letittäjät
Juuri kun mä olen jotenkin saanu itseni vakuuteltua siitä, että oon ihan kohtalainen äiti vaikken askartele omaa saippuaani, säilö kurkkuja, marjasta tai vala lasten kanssa kynttilöitä, löytyy uusi rima ylitettäväksi. Tai mun kohdalla alitettavaksi. Nyt ne letittää. Kaikki some-kanavat pullistelee toinen toistaan upeampia palmikoita, idyllisiä, ylivalottuneita kuvia, hymyjä ja yhdessäolon riemua. Nämä näppäräsormiset äidit ahertavat […]
Tukkajuttu
Hiuskriiseilyni jälkimainingeissa sain lopulta varattua ajan kampaajalle ja rohkaistuin kuin rohkaistuinkin pätkäisemään löysän takapiiskani rikottuun polkkaan. Pari viikkoa olen saanut uuteen tukkaan nyt totutella ja kyllä mä vaan tästä lyhyemmästä tykkään. Toki pidemmässäkin on puolensa, mutta jotenkin tää on enemmän mun. Ja oon myös tottuneempi laittamaan lyhyttä. Lupasin teille jossain vaiheessa parempia kuvia, joten tässä […]
Hiuskriisi
Äh! Ei musta taida olla enää hiuksia kasvattelemaan. Viime syksynähän päädyin pätkäisemään mun mittarilla pitkiksi kasvaneet hiukset “ministeripolkkaan”. Tuosta ministeripituudesta tykkäsin tosi paljon. Mutta äkkiäkös se taas venähti. Koin pikkuhiljaa ikävää pidempää tukkaa kohtaan ja päätin antaa kasvaa. Tällä hetkellä ollaan siis siinä kammottavimmassa “ei minkään mittainen” -vaiheessa. Ei siis selkeä polkka, joka olisi napakka […]
Otsis!
Postaus-sarjassamme “who gives a shit” tänään vuorossa takkutukan pikaojennus! Kävin pikakampaajalla, nips naps ja taas tuli hiukan ryhtiä tähän pallonaamaan. Ja kyllä, kuvassa kaikki mahdolliset filtterit käytössä, jottei pubiruusuinen nykyolemukseni paljastuisi. Olin ihan tyytsänä tästä tukasta ja mallailin tossa, että kiva, jotain freesiä vähän. Onneksi toi kuopus kävi palauttamassa maan pinnalle. “Kyllä mullekin isompana kasvaa […]
Back to bl.. tai brown ny ainakin.
En muista oonko kertonut teille, kuinka onneton olen käymään kampaajalla? No vaikken tätä faktaa olis muistanutkaan jakaa, huono olen. Mikä on tietenkin säälittävää, varsinkin kun kampaajia lähipiirissä kyllä riittää. Mutta niin riittää rahanmenoakin. Ja sit on se saamattomuushomma. Että jos ei kahteen kuukauteen oikeesti muista varata aikaa tukkatohtorille, saa luvankin kärsiä hävyttömän tyvikasvun häpeästä. Nyt […]
Vadelmadippiä latvoihin – astetta coolimpi mutsi vai menetetyn nuoruutensa perään haikaileva hölmö?
Mulla on jo aika iso lapsi. Se seuraa valtavirtoja, tilailee Youtube-kanavia ja on tietenkin just niin vaikutteille altis, kuin kohta 12 -vuotiaan kuuluukin. Neitokainen aloitti yksi ilta varovasti, että kun ois hienot sellaset värikkäät hiukset. Tai siis latvat. Niinku tiäkkö. Jotkut pinkit tai turkoosit tai sellaset. Ja koska mulla on hämärä menneisyyteni karkkivärihiusvärjääjänä (yläasteella, vihreellä), […]