Aloitetaan nyt vaikka sanomalla, että minä, jonka ei enää koskaan tämän jälkeen pitänyt alkaa yrittäjäksi, olen oikeasti enemmän kuin tyytyväinen vallitsevaan työtilanteeseeni ja tapaan, jolla saan töitä tehdä. Siis yrittäjänä olemiseen. Ja tätä en olisi uskonut koskaan sanovani, kun kauppani oven joskus suljin. En vieläkään myönnä olleeni katkera, mutta aika loppu olin. Ja tietysti pettynyt. […]
elämä
Ihanan synkkää! Parhaat Netflix-sarjat syksyyn
Meillä katsotaan nykyään ihan hurjan vähän tv:tä, niin kuin varmaan monessa muussakin huushollissa. Useimmat lemppariohjelmat tulee tsekattua suoratoistopalveluista silloin, kun sopiva väli arjesta sattuu löytymään, ja usein katselu venahtaa maratonin puolelle, kun joku sarja vie kunnolla mukanaan. Meidän huushollissa maratoneja haittaa vähän mun iltaunisuuteni (kello on nyt 19.41 ja olen aivan valmis pehkuihin), joten arki-iltaisin […]
Perusasioiden äärellä
Olen luontaisesti aika kova kelailemaan asioita. Siihenhän tämä koko blogitouhukin perustuu. Saan jonkin ajatuksen, jonka pyörittelen ensin päässäni pyöreästä soikeaksi ja takaisin, ja lopulta tuuttaan sen kaikkien nähtäville tänne. Vaikka tietysti on valtavasti myös ajatuksia, jotka eivät koskaan tänne blogiin asti päädy. Liian henkilökohtaisia, vaikeita tai ahdistavia. Ja joskus on sellaistakin aikaa, että ajatukset eivät […]
Nolottaa olla minä
Onko teille koskaan käynyt niin, että olette ärsyyntyneet itseenne? Koska mulle on. Enkä tarkoita nyt niitä tasaisin väliajoin nurkan takana väijyviä ruma-tyhmä-läski -päiviä, vaan tiettyihin luonteenpiirteisiin tai omiin maneereihin kyllästymistä. Sitä, kun huomaa käyttävänsä jopa painotuksiltaan samoja lauseita omille muksuilleen, joita itse kuuli omilta vanhemmiltaan tai kiemurtelee jälkikäteen häpeästä, kun ei taaskaan osannut olla hiljaa, […]
Tampereella tärppää – vinkit irtiotolle Suomen kodikkaimmassa kaupungissa
Te, jotka blogin somekanavia ahkerasti seuraatte, tulitte varmasti huomanneeksi, että visiteerasin pari viikkoa sitten Tampereella. Huinin tuossa Pirkanmaan helmessä kaksi kokonaista päivää Visit Tampereen vieraana* ja keräilin reissulla yhtä aikaa sekä ajatuksiani että ihania kokemuksia talletettavaksi pitkän talven varalle. Tampere ei kaupunkina ole mulle suinkaan vieras, vaan hyvin rakas paikka, joka oli myös kotikaupunkini kahdentoista […]
Syyllinen kunnes toisin todistetaan
Säpsähdän hereille paniikinomaisesti henkeäni haukkoen. Hapuilen puhelintani yöpöydältä – olen varmasti myöhässä jostain. Kellotaulussa seisova 8.32 ravistelee viimeisetkin unihiekat ja ponkaisen kompastellen ylös. Marssin määrätietoisesti kahvinkeittoon, väännän radion päälle ja pukeudun kiireesti. Ei hätää, hereillä ollaan, ahkerana, valmiina, reippaana. On torstaiaamu, jolloin mitään sovittua aamupäivälle ei ole, vaan aikataulut painottuvat vasta myöhäiseen iltapäivään. Edellisiltana olen […]
Välillä on hyvä olla yksin
Mä olen aina viihtynyt itseni kanssa, siis yksin. Lapsena en kokenut lainkaan ongelmalliseksi keksiä vain itse itselleni tekemistä ja yksinoloa olen siitä asti myös vaalinut. Olen aina tarvinnut tilaa ajatuksilleni, sellaista tyhjää joutenoloa. Hetkiä, jolloin kukaan ei kaipaa, vaadi tai tarvitse. Ehkä juuri senkin takia pikkulapsivuodet tuntuivat niin takkuisilta ja ahdistavilta. Kun ei ollut mahdollisuutta […]
…ja tulos seitsemän oikein on
Onpa ihan kertakaikkinen ilo huomata, että tasan seitsemän arkiviikon jälkeen perheemme on napannut tuttuun tapaan kokonaisvaltaisessa säätämisessä jättipotin ja onnistunut kokemaan lähes kaikki “näihin mä valmistaudun kyl sit nyt kunnolla” -arkitilanteet. Vastoin varsin toteuttamiskelpoista superarki-suunnitelmaani, emme ole teinin kanssa kovinkaan usein pururadalla toisiamme halailleet ja ne perkeleen hyllytkin on vielä paperoimatta. Tämän kaiken sijaan olemme […]
Sattumaa vai jotain suurempaa?
Jotakuinkin 3,5 vuotta sitten olin lähes varma, että meille tulee avioero. Sinä keväänä kirjoitin ensimmäisen version tästä. Sen loppu oli erilainen kuin tuon lopullisen, vasta kahdeksan kuukautta myöhemmin julkaistun kirjoituksen. Ihminen, joka tunsi mut kaikkein parhaiten, johon luotin kaikkein eniten, jota olin valtaosani elämästäni rakastanut enemmän kuin mitään muuta, oli parin vuoden aikana ajautunut huomaamatta […]
Ystäväni alakulo
Ei saa jarruttaa. Menen kovaa, pidän yllä vauhtia, jotta en vain ehdi pysähtyä. Painan kaasua, kun pitäisi jo ymmärtää hellittää. Haalin maat ja taivaat. Kauhon lautaselleni tehtäviä, jotka eivät siihen kuulu. Puutun, pidän kiinni, roikun. Antakaa minun tehdä. Pitäkää minut mukana. Älkää päästäkö minua tyhjään. En uskalla kokea tyhjää. Olen koko ikäni kamppaillut alakuloisuutta vastaan. […]