Ollaan yht’äkkiä siinä pisteessä, että pienimmäisellä kiharapäällä on enää yksi päiväkotipäivä jäljellä. Yksi. Kaikkien niiden itkuisten, kiukkuisten ja väsyneiden aamujen jälkeen. Pukemisten, riisumisten ja kurahousujen. Kolmen lapsen hoitomaksurumban. Kellon perässä juoksemisen. Kaiken jälkeen enää yksi. Meidän jokainen lapsi on ollut päiväkodissa, tämän viimeisen “ura” alkoi vauvalassa jo 1-vuotiaana. On ollut vatsatautikierteet, täiepäilyt ja ristiriitoja kavereiden […]
elämä
Kumman vuoro?
Muistan vielä tosi elävästi, kun lapset oli pieniä, siis oikeasti pieniä, sellasia vaippahousupieniä. Olin useamman vuoden kotiäitinä, tuupin milloin minkäkin kokoista vaunua kotoa puistoon, puistosta kotiin ja takaisin. Eestaas. Päivät koostuivat lähinnä vaippahommista, syöttämisestä, nukuttamisesta ja vahtimisesta. Kaikki päivät. Kelloa vahtasin aina. Kun helpottava avainten rapina kuului vihdoin viiden maissa ovelta, tiesin taas selvinneeni yhdestä […]
Perinteet äidin tiellä pitää
Mitä useampi lapsi, mitä hektisemmäksi arki muuttuu, sitä tärkeämmäksi muodostuu tietyt hyvän fiiliksen perinteet. Sellaset omat jutut ja ystävien kanssa toteutettavat hömpöttelyt. Vaikka kyseessä olisi vain kerran vuodessa tapahtuva kokoontuminen, aina aikataulua sumpliessa sen huomaa; yhteistä hetkeä on kovin vaikea löytää. Mutta juuri siitä syystä perinteistä pidetään kiinni kynsin hampain. Sopiva päivä valitaan vaikka puoli […]
Minä kysyn, mies vastaa
Bongasin tuolta Anna-Marian naapuriblogista hauskan oloisen haasteen. Yleisestihän oon aivan umpisurkea näiden haastehommien kanssa, mutta ajattelin, että tämäpäs onkin letkeä. Saa kuulla, että mitä kaikkea se mies minusta tietää. No riitahan siitä tuli. “Jaa purjoo?! Sanoiksää purjoo? Ethän sä tunne mua yhtään!” ja ihan perus “eksä ny mitään muuta keksiny” saattoivat esiintyä tämän polttelevan keskustelun […]
Ihanan tavallinen oivallus
He ovat taas täällä! Elämä on palautunut alle vuorokaudessa normaaleihin uomiinsa. Eteinen on väärällään kenkiä, tiskipöytä notkuu kerran käytetyistä vesilaseista, vessanovia paiskotaan aamutuimaan, irvistellään mun kesäkeitolle, tivataan seitsemästi päivässä mitä on ruoaksi ja nahistellaan, jos aihetta on. Tai oikeastaan varsinkin, jos ei ole. Ja voi, kuinka ihanan tavallista, turvallista ja onnellista tämä onkaan! Viikossa sai […]
Ihan pakko miettiä
Heräsin tänään kahdeksalta. Aamuna, jolloin olisin saanut nukkua vaikka puoleenpäivään. Raotin silmiäni, väsymys painoi ja huojentuneena ajattelin kuinka vielä voin jatkaa unia. Kunnes se tuli sieltä. Ajatus. Kun ensimmäinen ajatus tulee, sitä harvoin on mahdollista pysäyttää. Ensimmäinen johtaa toiseen, joka taas seuraavaan ja sitä seuraavaan. Vaikka jäsenissä vielä painaisi, uni on kaikonnut. Kun on niin […]
Kiukkumuija
En tiedä, onko nämä nyt jotain kuuluisia naiseuden iloja, vai olenko se vaan minä. Tästä päivästä ei ole tullut yhtään mitään. Ärsytys hiipi kaveriksi pikkuhiljaa jo eilen illalla, täysin yllättäen ja ihan yhtä pyytämättä. Ilman sen kummempaa syytä. Nyppi vaan aivan julmetusti. Usein uni auttaa. Aamulla herää eri fiiliksillä ja voi aloittaa päivän ikäänkuin alusta. […]
No aijaa kui siistii!
Kun muksut on poissa, porukat hyppii pöydillä. Lapset kurvasivat eilen vaarin kyydissä lomareissuun klo 16.34. Meikä oli täydessä tällingissä kavereiden pihakemuissa klo 17.15 ja samaan aikaan mieskin marssi tikkataulu kainalossa frendiensä kanssa kesäkisoihin. Lisäksi ollaan: – naurettu itsemme tärviölle – juotu useampi pullo kuplajuomaa – ihmetelty kuplien nousemista otsikkoon – tanssittu keskinkertaisen virkamiesbändin tahdissa Hot […]
Jag tror, jag tror på sommaren
Kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa! Pikkutyypit dyykkas pelottomasti hyytävän kylmään veteen, me vanhukset lojuttiin rantsussa. Minien kasvot on vihdoin saaneet päivetystä, vanhimman pieni nenä täyttyy pisamista ja jostain syystä nuo tuntuvat aina kesäisin kasvavan kuin ruohot. Huomenna pakataan muksut autoon ja lähetetään viikoksi mummun soppakattilan ääreen. Vanhempien hunninko alkanee sillä kellonlyömällä, kun auton perävalot […]
Ei se väärin oo! Vai onko?
Tänään se vihdoin varmistui! Viikon kuluttua koittava viikon mittainen vapausjakso. Talvisena arki-iltana pyykkivuoren alla haaveiltu tähtihetki. Viikko ilman lapsia! Vaikka soosoo. Eihän sellaista saa odottaa. Ennemminkin pitää etukäteen kärsiä ikävää ja murehtia, kuinka sitä ikinä pärjää kokonaista viikkoa ilman tappelevia ihastuttavia apin… herranterttuja. Miten ihmeessä selviytyy pienemmistä pyykkikasoista, aterioista joissa saa olla pilkkuja, itse päätetystä […]