Tämä on ollut jotenkin ihan poikkeuksellisen kiva joulu. Harvinaista kyllä, mulla ei ole nyt vielä yhtään kiire pois tästä joulutunnelmasta. Lomalla saattaa toki olla osuutensa asiaan, mutta mielelläni nyt viivyttelen tässä tunnelmassa ja oman perheen kesken, omien seinien sisällä. Jotenkin fiilis on ollut entistä rennompi tänä jouluna. Olen kyllä siivonnut, kokannut ja koristellut, mutta paljon […]
elämä
Aikaa. Lisää aikaa.
Mietin tuossa tänään kotiin kävellessäni, että vuosi alkaa ihan todella olla jo lopuillaan. Reilun viikon kuluttua kilistellään jo uuden vuoden alkamisen kunniaksi ja opetellaan muutama viikko kirjoittamaan päiväyksiin vuosi 2016. Useamman viikon, ehkä kuukaudenkin ajan olen tiennyt, että viimeistään vuodenvaihteessa asioiden on muututtava. Jo liian pitkään olen puskenut eteenpäin jaksamiseni äärirajoilla. Että kunhan tämän ja […]
“Me ollaan sovittu ettei lahjoja…”
Hirmuisen monesta suunnasta on viime vuosina kuulunut tätä. Että ei me aikuisten kesken vaihdeta lahjoja, kun lapsille vaan. Ja mä tunnen itseni joka kerta teini-ikäiseksi hölmöksi, kun en ymmärrä. Tai ymmärrän toki, mutta olen vaan ehkä eri mieltä. Eikö tämä aikuisuus ole muutenkin ihan tarpeeksi tylsää, vastuullista ja ahdistavaa? Miksi tällaiset vähäisetkin ilahduttamisen hetket sovitaan […]
Tulihan se sieltä
Vihdoin. Joulufiilis on laskeutunut Uskolaan. Tenavat hakivat aamulla ihan itsensä näköiset ja toinen toistaan hienommat välitodistukset ja pääsivät hyvin ansaitulle joululomalle. Joulusiivous on puserrettu pois alta (huomattavasti leväperäisemmin kuin aiemmin, mutta tarpeeksi hyvin) ja huomenna pojat lähtee kuusimetsälle. Pari työpäivää, muutamia rästihommia, jokunen lahja ja ruokien valmistelu. Sitten saa joulu tulla. Ja loma. Meillä on […]
Marttyyriäidin juhlakuvat
Niin. Kun oli semmonen koulun joulujuhla tänään. Siinä mielessä ainutkertainen, että tänä jouluna kaikki lapset ovat ekaa, ja vikaa, kertaa samassa koulussa ja samassa juhlassa. Ah, helpotusta, kun koko lössi puetaan vaan kerran aavistuksen parempiin tamineisiin ja suitaan tukat kuntoon. Kaikkien enkelitaivaat kuullaan kerralla ja koko protokolla on tunnissa ohi. Liikuttaviahan nämä juhlat ovat, mutta […]
Ei aina Kimbleä!
Knoppitietona (erittäin tärkeänä sellaisena) minusta mainittakoon, että vihaan Kimbleä. Sitä lautapeliä. Turha kysyä miksi, koska en osaa perustella sitä mitenkään. En vain voi sietää sitä. Pelkkä noppakuplan pamauttelu aiheuttaa päänsärkyä. Yök. Ja nythän nämä meidän lapsukaiset on innostuneet lautapeleistä. Mikä olis tietysti huippukiva juttu, jos ehdottaisivat edes kerran viikossa jotain hauskaa peliä. Oon koittanu ehdottaa […]
Moi rakas, muistatko mua?
Tänään se tapahtui. Työkaverini sai syntymäpäivänsä kunniaksi kukkalähetyksen töihin. Mieheltä. Olin ihan vilpittömästi tosi iloinen tämän sankarin yllätyksestä ja ilahtuneesta leveästä hymystä. Vastarakastuneen parin onni on niin täynnä tunnetta ja elämää. Suloiset, ihanat. Tietysti (luonnollisesti) asiasta oli kateellisen akan katkeruudella kotona ohimennen mainittava, vaikka eihän tuollainen ikinä mihinkään vaikuta. Paitsi siihen, että miestä vituttaa, kun […]
TipTap, NouNou
En muista yhtään vuotta, jolloin tässä vaiheessa joulukuuta olis ollut joulu tässä huushollissa näin levällään. Ei valoja, ei koristeita. Tossa noi kainalolta haisevat trikoopyykit roikkuu kuivumassa keskellä olohuonetta ihan niinkuin koska tahansa muulloinkin. Jouluisin asia näillä huudeilla taitaa olla jääkaappiin kuivahtanut Saarioisten äitien tekemä maksalaatikon puolikas. Jouluminäni kärsii, mutta arkiminäni on niin loppu, ettei se […]
Pienis paukuis
Ja tapahtui niinä päivinä, että mutsilta meni selkä. Eikä ihan missä tahansa tilanteessa, vaan aamulla noustessani vessanpöntöltä. Aavistuksen juhlava olo tässä, kuulkaa! Suoriuduin kuitenkin tänään jollain ilveellä bussiin ja kouluun ja vielä takaisinkin. Äsken pääsin vihdoin kolmiolääkkeilleni ja sohvan lämpimään syleilyyn. Jäänen henkiin. Lähinnä siis vaan ärsyttää. Puolitoista vuotta lähes oireettomana ollut välilevyongelma siis otti […]
…ja anteeks, milloin tämä tapahtui?
Tiättekö, ku joskus tulee sellasia yht’äkkisiä oivalluksia ihan tavallisen arjen keskellä. Ihan normisti rimpuilee kuukausitolkulla menemään ja yllättäen havahtuu vaikkapa siihen, että mun lapsi on kasvanut ihan huomaamatta ja lupaa kysymättä tosi isoksi. Ensin huomaat luovuttavasi aavistuksen puristavat tennarit sen käyttöön. Seuraavaksi se ilmoittaa lainaavansa sun huivia ja “sitä yhtä pikkulaukkua”. Kohta seisot sen kanssa […]