Mun kotiseuturakkauteni tuskin on jäänyt blogia säännöllisesti lukevilta huomaamatta. Kun kuusi vuotta sitten muuttokuorma pysähtyi tämän keltaisen talon pihalle, tunsin tulleeni kotiin. Omalla tavallaan jääräpäisen ja jämähtäneen, toisaalta ystävällisen ja kauniin yhteisön syliin. Mutta jumalauta, että joskus tekis mieli hakea rautakaupasta kassillinen spray-maalia, kirjoittaa haparoivin aakkosin joku alatyylin haistattelu näkyvimmälle mahdolliselle paikalle ja painua hiivattiin. […]
elämä
Kun puutalokaupungissa palaa
Päätettiin eilen miehen kanssa napata pari tuntia kahdenkeskistä aikaa ja käydä syömässä. Palailtiin kotiin siinä yhdeksän tienoilla ja kun auto kotikadulle kurvasi, sanoin että nyt kyllä taivaanrannassa loimottaa omituisesti. Mäen toiselta puolelta nousi keltainen taivas ja näytti aivan kuin siellä palaisi. Mies siinä toppuutteli, että tuskin tulipalosta on kyse, kun ei olla hälytysajoneuvojakaan kuultu, mutta […]
Möykky
Rakkaat nakkilaiseni, olen niin pahoillani, että alkuvuosi on lähtenyt blogin osalta liikkeelle hieman nihkeästi. Viimeiset pari viikkoa on olleet aikamoista tunteiden vuoristorataa. Olen käynyt jännityksen ja innostuksen huipulla, pudonnut välillä ahdistukseen ja pelkoon, lopulta pudoten kuitenkin helpotukseen. En tiedä, reagoiko kroppa jännityksen laukeamiseen väsymisellä, mutta viime päivät olen ollut äärimmäisen poikki, jotenkin epänormaalin väsynyt. Olo […]
Läpi!
Paniikki-itkut joululomalla, useat epäuskon hetket ja lopputyön viimeisten hetkien eestaas veivaukset ovat nyt ohi. Reilu vuosi sitten alkanut markkinointiviestinnän oppisopimus on paketissa. Aika paljon tuo tämän päiväinen tutkintopäivä kieltämättä hikoilutti, mutta läpi meni niin että hujahti! Eikä vissiin lopulta tainnut edes tehdä tiukkaa. Nyt on tosi onnellinen olo. Ja helpottunut. Yksi asia vähemmän murehdittavana ja […]
Hei arki, mitä ihmettä?
Nyt odotin kyllä suurempaa vitutusta. Löffäysloma takana ja sit piti herätä seiskalta. Ja taas väsyttäis ja ei kerkee. Olkoonkin sitten kyse vain kaksipäiväisestä viikosta tai oikeasti rentouttaneesta lomasta, mutta näiden parin arkisemman päivän aikana on ehtinyt ilmaantua jo tosi monta hyvää asiaa. Sellasta onnellista just. Olen vähän hämilläni. Useampi puhelu ja sähköposti on saanut hihkumaan […]
Vielä viimeiset
Sinne se meni. Joulu. Ja loma. Tänään olis kai koitettava nukahtaa ennen puoltayötä (eli siis käytännössä pyöriä hiessä kolmeen) ja aamulla saatava itsensä seiskalta ylös. Talossa, jossa on helposti yön jäljiltä aiiiika vähän plus-asteita. En väitä, että houkuttelis. Pakko kuitenkin myöntää, että kuusi seisoskelee nurkassa edelleen. Toisaalta voin ehkä turvautua tähän lounais-suomalaiseen perinteeseen, jossa kuusi […]
The lista 2016
Pakko myöntää, että tämä vuosi on alkanut kohdallani aavistuksen kankeasti. Fyysinen kankeus on toki samaa luokkaa viime vuoden kanssa, käydäänhän tässä jo visusti neljääkymmentä, mutta myös henkisellä puolella kone on yskähdellyt. Olen lueskellut muiden innokkaita ja toiveikkaita ajatuksia alkaneen vuoden varalle, saamatta itse kiinni vastaavasta positiivisesta ajattelusta ollenkaan. Tuli sellanen epäröinti. Ja sitä seurasikin jo […]
Ihanaa, onnellista, kaunista, parempaa…
… alkavaa vuotta 2016! Mä meinaan tulevana vuonnakin tehdä taas joukon vaikeita (ja todennäköisesti paskoja) päätöksiä, sukeltaa vielä vahvemmin teinin kanssa selviytymiseen saatellessani esikoisen yläasteelle ja oikeastaan vaan koittaa olla. Elää suorilta käsin tuomitsematta, olla kiinnostuneempi omista asioistani, kuin muiden ja opetella ymmärtämään niitä, joiden mielipiteet eroavat täysin omistani. Toivon tietysti, että nuo päätökset osoittautuvat […]
Mikäs vuosi se tämmönen oli?
Se on kuulkaas kokonaista kaksi päivää jäljellä armorikasta vuotta 2015. Koitin tossa tämän päiväisellä Turun reissulla hiukan fundeerata, että minkäslainen vuosi tämä nyt sitten oli. Mitä tapahtui, tapahtuiko mitään ja oliko tästä nyt kellekään mitään iloa. Koska tämä bloggaajan elämä on ihan ensteks pöhköintä hommaa, jouduin tietysti tarkistamaan vuoteni kulun täältä. Enhän mä muuten mitään […]
Melkein perillä
Niin että vielä kyllä lomailen ja maanantaina sitten niitä kouluhommia. Vaan ei siinä auta, kun herää sunnuntaiaamuna kylmässä hiessä, näkymätön veitsi kurkulla. Tuli ahdistus, paniikki, epätoivo. En saa sitä ikinä valmiiksi, en osaa, teen väärin, en pääse läpi. Niinpä istuin ilman aamukahvia koneelle ja aloin paukuttaa. Välissä itkasin epätoivoiset krokotiilin kyyneleet, hälytin opettajan (joka onneksi […]