Arvatkaa, mikä on elämässä hienointa? Uudet ja odottamattomat kokemukset ja kohtaamiset. Näitä molempia oli täynnä eilinen ilta, kun sain kunnian istahtaa tähtibloggaajan rastipaikalle Marja Hintikka Livessä. Meiltä landeltahan pääkaupunkiin matkaa julkisilla rapsakat reilu kolme tuntia, odotteluineen jopa yli neljä, mutta jotenkin nautin hirmuisesti yksinmatkaamisen rauhasta. Kun kukaan ei nyi hihasta tai kysele mitä on ruoaksi, […]
elämä
Walking down the memory lane
Nyt on ihan pakko myöntää, että eilen hetkellisesti kyseenalaistin päätökseni hypätä pois päivätyöstä kikkailemaan omilleni. Aikataulut pissi ja lopulta lähdin rämpimään juttukeikalle muutaman kilometrin päähän. Yritin lähteä matkaan positiivisin askelin, mutta naamaan vihmova sade ja masentava harmaus vetivät mielialaa vähän pohjiin. Onneksi joku pikku-ukkeli takaraivossa ymmärsi ohjata mut kävelemään tuonne entiselle koululleni vanhaa, jo 80-luvulta […]
Onks mummun pakko, jos mummu ei halua?
Olen tarkoituksella vältellyt tätä aihetta jo vuosia. Isovanhemmuus. Millaista on hyvä isovanhemmuus meidän vanhempien mielestä, entä lasten? Ja onko meidän mielipiteillä ylipäänsä väliä, vai saavatko mummut, papat, vaarit ja mammat ihan itse päättää, kuinka paljon ovat mukana lastenlastensa elämässä? Tai haluavatko olla ylipäänsä ollenkaan. Sanoit niin tai näin, melko varmasti joku suuttuu, loukkaantuu ja pahimmassa […]
Että pitikin sattua
Tervehdys Varsinais-Suomen “sattuu ja tapahtuu” -osastolta! Olipahan taas sen luokan viikonloppu, että oksat pois omenapiirakasta. Viimeisen parin päivän aikana ollaan mm: – herätty kukonlaulun aikaan täyttämään ruisleipiä – jännitetty ja kannustettu pikkujätkiä koriskatsomossa aamusta iltaan – siirrytty toiseen koriskatsomoon tekemään haastattelua – ajettu seuraavaan paikkaan ottamaan haastattelua varten kuvia – liukasteltu perheooppeli melkein metikköön – […]
Räjähdys
Tulin tossa tänään miettineeksi, siinä puoliltapäivin, kun ensimmäisen kerran kurkkasin peiliin (näin sitä verkkahousuhöperöitymistä just vältetään…), että missä vaiheessa tässä on näin päässyt käymään. Peilistä ei katsonutkaan enää pirteä ja nuorekas, saati sitten nuori nainen, vaan väsynyt, harmaaihoinen ja takkutukkainen vanha akka. Silmäpusseihin olisi mahtunut säilöön vaikka yleensä taskuissa kulkevat kolikot ja tunkkaista naamaa piristi […]
Mitäs nyt kuuluu tehdä?
On vähän hassu olo. Tänään aamulla en lähtenytkään perinteiseen malliin työpaikalle, vaan heräsin, latailin tiskit koneeseen ja hörpin aamukahvia ruokasalissa (oonks kattonu hiukan liikaa Downton Abbeya?!) ruokapöydän ääressä ja hoitelin samalla verokorttiasioita, vastailin sähköposteihin, sovin tapaamisia ja koitin päättää käytänkö paperista kalenteria, kännykän kalenteria vai google-kalenteria. Lopputuloksena käytän tietysti vähän kaikkia, joten vahvaa sekoilua todennäköisesti […]
Kun vielä tulee ikävä
13 vuotta sitten tänään oli pakkanen. Niin kylmä, että kirkossa oli urut jäässä ja häämarssi soitettiin viime hetken päätöksestä pianolla. Isä saattoi mut alttarille, enkä osannut ollenkaan aavistaa, että muutamaa tuntia aiemmin heidän autonsa oli hajonnut tienposkeen ja koko reissu meinasi jäädä tekemättä. En itkenyt kirkossa. Minä, vollottajanainen. Otin miehen sukunimen pitkän pohdinnan jälkeen. Häämatkalle […]
En jää kaipaamaan
En tiedä mitä myöten ristisin käteni huomenna, kun tämä tahmea, pitkä ja rasittava tammikuu on vihdoin ohi. Melkein joka vuosi olen ollut valmis skippaamaan koko kuukauden ja siirtymään suoraan seuraavaan. Helmikuuhan on aika lyhyt ja maaliskuussa on jo käytännössä kevät. Mutta tää hiton tammi on pakko aina lusia alta ensin. No, nyt se alkaa olla […]
Hupsunhassuja leikkitöitä
Silmiini osui aamulla tämä Tickle Your Fancy -blogin Saran ajatuksia herättävä postaus. Noin lyhyesti referoituna Sara oli kirjoittanut aiemmin työviikostaan, iltapäivälehti oli aika vapaasti tulkinnut ja nostanut postauksen otsikokseen ja BOOM, tämä yrittäjänä itsensä elättävä bloggaaja on suuren yleisön silmissä laiska kitisijä, jota kehotetaan menemään oikeisiin töihin. Oikeisiin. Hyvät naiset ja herrat, tarttuisin mielelläni nyt […]
Virallinen viikkauspäivä
Jossain historiallisessa opuksessa kehotetaan kovasti siihen lepopäivän pyhittämiseen, mutta meidän huushollissa on kyllä ainakin viime kuukaudet vuodet pyhitetty tämä viikon viimeinen päivä edes pienimuotoiseen raivaukseen. Ei tänäkään sunnuntaina auttanut kuin aloittaa aamu tyhjentämällä valtavat likaisten lasien tornit tiskikoneeseen ja koittamalla haravoida edes osa murusista pois pöydiltä ja lattioilta. Oma lukunsa on sitten noi pyykit. Legendaarinen […]