Mä olen itse perheen toinen lapsi. Olin se verrattaen kiltti ja reipas tyttö, joka pääsi suksimaan kätevästi isoveljensä tasoittamalla tiellä. Monet säännöt ja kasvatusmetodit oli jo sen vanhimman kanssa testattu ja mä vaan hiihtelin perässä. Mutta en kyllä yhtään esikoisen osaakaan kadehdi. Ollapa itse perheen keskipisteenä muutama vuosi, kunnes siihen yllättäen ja pyytämättä ilmestyy joku […]
elämä
Tärpit syyssateista selviytymiseen!
Maailmankaikkeudelle kiitos, tämä syksy on ollut pitkään kaunis ja lämmin. Oman pään sisällä vallinnutta matalapainetta on ollut huomattavasti iisimpi kestää, kun vettä ei ole kaadettu saavista kuin ihan satunnaisina päivinä ja lämmittäähän nuo syksyn värit esteetikon silmää. Mutta vaikka somessa hehkutellaankin syksyn pyhää kolminaisuutta villasukin, kynttilöin ja glögein, kyllä ne useimpien arki-illat taitaa oikeasti pyykkikoneen, […]
Arkikuva 30/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Mikäli olisi vielä jäänyt jollekin rivien välistä, alta tai ihan päältä luettuna epäselväksi, täällä nakkilan huushollissa on olleet käynnissä vähän hevit ajat. Kiireen ja riittämättömyyden kanssa on painittu viime viikkoina ihan riittävästi ja tuo on tietysti osaltaan heijastunut myös tänne blogiin. On […]
“… ja muistathan olla reipas?”
Se syntyy kirpeänä kevätpäivänä, parkaisee silloin kun on ulkona raikas hengittää. Se on potra ja pieninenäinen. Vähän tukkaa, mutta reipas tyttö. Se kasvaa höpötellen ja laulellen. Sillä on pyöreät punaiset posket, tiukat saparot ja pulleat pienet kädet. Se ajelee pienellä vihreällä pyörällään juttelemaan naapuruston vanhuksille ja tutustuu omatoimisesti ympäristöönsä. Se on niin reipas tyttö. Kouluun […]
Arkikuva 29/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. En tiä huomasitteko, mutta mä vähän karkasin muutamaksi päiväksi. Ihan vaan salaa hiljenin. En, koska olisi huolia, murheita tai hätää, vaan ihan tylsästi, koska arki latasi kauhakuormaajalla kamaa niskaan ja tekemistä olisi kyllä riittänyt vaikka useammallekin ihmiselle. Jostain on pakko nipistää, kun […]
Kun korttitalo luhistuu…
… muista hymyillä, käyttää ysäriltä kalskahtavia reippaustermejä kuten moicca ja mainita, että kyllä tämä tästä ja huomenna on uusi päivä. Älä myönnä olevasi närkästynyt, väsynyt, vihainen tai uupunut, koska tehtäväsi on pärjätä. Niin, että moicculit vaan kaikille. Joku sanoo, että kun kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku. Mutta mä en nyt jaksais, koska tein juuri sunnuntaina hilloa […]
“Kasvaa ne kasvattamattakin” ja muita laiskistavia tekijöitä
Istuin tänään kaksi tuntia yläasteen ja lukion aulassa odottaen haastatteluun kaupungin ensimmäistä sähköisen yo-kokeen kirjoittajaa. Odotusajan venyessä ehti kulua pari oppituntia ja useampi välitunti, jolloin nuoria vaelteli käytävillä, istuskeli portailla, snäppäili puhelimilla, jutteli ja nauroi. Nuorista pursuava elinvoima kiehtoo minua nousevalla voimalla, mitä vanhemmaksi itse tulen. Kaveriporukoiden huulenheitto tartutti hymyn minuunkin ja yritin parhaani mukaan […]
…mutta kuka sinä olet?
Tiedättekö, välillä mulle tulee sellainen vähän hassu olo. Mä olen kirjoittanut tänne auki osin syvimpiä ja ahdistavimpia tuntojani aina yksinäisyydestä parisuhteen vaikeuksien kautta vanhemmuuden kipuiluihin. Toisinaan joku ääneen ihmettelee, miten uskallan tai kehtaan. Olen kuitannut asian joskus yksinkertaisuudellani, toisinaan olkia kohauttamalla. Vaikka saatan olla kova juttelemaan muuten, vaikeista asioista puhumista en ole koskaan hanskannut. Mulle […]
Kehu puoliso päivässä
Miksiköhän se on niin vaikeaa? Kauniiden asioiden sanominen, hyvän mielen tuottaminen, koskettaminen. Kun rakastuessaan sitä tuijotti mielitiettyään lasittunein silmin tuntikausia, leperteli kauniita sanoja, eikä malttanut pitää näppejään erossa toisen iholta, 15 vuotta myöhemmin kehutaan toista lohduttamalla, että olet sä joskus pahempaakin ruokaa tehnyt. Intohimo väljähtyy ja suhde arkipäiväistyy väkisinkin, ja niin sen oikeastaan kuuluukin. Ei […]
Inhimillisesti pieleen
Viime vuonna ne oli kangaskengät. Tänään, melkein tasan vuotta myöhemmin, se oli koulukuvaus. Vaatteita mietittiin monta päivää. Laitanko tän paidan vai ton harmaan? Housut vai hame? Hiukset kiinni vai auki? Pinni, panta, kaulakoru, rannerengas? Kuvaus jännittikin. Siitä puhuttiin jo reilusti viikkoa ennen kuvauspäivää. Viime vuonna mulla oli huono ilme, ni nyt hymyilen enemmän. Vatsassa väänsi […]